Takaisin Thaimaassa: Cha Am ja Hua Hin

Tänä jouluna vietän kahden viikon talvilomaa Thaimaassa Cha Amin ja Hua Hinin kylien välissä, pienessä entisessä kalastaja- ja vesipuhvelikylässä, jota on kutsuttu nimellä Wat Sai Yoi.

Kyllästyin joskus neljä tai viisi vuotta sitten Thaimaahan, kun Krabilla ja Phuketissa tuntui palveluntaso laskevan, thaimaalainen ystävällisyys monilta kaikkoavan ja samalla hintataso nousevan. Phuketissa asuva kaverini arveli syyksi kuristunutta taloutta: moni thaimaalainenkin on vaikeuksissa auto- ja asuntolainojen kanssa, kun etenkin eurooppalaiset ja venäläiset turistit ovat vähentyneet.

Eilen istuin sitten illallisella pienessä kolmen seurueessamme pienessä ja syrjäisessä Platoo-ravintolassa, aivan merenrannalla, mutta hankalasti löydettävässä paikassa. Kävelimme sinne kapean ja pimeän kujan kautta. Matkalla kulkukoirat haukkuivat, ja isot villisiat tonkivat roskalaatikoita.

Hienon merenrannan auringonlaskun lisäksi saimme todella hyvää ruokaa: paistettua ja höyrystettyä ahventa (sea bass),  friteerattuja ravunpyrstöjä hieman tulisessa currykastikkeessa ja kananmunalla maustettua paistettua riisiä.

Pienessä paikallisravintolassa (ks. TripAdvisor-arviot) ei ollut lainkaan viiniä, mitä ravintolan päällikkö suuresti pahoitteli. Mutta ei hätää: hän ehdotti, että voisi noutaa meille valkoviiniäpulloja paikallisesta 7-Eleven-ruokakaupasta. Myöhemmin laskua maksaessamme selvisi, ettei ravintola edes veloittanut tästä mitään lisää, vaan maksoimme kaupan viinin hinnan.

Jälkiruoaksi tilasimme jonkinlaista paksua pannukakkumaista makeaa leivosta hunajalla ja jäätelöllä sekä friteerattua banaania. Molemmat olivat mehukkaita, mutta eivät ällömakeita.

Täällähän saa paikallisten ravintoloihin muutenkin tuoda omat viinit mukanaan, koska useimmat eivät täällä viiniä käytä ruokajuomana, etenkään paikalliset. Ruokajuoma on yleensä vesi, tuhti hedelmäsekoituksesta puristettu juoma tai olut.

Ruokaa tulee pöytään sitä mukaan kuin sitä valmistuu. Siksi onkin kätevintä vain tilata sopiva määrä ruokaa kaikille jaettavaksi, eikä yrittää tilata jokaiselle ”omaa ruokaansa” suomalaiseen tapaan. Jakaminen toimii parhaiten niin alkuruokien kuin pääruokien kanssa, ja sitten tulee kenties myös maisteltua itselleen vieraampia annoksia.

Ravintolassa ei puhuttu kovin hyvin englantia, eikä osaa ruokalistastakaan oltu käännetty. Silti saimme juuri ne ruoat kuin halusimme, ja palvelu oli yatävällistä.

Tästä illasta tuli taas mieleen se ystävällinen ja palvelualtis Thaimaa, johon ihastuin ensi kertaa tänne tullessa joulukuussa 1997. Jos tällaisia iltoja tulee vielä monta lisää, kenties palaan Thaimaahan taas uudelleen.

# # #

Ai niin, tänne Thaimaahan päädyin tänä jouluna siksi, että toivoin lentäväni Bangkokiin Finnairin uudella A350-koneella, mutta koneiden myöhästymisen takia se ei toteutunutkaan.

Siitäkin tulikin sitten karumpi lentokokemus. Onneksi Finnair poistaa vanhinta kalustoaan niin nopeasti kuin mahdollista.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Takaisin Thaimaassa: Cha Am ja Hua Hin

Kommentointi on suljettu.