Viikonloppu Brysselissä

Euroopan Unionin byrokratian pääkaupunki Bryssel ei ole mikään kaupunkilomien ykköskohde. Vietin siellä kuitenkin yhden viikonloppuloman ennen työkeikkaani EU-parlamentissa.

Asuin Novotel Brussels Grand Placessa, joka on viitisen minuutin kävelymatkan päässä kaupungin tunnetuimmasta turistinähtävyydestä Grand Placen (”grotte plas”) aukiosta. Suunnilleen sama matka on pissaavan patsaan eli noin 60 cm korkuisen Mannekin Pis -patsaan luota.

Muutama mainitsemisen arvoinen ravintola

A la Mort Subite: Yksi kaupungin vanhimmista olutravintoloista. Tietenkin isot valikoima ja tunnelmallinen paikka. Sijainti kätevästi Galerie Royalen vieressä.

Les Brassins: Paikallisen suosittelema, ja näemmä lähinnä paikallisten täyttämä pieni kortteliravintola. Tosi hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan.

Le Marmiton: Kalaan ja lihaan erikoistunut belgialainen ravintola. Söin alkuruoaksi nautacarpaccion ja pääruoaksi vasikankylkeä. Sijainti Galerie Royalen sisällä. Hieman ensimmäistä iltaa kalliimpi, noin 80 euroa henkilöä kohden parin viinilasin kanssa.

La Quincaillerie: Entisessä tehdashallissa sijaitseva ravintola on näyttävä paikka ja kuulu kala- ja liharuoistaan. Tämä oli Brysselin-viikonlopun kohokohta. Pitkän päivän ja päivällä syödyn lounaan takia en sitten kuitenkaan jaksanut alkuruokaa, joten pihvi ja vihannekset riittivät. Tämä oli jo hieman hintavampi paikka, noin 200 euroa kahdelta.

Kävin myös Grand Placen vieressä olevassa Brysselin Hard Rock Caféssa, koska olen ottanut tavaksi kerätä noita HRC-pehmonalleja. Ravintolan ruokalista oli HRC:ksi aika suppea, eikä paikka ollut myöskään sisustukseltaan erityisen kiinnostava.Tuskin olisi edes pysähtynyt tähän, jos en olisi sattunut olemaan kohdalla juuri sateen aikaan.

Muita turistijuttuja

Galeria Royale on Euroopan vanhimpia avoimia ja katettuja kauppakeskuksia, mukavasti elämää kuhiseva paikka täynnä pikkukauppoja, kaakao- ja suklaapuoteja sekä kahviloita ja ravintoloita.

Sunnuntaina otin kiertoajelubussin Brysselin ympäri, ja kävin muun muassa Atomiumissa, vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten rakennetussa yli 100-metrisessä André ja Jean Polak suunnittelemassa monumentissa. Sen ylimmän ”pallon” baarissa on mukava ottaa olut ja katsella hetken maisemia ennen paluumatkaa kaupungin keskustaan.

Olin EU-parlamentissa työkeikalla, joten en kaivannut EU-asioita viikonloppuun. Siellä parlamentin alueella oli kuitenkin kiinnostava yleisölle avoin vierailukeskus. jossa varmaan käyn, jos/kun taas palaan Brysseliin.

 

Barcelonan-ruokamatka: ainakin kaksi huippuravintolaa

Toukokuussa vietän pidennetyn viikonlopun Barcelonassa ruokamatkalla.

Ensimmäisen iltamme ravintola on Michelin-tähden ravintola Tickets, joka on kuuluisan El Bulli -ravintolan perustajien uusi tapasravintola. Ideana on, että tapakset valmistuvat suoraan asiakkaiden edessä tuoreista raaka-aineista.

Toisena päivänä matkaamme noin 100 kilometriä junalla Gironaan, jossa sijaitsee El Celler de Can Roca, yksi maailman parhaimmiksi arvioiduista kolmen Michelin-tähden ravintoloista.

Molemmat ravintolat ovat saaneet lähinnä ylistäviä arvioita TripAdvisorissa:

Tickets

El Celler de Can Roca

Ruokamatkamme muut ravintolat ovat vielä hakusessa.

Burgundinpataa kotikeittiössä

Yrityksessäni palauttaa ruoanlaiton taitoja kokeilin viime viikolla yhteensä viitisen tuntia uunissa kypsytettyä burgundinpataa.

Reseptejä on verkossa paljon, ja erot niissä ovat melko pienet. Päädyin aika pitkälti kotikokki.netin reseptiin pienten muutosten kanssa.

Tämähän oli ajankäytöllisesti työläs, mutta melko helppo ruoka. Naudan sisäpaisti kypsyi uunissa yhteensä viitisen tuntia lauantaina ja sunnuntaina, ja lopputuloksena oli maukas ja murea liha.

Lauantaina paistoimme naudan sisäpaistit pannulla. Sekaan meni 0,5 litraa punaviiniä, lihalientä, laakerinlehdet, sipulia, pari valkosipulikynttä, tuoreita herkkusieniä, porkkanasiivuja ja mausteita. Sunnuntaina kypsennys jatkui uunissa.

Ensimmäinen oma lasagne

Jatkan yritystäni innostua uudelleen ruoanlaitosta, joten kutsuin äitini kylään. Kokeilen tehdä lasagnea mascarponejuustolla. Näin ei tarvitse säätää maidon keittämisen kanssa, ja mascarponejuustoa saa laktoosittomana.

Reseptin nappasin Google-haun jälkeen Hesarin ruokasivuilta.

Ensin kuullotin pari salottisipulia öljyssä. Resepti sanoi vain yhden sipulin, mutta ne olivat niin pieniä, että vähintään kaksi sopisi maksuuni. Sitten pistin jauhelihan sekaan tomaattimurskaa, oreganoa, muskottipähkinää, fond du chef –tahnaa (”lihafondia”), sokeria ja vähän mustapippuria. Reseptissä ei tätä ollut, mutta raastin lisäksi sekaan yhden porkkanan värin ja makeuden toivossa.

Täytin lasagnevuokani vain kolmeen kerrokseen, eli ensin pohjalle lihakastiketta, sitten lasagnepastalevyjä, lisää lihaa, mascarponejuustoa, juustoraastetta ja sama uudelleen. Lopuksi päälle vielä ranskankermaa ja loput juustoraasteesta.

Lasagnevuoka meni uuniin noin 45 minuutiksi 200 asteeseen.

Valmis lasagne oli kenties yksi parhaimmista syömistäni, ja päihitti monet Italiassa ja Suomessa ravintoloissa saamani.

Ainoana miinuksena juustoraaste vähän kovettui pinnalla. Sain vinkin, että juustoraaste kannattaisi ehkä lisätä lasagnen päälle vasta loppuvaiheessa. Joku toinen taas kommentoi, että lasagnessahan kuuluukin olla vähän rapsakka juusto pinnalla.

Seuraava kehitysversio olisi kokeilla, onnistuisiko lasagne hyvin gluteenittomalla pastalevyllä.

valmislasagne