Grillattua Iberico-possua

Sunnuntain päivällisenä kokeilimme Espanjan-matkan muistelun hengessä alkuruokana chorizomakkaraa, melonia, Manchego-juustoa ja viinirypäleitä.

Pääruoaksi grillasimme Iberico-porsaan lapaa (”presa”) ja kasviksia. Niiden kanssa nautimme mausteista mojo rojo -kastiketta ja maissipolentaa.

Lihat olivat noin 10 minuuttia hiiligrillauksessa, ja saman verran epäsuorassa lämmössä. Otimme possut pois, kun sisälämpötila oli mittarin mukaan 52 astetta. Sen jälkeen lihat menivät folioon vetäytymään.

Lihat olisi voinut varmaankin ottaa grillistä jo, kun sisälämpötila oli 50 astetta. Sen verran paljon ne kypsyivät vielä foliossa.

Kuten aiemmin kirjoitin, kokeilimme uusia alkoholittomia punaviinejä Alkon valikoimasta, mutta melko samanlaisia makeita rypälelitkuja ne olivat kuin aiemman kokeilun Jacob’s Creek UnVined Shiraz 2016. En ostaisi uudelleen.

Sen sijaan Heinekenin 0%:n alkoholiton olut maistui jopa oluelta, joten sitä pystyi juomaan irvistelemättä.

Alkoholiton punaviini, onko siitä mihinkään?

Kevään aikana on tullut jokunen kilo painoa lisää, ja vanhempi veljeni haastoikin minut toistaiseksi makeis-, sokeri- ja punaviinitauolle laihdutusmielessä.

20170520_211301
Jacob’s Creek UnVined Shiraz 2016 on yksi Alkon myymistä alkoholittomista punaviineistä.

Viinin nauttiminen etenkin viikonloppuiltaisin on vahva tapa ja tottumus, ja etenkin hyvän ruoan kanssa pelkkä vesi tuntuu jotenkin vaisulta.

Olisiko siitä alkoholiton viini hyvä vaihtoehto? Niiden tarjontahan on parantunut Alkossa.

Ensimmäinen kokeilemani alkoholiton punaviini on australialainen Jacob’s Creek UnVined Shiraz 2016, jota on Alkon perusvalikoimissa sekä isoissa Keskon ja S-ryhmän ruokakaupoissa.

Ennakkokäsitykseni oli, että alkoholittomat punaviinit ovat kuin rypälemehua. Tämä Jacob’s Creekin viini on ainakin lähellä tuota ennakkokäsitystä. Maku on hieman makea ja todella marjainen, ikään kuin luumua olisi syönyt. Eniten tästä tulee mieleen tosiaan rypälemehu tai alkoholittomat cocktailit. Ei ainakaan maistuisi muuten vain.

Huomasin, että viini paranee huomattavasti, kun sen antaa viilentyä kunnolla. Silloin makeus puskee vähemmän läpi.

Melko samanlaiseen arvioon oli päädytty Viini-lehdessä.

Sunnuntaina kokeilen viiniä possun kanssa. Tämä on keskitäyteläinen ja hieman tanniininen, joten ehkä tällainen viini jopa hieman toimiikin mausteisen lihan vastapainona.

Myöhemmin kokeilen myös alkoholittoman valkoviinin. Olen kuullut raskaana olleilta naisilta, että ne ovat huomattavasti parempia kuin alkoholittomat punaviinit.

 

Ravintola Lasipalatsi remontin jälkeen

Yli vuoden remontissa ollut Helsingin Lasipalatsin ravintola avautui yli vuoden remontin jälkeen.

Kävin ravintolassa tiistaina työlounaalla. Taas oli mainiota hyvää ruokaa. Olen arvostanut Lasipalatsissa erityisesti blini-, kala-, parsa- ja pororuokia. Nyt on parsakausi, joten tilasin lounaslistalta paistettua lohtaa ja tuoretta vaaleaa parsaa. Naapurini tilasi parsarisottoa. Molemmat olivat taas hyviä.

Pikaisesti en nähnyt paikassa muutoksia remonttia edeltävään aikaan. Kokolattiamatto oli näemmä uusittu. Tosin ei kai tuota funkkisrakennusta voi sisältäkään kovin rajusti muuttaa.

Onhan Lasipalatsi hintava ravintola, mutta sinne on kätevää ja nopeaa mennä syömään. Varmasti käyn taas jatkossakin.

Äitienpäivät herkut: keittoa ja punakampelaa

Äitienpäivien päivällisenä nautimme  ensin kokkimme eli siis äitienpäivien kunniaksi veljeni tervehdyksenä pienen munakkaan. Alkuruokana oli mausteinen kala- ja simpukkakeitto. Toisena alkuruoakana nautimme grillattuja katkarapuja ja riisinuudelia.

Pääruoaksi söimme paistettua punakampelaa Pohjanmereltä, haudutettua pinaattia, vihanneksia ja risottoa.

Tavallisesti ostaisin kotimaista vaaleaa kalaa, mutta tällä kertaa kuha ja siika olivat loppuneet, kun menin kauppaan vähän myöhään.

Reseptejä en ehtinyt tässä nyt jakaa, joten annokset ovat tässä tarjolla nyt lähinnä visuaalisen inspiraation vuoksi.

 

Barcelona-ruokamatka: hotelli Barcelo Raval

Vietimme Barcelonassa aivan mahtavan ruokamatkan, minkä voit lukea ravintoloista. Halusimme asua keskustassa paikassa, josta pääsee hyviin ravintoloihin, Ramblas-kadulle, rantaan ja muuallekin kävellen.

Veljeni oli aiemmin jo asunut Barcelo Raval -hotellissa, joka sijaitsee Rambla del Raval -kadulla, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Ramblasista.

Hotelli on moderni, siisti ja hyvätasoinen. Henkilökunta puhuu pääasiassa riittävän hyvin englantia.

Tunnelma tavoittelee jotain hipster-henkistä, mikä varmasti ärsyttää monia. Oman huoneeni valaistus oli violetin sävyinen. Joku Facebookissa kysyi, miksi huoneeni näyttää bordellilta. Minua tämä ei häirinnyt.

Huoneessa oli hyvä suihku (toisessa amme), pesuaineet ja muut tarpeelliset tarvikkeet, hyvin varusteltu minibaari ja mukava sänky.  Huone on hieman erikoinen, sillä ikkuna on lattiasta kattoon, ja sisäpihan huoneissa naapurit näkevät suoraan sisälle. Vessa ja lavuaari olivat ainakin minun huoneessani (216) avotilaa keskellä huonetta.

Pientä valittamisen aihetta antoi vain siivous. Viikonloppuna siivooja tuli vihaisesti koputtamaan oveeni jo kello 9. Vessapaperia piti kerran hakea itse lisää siivouskärrystä. Pikkuasioita, mutta eivät sovi kokonaisuuteen.

Parasta hotellissa ovat hyvän sijainnin lisäksi monipuolinen aamiainen ja 11. kerroksen kattoterassi, jossa on (kylmä) poreallas ja yöhön asti avoinna oleva baari. Terassi kiertää koko talon ympäri, joten sieltä saa kuvia joka suuntaan Barcelonassa.

Aamiaisella oli hyviä hedelmiä, vihanneksia, espanjalaisia leikkeleitä ja makkaroita, tuorepuristettua appelsiinimehua, tuoretta lämmintä leipää ja paljon muuta. Sekä tietenkin kuplivaa espanjalaista kuohuviiniä eli cavaa.

Lähtöaamuna jouduimme poistumaan jo kello 6, joten en ehtinyt aamiaiselle, joka kuului hotels.comin hintaani. Sain kuitenkin pienen eväspakkauksen leipää, leivonnaisen mehua ja hedelmiä huoneeseeni. Lisäksi huoneessa on kahvin- ja teenkeittovälineet.

Barcelo Raval oli niin myönteinen kokemus, että voisin hyvinkin asua siellä uudelleenkin, jos osuu hyvä tarjoushinta kohdalle.

Barcelona-ruokamatka: Päivä 5: Fonda Espanya

Päätimme ruokamatkamme lähellä hotelliamme sijaitsevaan Fonda Espanya -ravintolaan. Sijainti oli tärkeä, koska lähtöaamuna oli herätys kello viideltä. Ravintolaa on kovasti kehuttu TripAdvisor-arvioissa, ja sillä oli kunniamaininta Michelin-oppaassa.

Ensimmäisen tunnin ajan hieman epäilimme paikkavalintaamme, sillä ravintola oli lähes tyhjä. Yhdeksän jälkeen pöydät alkoivat täyttyä, ja kymmenen aikaan ravintolassa oli jo paljon asiakkaita.

Tilasimme parit alkuruoat jaettavaksi, muun muassa anjovista, tonnikalatartaria ja kroketteja. Anjovikset olivat makuuni liian suolaisia, mutta tonnikala oli hyvää. Kroketit olivat ”ihan ok”, mutta eivät yhtä hyviä kuin muutamissa aiemmissa paikoissa. Kaipaan niihin usein enemmän mausteista tai vaikka jotain hyvää juustoa. Kaverit tilasivat vielä parit muutkin alkuruoat, mutta niitä en kokeillut, jättääkseni tilaa pääruoalle.

Ennen tilaamiamme ruokia saimme pienenä suupalana keittiön tervehdyksen, joka oli savustettua ahventa (sea bass).

Pääruoiksi tilasimme naudanfilepihvin, kyyhkystä ja pitkään kypsytettyä possua. Näistä kyyhkynen oli mielestäni ehdottomasti paras: aivan mielettömän mureaa ja maukasta punaista lihaa.

Ruoan kanssa sommelier suositteli hyvää keskitäyteläistä paikallista punaviiniä. Vain 25 eurolla saimme pullon hyvin laadukasta viiniä.

Jälkiruokaa en enää ottanut, koska olin jo aika täynnä, eikä listalla ollut juuri mitään laktoosittomana.

Ravintola sijaitsee tyylikkäässä Espanya-hotellissa. Ravintolasali oli koristeltu näyttävillä kristallisilla kattovalaisimmilla ja arvokkaan näköisillä tauluilla.

Palvelu oli hillityn ammattimaista. Saavuimme ravintolaan kello 20 avautumisen aikoihin, joten hovimestari ohjasi meidät alkudrinkeille hotellin baariin.

Ilta oli oikein onnistunut päätös ruokalomalle, eikä hintatasokaan ollut kallis ruoan laatua ajatellen.

 

Barcelona-ruokamatka: Päivä 4: Mont Bar

Sunnuntaina palasimme matkan ruokasuunnitelmaan eli tarkasti valittuihin ravintoloihin.

Varasimme pari päivää sitten pöydän suosittuun, mutta kohtuullisen hintaiseen tapasravintolaan Mont Bar. Ravintola on noteerattu Michelin-oppaassa kunniamaininnalla. Tällaiset ovat usein hyviä ravintoloita, koska ruoka ja palvelu voivat olla aivan huippuluokkaa, mutta tähden saaminen ei ole vielä nostanut hintatasoa.

Mont Barissa saimme ystävällistä palvelua, vaikka pientä kiireistä sähläyksen tuntua olikin. Tähän saattoi vaikuttaa, että kaverini sanoi meidän jo käyneen Tickets- ja El Celler de Can Roca -ravintoloissa, jotka ovat täällä melkoisessa maineessa.

Saimme kuitenkin lopulta tilaamamme kuplivan eli pullon cavaa ja valikoiman tapaksia, jotka jaoimme kolmistaan.

Alkuruoaksi saimme muun muassa kroketteja, rapuleipiä ja espanjalaista Manchego-juustoa.

Pääruoaksi tuli naudan tartarpihvi, pitkään kypsytettyä possua ja jonkinlainen kanalla täytetty canneloni. Näistä vain viimeksi mainittu oli pettymys.

Ravintolalla on kattava, yli 200 viinin valikoima. Sommelier suosittteli meille erilaisiin ruokiimme sopivaa punaviiniä. Tarjoilu oli kiireisen oloista ja hieman hermostunutta, mutta yritystä oli kovasti, ja ystävällisiä he myös olivat.

Kahden tunnin päästä lasku tuli jälkiruokia lopetellessa pyytämättä eteemme. Henkilökunta vihjasi aika suoraan, että voisitteko poistua, seuraavat  asiakkaat ovat jo tulossa. Juomia ei voinut enää tilata, vaan tarjoilija suositteli baaria lähistöllä.

Mont Barissa tärkein kuitenkin onnistui, eli lähes kaikki ruoka oli tosi hyvää.