Namibian-kiertomatka: kivettynyt metsä

Yksi matkamme kiinnostavimpia nähtävyyksiä olivat 4000–6000 vuotta vanhat kalliokaiverrukset, jotka ovat eteläisen Afrikan vanhimman alkuperäiskansan, sanien aikoinaan tekemiä. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Kiersimme myös kivettyneessä ”metsässä”, jossa ihmettelimme ilmeisesti satoja miljoonia vuosia vanhoja puunrunkoja.

Videossa oppaamme Koonono Matkojen Olle Eriksson kertoo lyhyesti paikassa.

Lue myös aiemmat blogikirjoitukseni Namibian-kiertomatkastani.

Namibian-kiertomatka: ruokia ja juomia

Marraskuun Namibian-matkamme keskittyi eläimiin luontoo, kyliin ja paikallisiin ihmisiin, ja automatkat olivat pitkiä lähes joka päivä. Tästä seurasi, että ruokapaikkojen etsintään ei. oltu ohjelmassa jätetty aikaa, vaan söimme lähes joka ilta päivällisen noutopöydässä hotellissamme, majatalossa tai jossain ravintolassa.

Muutamia Namibian-ruokakokemuksia jäi silti mieleen.

Yleisesti ottaen ruokatarjonta oli hyvin lihapainotteista: proteiiniksi oli tarjolla yleensä  nautaa, lammasta, porsasta tai paikallista riistaa, kuten jotain antilooppilajeista.

Antilooppi oli useista yrityksistä huolimatta lähes joka kerta pettymys. Vaikka tilasin puolikypsää tai -raakaa, sain yleensä kypsäksi ja kuivaksi paistettua lihaa.

Iloinen poikkeus oli suosittu lihapaikka Joe’s Beerhouse pääkaupungissa Windhoekissa, jossa alkuruoaksi tilaamani raaasulattu keihäsantilooppi (oryx carpaccio) oli taivaallisen maukasta ja mehevää. Pääruoaksi tilaamani vartaassa grillattu hyppyantilooppi sen sijaan oli turhan kypsää ja sitkeää.

Tuoretta vaaleaa kalaa sain tilattua Namibian eteläisissä ja länsiosassa rannikon lähellä. Rannikolla Swakopmundin kaupungissa söin Kucki’s Pub -nimisessä ravintolassa hyvää tuoretta vaaleaa kalaa (kingklip), joka oli matkan paras kalaruoka.

Lisäksi maistelimme veneretkellä Waivis Bayn sataakaupungin ulkopuolella paikallisia ostereita kuohuviinin kera. Retken parasta ohjelmaa olivat toki veneen kannelle ruoalla houkutellut hylje ja pelikaani.

Muita matkan erikoisuuksia oli maistaa chilissä, öljyssä ja valkosipulissa paistettuja mobameperhosen toukkia, jotka ovat kuulemma paikallisten proteiinipitoista herkkua. Samassa paikassa isäntämme paistoi meille kakkua paikallisen kahlualiköörin (katso resepti vaikka kotikoi kanssa.

Video: Maistoimme paistettuja mobameperhosen toukkia

Video: Maistoimme namibialaiasta perinteistä hirssipuuroa ja villikanaa sekä hirssijauhojuomaa.

Aiempia blogijuttuja Namibian-matkaltani:

Namibian-kiertomatka: Afrikan eläimiä

Varmaankin yksi tärkeimpiä syitä matkustaa Afrikan eri valtioihin ovat isot ja vaikuttavat luonnonpuistot, joissa voi kohdata villieläimiä luonnollisemmissa olosuhteissa kuin eläintarhoissa.

Kirjoitin jo aiemmin marraskuun Namibian-kiertomatkani ohjelmasta. Kyse oli Koonono-matkojen järjestämästä kahden viikon kiertomatkasta kahden kokeneen suomalais-afrikkalaistaustaisen oppaan Olle Erikssonin ja Stefan Erikssonin asiantuntevalla johdolla.

Eniten ja lähimpänä eläimiä näkee luonnonpuistoissa, kuten Namibian Etoshassa autolla ajamalla, mutta esimerkiksi erilaisia antilooppeja, kirahveja, norsuja ja seeproja näimme  kauempaa myös muualla Namibiassa.

Tähän liittyykin tärkein opetukseni kahden viikon Namibian-matkasta: Seuraavalle matkalle ostan tai lainaan järjestelmäkameran ja jonkin telelinssin, jotta saan parempia kuvia eläimistä myös 100, 200 tai 300 metrin päästä. Jo ulottuvalla zoomilla varustettu kiinteärunkoinen digikamera päihittää zoomauksessa edelleen parhaimmatkin älypuhelinten kamerat.

Marraskuussa olin matkassa siis vain Sony CyberShot -taskukameran ja Samsung Galaxy S7 -älypuhelimen kanssa.

Toisaalta, aikaa kannattaa jättää eläimien seuraamiseen omin silmin, ei vain linssien läpl.

Matkallamme näimme luonnossa vapaina ainakin antilooppeja, kirahveja, leijonia, muutamia leopardeja, norsuja, sarvikuonoja, seeproja, strutseja sekä monia lintuja, joita en tunnistanut nimeltä. Meriretkellämme näimme hylkeitä ja pelikaaneja.

Video: Hylje ja pelikaani veneen kannelle

Video: Eläimiä valaistulla juomapaikalla Etoshan luonnonpuiston majoitusalueella

Namibian-kiertomatka marraskuussa 2018

Pitkään haaveeni on ollut käydä Afrikassa, juuri tarkemmin määrittelemättä missä valtiossa. Tänä keväänä tarjoutui houkutteleva tilaisuus pienen eteläiseen Afrikkaan erikoistuneen Koonono-matkanjärjestäjän opastettuun parin viikon Namibian-kiertomatkaan.

Aurinkoa, lämpöä, upeaa lentoa ja villieläinten bongausta synkän talven keskelle.

Laitan tänne kuvia ja matkakokemuksia palasina, koska aivan kaikkea ei saa kätevästi yhteen blogiartikkeliin.

20181115_170403
Majapaikassamme norsut ja muut eläimet tulivat kirjaimellisesti kämppäni terassin taakse juomaan auringonlaskun jälkeen.

Minulle odotetuin osa ensimmäistä Afrikan-matkaani oli nähdä villieläimiä luonnon keskellä.  Eläintarhoissa ja muutenkin ihmisten keskellä Aasiassakin nähnyt etenkin norsuja, mutta myös leijonia, seeproja ja kirahveja.

Namibiassa koimme kuitenkin villieläimet vapaina ja lähempää kuin olen aiemmin kokenut.

Ensin on alla matkamme ohjelman perusrunko.

Myöhemmin koetan kirjoittaa eläimistä, ruoasta ja muusta Nähdään pian! koetusta. Olihan tämä luultavasti elämäni tähän asti ikimuistoisin matka.

Matkaohjelma: Namibian-kiertomatka

la 10.11.2018

 

Laskeuduimme Namibiaan Windhoekin lentokentälle aamupäivällä. Lentomme menivät Qatar Airwaysilla Dohaan (noin 6t) ja sieltä Windhoekiin (noin 9t 40min). Ensimmäinen majoituksemme oli Hotel Safari www.safarihotels.com.
su 11.11.2018

 

 

 

Kiertomatkamme alkoi. Aamulla oli mahdollisuus käydä Hosiannan kirkossa kuulemassa virren veisuuta, tai lepäillä hieman pitempään, koska jatkossa aamumme olisivat yleensä aikaisia. Puolelta päivin lähdimme etelään kohti maailman korkeimpia dyynejä. Kuljimme  toista tuntia matkaten ylänköä, siirryimme Kauriin kääntöpiirin eteläpuolelle ja laskeuduimme Namibian autiomaan laidoille ja majapaikkaamme, Little Sossus Lodgeen, lähellä Sesriemia www.littlesossus.com.
ma 12.11.2018

 

 

 

 

 

Lähdimme liikkeelle ennen auringonnousua ja ajoimme kohti Sossusvlein dyynejä. Loppumatkan kuljimme avojeepeillä. Halukkaat ehtivät kiivetä noin 3 km matkan Sossusvlei-dyynille aamuauringon täyttäessä maisemat kauniilla väreillä. Tähän aikaan dyynit ovat kauneimmillaan.

Minulle tuo pitkä nousu +32 asteen helteessä tuntui liian kovalta, joten tyydyin puolikkaaseen kierrokseen.

Täältä matka jatkui kohti rannikkoa ja Swakopmundia. Matkalla näimme jo ainakin muutamia seeproja, hyppyantilooppeja ja strutseja. Majoituimme kaksi yötä Hotel Schweizerhausissa. www.schweizerhaus.net.

ti 13.11.2018Kävimme Valaskalalahdella meriristeilyllä. Näimme joitakin Afrikan korvahylkeitä pelikaneeja, joista muutama tuli tekemään tuttavuutttakin laivan kannelle. Ilmeisesti tuulisen ja kylmän sään takia emme kohdanneet delfiinejä flamingoja tai valaita  Nautimme meri-ilmasta, ja laivalla myös kevyen brunssin paikallisten ostereiden ja skumpan kera.
 ke 14.11.2018

 

 

 

Ajoimme alkuun rannikkoa myötäillen pohjoiseen, kunnes käännyimme sisämaahan. Ylitettyämme aavikon nousimme Damaramaan ylängölle. Ohitimme Namibian korkeimman vuoren Brandbergin.

Näimme pieniä kyliä, vuohia ja aasikärryjä, Teiden varsilla kohtasimme aavikkonorsujen kulkureiteistä varoittavat liikennemerkit. Majoitus  oli luonnon keskellä mukavissa Khorixas Lodge -majoissa. www.nwr.com.na.

to 15.11.2018

 

 

 

Kävimme katsomassa 4000–6000 vuotta vanhoja kalliokaiverruksia, jotka ovat eteläisen Afrikan vanhimman alkuperäiskansan, sanien aikaansaannoksia. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Kiersimme myös kivettyneessä ”metsässä”, jossa ihmettelimme ilmeisesti satoja miljoonia vuosia vanhoja puunrunkoja.

Siirryimme seuraavaksi kohti pohjoista. Ryhmäni yöpyi Palmwag Lodge -majoissa. https://www.palmwaglodge.com,

pe 16.11.2018

 

 

Matkamme jatkui pohjoiseen kohti Opuwoa. Liikuimme vielä alueella, jolla aavikkonorsut liikkuvat. Perillä Opuwossa kävimme himbakylässä, jossa perinteisesti pukeutuneet ja punaokralla itsensä kaunistaneet paimentolaiskansan jäsenet esittelivät elämäänsä. Majoitus oli Ohakane-vierasmajoissa. http://www.namibian.org/travel/lodging/private/ohakane.htm
la 17.11.2018Ajoimme Ambomaan Oniipaan, jossa yövyimme poikkeuksellisesti yhden sijaan kaksi yötä. Nyt olimme jo Namibian tiheimmin asutulla alueella.
su 18.11.2018

 

Tänään oli aamulla tarjolla historiallinen kierros kirkon pitkän historian lähetyötoiminnasta kiinnostuneille. Luvassa oli käynti Omandongossa, jonne ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat vuonna 1870. Omulongassa

Vierailin itsekin muun ryhmän mukana Olukondassa Martti ja Frieda Rautasen entisessä kodissa, joka toimii nykyisin Nakambale-museona sekä heidän rakentamassaan kirkossa ja perhehaudalla.

Olukondassa nautimme perinteisen amboaterian hirssipuuroineen, luomukanoineen ja villipinaatteineen ja jauhojuomineen. Sain jauhojuoman alas ottamalla painikkeeksi oluen. 🙂

ma 19.11.2018Siirryimme 2ihmisten valtakunnasta leijonakuninkaan hallitsemaan valtakuntaan”, kuten toinen oppaamme Olle Eriksson asian osuvasti sanoi. Näimme norsuja, mutta myös monia kirahveja, seeproja ja antilooppeja, ja atenkin antilooppeja eri lajeja. Majoituimme Okaukuejoon, www.nwr.com.na . Siellä oli hieno valaistu eläinten juomapaikka, jossa oli kiinnostavaa seurata päivällisen jälkeen norsuja ja kirahveja. Jos jaksaisi valvoa yöhön tai herätä aikaisin aamusta,  voisi nähdä ihan eri eläimiä.
ti 20.11.2018Nyt oli tarjolla varhainen aamuajelu kello 6:n Okaukuejon ympäristössä, jos halusi ottaa lisää eläinkuvia. Päivällä siirryimme reittiämme takaisin seuraavaan majapaikkaan Namutoniin.

Aamuajelulla käyneet saivat parempia kuia leopardeista, mutta gepardia ei tainnut kukaan vieläkään onnistua kuvaamaan. Eläinten juomapaikalla  etenkin pitkällä kameraputkella varustautuneet saivat upeita kuvia leijonista, sarvikuonoista ja muista eläimistä.

ke 22.11.2018Aamulla vielä ajelimme puistossa. Sitten siirryimme noin 350 kilometrin paluumatkalle kohti Windhoekiin.
pe 23.11.2018ja

la 24.11.2018

 

Perjantain vietimme jo Windhoekissa. Kävimme vielä yhdessä koko porukalla nykyisin valtiollisessa Martti Ahtisaari -koulussa ja Suomen suurlähetystössä ja paikallisessa käsityömyymälässä. Loppupäivä jäi omaa aikaa tuliaisostoksille, nähtävyyksille tai vai rentoutumiselle. Edessä oli enää vain yhteinen päivällinen ja paluu Suomeen seuraavana päivänä.

Matkamme aikana ajoimme oppaidemme Olle ja Stefan Erikssonin mukaan autolla yhteensä noin 3500 kilometriä Namibiassa, joka on pinta-alaltaan noin tuplat Suomen kokoinen.