”Asiakkaan tietosuoja”, kätevä tekosyy

MTV:n Kymmenen uutiset (juttu Katsomo-palvelussa) kertoi sunnuntai-iltana jälleen tapauksesta, jossa 13 vuotta sitten Konginkankaan onnettomuudessa vammautunut henkilö taistelee yhä onnettomuuden aiheuttajan kuljetusyhtiön vakuutusyhtiön OP-ryhmän kanssa.

OP ei kommentoi yksittäistä tapausta ”asiakkaan tietosuojan vuoksi”. Linjaa ei muuta, vaikka asiakas itse sallisi kommentoinnin. Tämä vaikuttaakin yleistyneeltä tekosyyltä välttyä käsittelemästä asiaa julkisuudessa.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio saisikin tehdä linjauksen yhdessä kuluttajaviranomaisten (KKV) kanssa siitä, missä tapauksissa yrityksillä olisi oikeus tai suorastaan velvollisuus kommentoida tapauksia.

Näin yritykset eivät voisi enää piiloutua tietosuojan taakse, kun todellinen syy on ilmiselvästi halu vältellä julkisuutta.

Facebook-keskustelussa aiheesta nousi esille pari hyvää seikkaa, jotka pitäisi ratkaista. Ensinnäkin, saisiko vakuutusyhtiö tässä tilanteesta julkaista asiakkaastaan epäedullista tietoa.

Toinen seikka oli, että asiahan ei koske vain yrityksiä, vaan myös viranomaiset vetoavat yksityisyyteen, kun eivät kommentoi kansalaisten kritisoimia päätöksiä.

 

Videohaastattelu taloudesta ja journalismista

Espoolainen viestintätoimistoyrittäjä Leena Jokiranta pyysi äskettäin minua piipahtamaan UMA Esplanadin kahvilassa tiivistämään näkemykseni taloudesta ja journalismista. Videohaastattelu on nyt katsottavissa Jokirannan Viestintätoimisto EBC:n Facebook-sivulla.

Toukokuussa olen lupautunut vielä alustamaan esityksen talousjournalismista, mutta sen tarkempi sisältö on vielä mietinnässä. Ajankohta ja paikka ovat 18.5. klo 14 Helsingissä UMA Esplanadissa (Pohjoisesplanadi 29, Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa).

Paljon lehtiä, hyvin piilotettuna

lehtiä kotona

Ostin pitkästä aikaa aikakauslehtien irtonumeroita. Valikoimaa on tekniikkalehdissäkin vielä paljon enemmän kuin odotin.

Nykyisin Fokus Median kustantama Pelit-lehti täyttää 25 vuotta, minkä kunniaksi kävin etsimässä kaupan lehtihyllystä juhlanumeroa. Tämä olikin hieman yllättävä kokemus.

Kävelin lähikauppaani Olarin Prismaan ja kohti lehtihyllyä. Sehän on siinä jossain kauppaan saapuessa jo ennen maitokaappeja. Ei olekaan tässä kaupassa. No sittenhän se on poistuessa kassojen lähellä. Ei ole tässäkään. Onko lehtihylly kadonnut kokonaan? Ei sentään.

Löysin lehtien irtonumerohyllyn viiden minuutin kiertämisen jälkeen sivusta, kirjojen ja kodin käyttötavaran välistä. Nämä eivät selvästikään ole kaupan sisäänvetotuote enää.

Pelit-lehti löytyi onneksi, kilpailijansa Pelaajan vierestä. On käsittääkseni melko harvinaista, että meillä on Suomessa kaksikin painettua pelilehteä edelleen. Muualla useimmat julkaisut ovat muuttuneet jo kauan sitten pelkiksi verkkojulkaisuiksi. Monet niistäkin ovat sittemmin lopettaneet, kun eivät onnistuneet myymään sisältöä verkossa.

Olin ainoa asiakas Prisman lehtihyllyn luona. Muistan, kun joskus vielä 2000-luvun alussa näki joskus jopa pienen ruuhkan lehtihyllyillä.

Tähän nähden aikakauslehtien suuri määrä yllätti. Tarjolla on ainakin kolme tietotekniikkalehteä, monta kuntoilu- ja urheilulehteä, kolme historialehteä, terveyslehtiä,  lapsi- ja perhelehdet ja tietenkin vielä yleisaikakauslehdet.

Kun etenkin Sanoma on luopunut erikois- ja harrastelehdistä, tilalle näyttää tulleen monta pientä kustantajaa, joilla on yksi tai pari nimikettä.  Poikkeus tähän on entisten sanomalaisten perustama Fokus Media, jolla on Pelit-lehden lisäksi seitsemän muutakin aikakauslehteä, joista tuoreimpana Allerilta ostettu Fit-lehti. (Lisäksi Sanoma näyttää ulkoistaneen Finnairin Blue Wings -lehden tuottamisen Fokus Medialle.)

Pelit-lehteä oli ilo lukea pitkän tauon jälkeen. Lukijasuhteeni katkesi joskus kauan sitten, kun peliharrastus jäi sivuun. Tilasin tosin hetken lehteä vielä 2010-luvulla, mutta määräaikaisen tilauksen päätyttyä se unohtui. Eivätkä Fokus Mediasta tohtineet soitella perään uuden tarjouksen kanssa.

Selailin etenkin noita hifi- ja tietotekniikkalehtiä, ja taso näytti visuaalisesti vähintään tyydyttävältä, jopa hyvältä. Mainoksia on vain kovin vähän, eli ei tämä ole pienillekään kustantajille helppo bisnes. Lehdissä tuntuu olevan paljon pitkä lukujuttuja, mikä tarkoittanee sitä, että kohdeyleisö on ikäluokkaa yli 30-vuotiaat. Eivät useimmat nuoret kuulemma enää jaksa keskittyä pitkiin teksteihin. Tosin ihmettelen löytävätkö ihmiset enää edes lehtihyllyjä, jos ne ovat muissakin kaupoissa näin piilossa. Jatkossa kiinnitän tähän huomiota kaupoissa.

Huom. sidonnaisuudesta: Työskentelen siis Alma Media -yhtiön Alma Talent -yksikössä, joka kustantaa useita talouden ja tekniikan aikakauslehtiä, kuten MikroBitti, Talouselämä, Tekniikan Historia, Tekniikka&Talous ja Tivi.)

 

 

Sunnuntai-illallinen: äyriäiskeitto ja paistettu kuha

Tänään nautin veljeni sunnuntaikeittiössä äyriäiskeittoa ja paistettua kotimaista kuhaa.

Syömme aika usein kalaa sunnuntaisin, koska se on kevyttä ruoansulatukselle ja hyvää. Yleensä haen kalan Ison Omenan Citymarketista tai Stockmannin Herkusta. Viime aikoina olen ostanut kalan useammin Olarin Prismasta, joka on jokin aika sitten parantanut tuoreen kalan valikoimaansa loppuviikosta.

Tänä lauantaina siellä oli tarjolla tuoretiskillä muun muassa haukea, kampelaa, kuhaa, puna-ahventa ja siikaa. Päädyin kuhaan, koska se oli kotimaista ja tullut samana päivänä muistaakseni Lappeenrannan Haukivedeltä.

Reseptejä en nyt pysty tarjoamaan, koska Tomi kokkasi nämä omasta päästään, eikä ole nyt reseptiä mihin linkata.

Alkuruoaksi söimme äyriäiskeiton, jossa oli parin tunnin haudutuksella vesiliemessä ”käytetään mitä on” -hengessä ainakin lohta, turskaa,  jokiravunpyrstöjä, katkarapuja, vihanneksia,  sinisimpukoita sekä ruohosipulia ja tilliä, tietenkin myös valkoviinin kera. Mausteiksi meni mustapippuria, kurkumaa ja suolaa. Keiton haudutukseen meni parisen tuntia.

Keiton kanssa samaan aikaan valmistuivat kuha ja lisukkeet, tietenkin nopeammin. Lisukkeina oli kurkumarisottoa tuorejuustolla sekä voissa haudetettua pinaattia.

Kuhafileet maustuivat perinteisesti mustapippurilla ja suolalla. Päällä hieman tillipestoa. Tuore kotimainen kala ei sen kummempaa kaipaakaan.

Ruokaviiniksi päätyi australialainen Jacob’s Creekin Chardonnay-luomuviini, oikeastaan aika sattumalta. Katselin jälkikäteen, että sitä on kehuttukin.

Täytetyt paprikat

Kaipasin lauantaille jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Ensin ajattelin, että voisi olla jotain kevyttäkin, mutta se ei ihan toteutunut, ainakaan kaloreiden kannalta.

Tein siis täytetyt paprikat, kotikokki.netin reseptillä ja hieman soveltaen.

Jotta paprikoiden täytteestä ei tulisi liian vetinen, vaihdoin tomaattimurskan tilalle jauhelihakastikkeeseen ranskankerman. Siksi tämä nyt ei ollutkaan mitään kevytruokaa yhdessä emmentaljuustoraasteen kanssa.

Viiden minuutin keittämisen ja noin 25 minuutin uunissa kypsentämisen (200C / keskilämmöllä) jälkeen paprikoista täytteineen tuli oikein hyvät. Juusto suli mukavasti, mutta oli hieman hieman rapsakkaa.

Itse paprikoihin olisin kaivannut lisää makua, vaikka lisäsin jauhelihan sekaan reseptiin mausteisin verrattuna vielä chilijauhetta. Seuraavalla kertaa lisäisin keitinveteen enemmän suolaa, ja mausteita voisi lisätä myös paprikoihin ennen jauhelihakastiketta.

 

Kotitekoista jäätelöä helposti

Kotitekoinen jäätelö on houkutteleva idea, jos kaipaa laktoositonta jäätelöä, jossa haluaa käyttää vaikka tuoreita hedelmiä tai marjoja ilman kermaa.

jaateloannos

Kokeilin tätä kotona veljeni innostamana, sillä hän oli ostanut Verkkokauppa.comista 20 euron Anton Oliver -jäätelökoneen.

Jäätelön tekemiseen menee kokonaisuudessaan ainakin pari tuntia, jotta jäätelömassa saa jäähtyä tarpeeksi. Parempaa siitä tulee, jos antaa olla vielä pidempään pakastimessa.

Jäätelössä voi käyttää kuohkeuttamiseen vaikka kovaksi vaahdoksi vatkattua kananmunan valkuaista, kuohukermaa, tai vaikka kokonaan kookoskermaa, jos haluaa vähentää kaloreita.

Koneella voi siis helposti tehdä täysin laktoositonta jäätelöä, tai sitten täyteläisempää kermaista jäätelöä.

Pelkällä kookoskermalla ja kananmunan valkuaiselle rakenne jäi kuitenkin jäätymisen jälkeen hileiseksi. Kookoskerman ja kuohukerman kanssa syntyi jo pehmeämpää jäätelöä, ja rakenne säilyi ainakin muutaman päivän pakastimessa.

Ensimmäisellä yrityksellä kookosjäätelö jäi rakenteltaan hileiseksi. Suklaajäätelö toisella yrityksellä muistutti enemmän jäätelöä. Molemmat olivat kaiketi ”pehmistä” enemmän kuin perinteistä jäätelöä.

Kannattaa varautua kokeilemaan eri reseptejä yrityksen ja erehdyksen kautta, niin kuin tietty yleensäkin leipomisessa tai ruoanlaitossa.

Meidän suklaajäätelöömme taisi päätyä hieman liikaa kaakaojauhetta, tai sitten suklaamassa ei ollut sulanut tarpeeksi, sillä kaakaojauheesta tuli jäätelöön hieman jauhomainen maku ja rakenne.

Ainakaan ensi yrittämällä jäätelökoneella ei synny parempaa jäätelöä kuin kaupan pakastealtaasta saa, mutta onhan tuon opettelu hauskaa. Saa nähdä, miten monta kertaa tulee vielä yritettyä.

Verkkokaupan Anton Oliver -jäätelökone maksoi vain 20 euroa, ja tuskin kestää kovin pitkään. Olisi kiva kuulla, jos joku on kokeillut kalliimpia ja kehittyneempiä koneita.