Hyvä palvelu ilahdutti jälleen

Laadukasta palvelua on ilo kehua.😀 Tulin seminaarijärjestäjän tilaamalla Kovasen minibussikyydilä Salosta takaisin Helsingin suuntaan.

Kotini Olarissa ei ollut kuitenkaan ihan.suoraan reitillä. Vaan eipä hätää. Kovasen kuljettaja ehdotti, että jättää minut Turunväylän varteen pysäkille Lommilan Ikean kohdalla, ja sieltä pienempi Kovasen auto vie minut kotipihaan asti.

Kun lähestyimme pysäkkiä, Kovasen E-Mersu odotti minua jo pysäkillä lämpimänä. Kuljettaja puhui tietenkin sujuvaa suomen kieltä, tuli avaamaan oven ja oli pukeutunut siististi.

Olisipa taksipalvelu aina tällaista!

Qatar Airwaysin B787-8:n vs. Finnair A350-900:n bisnesluokka

Matkustin Namibian-kiertomatkalle Qatar Airwaysin lennoilla Dohan kautta. Ensimmäinen etappi Dohaan kesti kuutisen tuntia, ja toinen osuus Dohasta Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin noin 9 tuntia ja 40 minuuttia. Ensimmäisen lennon kone oli Airbus A330-200, ja jatkolennon Boeing 787-8 (Dreamliner).

Netissä lähtöselvitystä tehdess sain Qatar Airwaysiltä bisnesluokan korotustarjouksen. Ensimmäisen lennon upgrade olisi maksanut 550 euroa per henkilö, mutta pidemmän (ja vähemmän ruuhkaisen, oletan) lennon upgrade-tarjous oli 307 euroa turistiluokan lipun päälle. Siispä tartuimme tarjoukseen pidemmällä lennolla.

QA:n 787-8 on moderni laajarunkoinen kone (ks. matkustamon kartta Seatgurussa), joka muistuttaa etenkin bisnesluokassa aika paljon Finnairin A350-koneiden bisnesluokkaa, jota olen myös päässyt kokeilemaan pari kertaa. Toinen lentokokemus oli Finnairin A350-koneen uudemmasta matkustamosta, vaikkei ero iso ollutkaan

Tosin QA:n koneessa matkustajan viihdenäyttö on huomattavasti isompi.

Istuin kääntyi kokonaan makuuasentoon. Jalkatila (80 tuumaa) tuntui samalta kuin Finnairin A350:ssa. Säilytystilaa oli yhden pienen lokeron verran enemmän.

Isompi ero oli palvelussa. QA:n kotikentällä Dohassa bisnesluokan matkustajat vietiin omalla minibussillaan koneeseen, kun turistiluokan matkustajat jonottivat linja-autoon. Koneeseen mennessä tarjottiin juotavaa, kuten Finnairin bisnesluokassakin. Valitsin rosesampanjan, josta QA on hieman tunnettukin.

Alkuruokia, pääruokia ja jälkiruokia oli tarjolla kolmea erilaista. Ne tulivat kivasti omina annoksinaan eivätkä yhdellä kertaa kuten Finnairilla. Tähän voi vaikuttaa lennon aika, eli yölennolla usein tulee ruoka yksinkertaisemmin, jotta matkustajat pääsevät nopeasti nukkumaan.

Viini- ja drinkkilista oli kattavampi kuin Finnairilla, mutta tätä en sinänsä hyödyntänyt, kun yritän juoda mahdollisimman vähän alkoholia lennoilla. Vähän sama juttu on kyllä ruoan kanssa, eli kovin paljon ei minulle lentokoneessa ruoka maistu.

Ei Qatar Aiways kuitenkaan kaikessa Finnair-kokemuksiani voittanut. Dohan kentällä emme päässeet lentoyhtiön bisnesluokan loungeen, koska olimme ostaneet upgraden edullisena nettitarjouksena. Menimme sinne viereiseen loungeen, johon pääsi Amexin platinakortilla.

Helsinki-Vantaalla ja muilla lentokentillä olen kuitenkin päässyt Finnairin ja OneWorldin loungetiloihin, vaikka onkin ollut upgrade-tarjouksena ostettu bisnesluokka.

Kumpi sitten on parempi? Sanoisin, että tasapeli siltä osin kuin asialla on minulle merkitystä. Pidän Finnairin suorista lennoista Aasiaan, enkä aivan pienen säästön takia lentäisi pidempää matkaa Dohan kautta.

Namibian-kiertomatka: kivettynyt metsä

Yksi matkamme kiinnostavimpia nähtävyyksiä olivat 4000–6000 vuotta vanhat kalliokaiverrukset, jotka ovat eteläisen Afrikan vanhimman alkuperäiskansan, sanien aikoinaan tekemiä. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Kiersimme myös kivettyneessä ”metsässä”, jossa ihmettelimme ilmeisesti satoja miljoonia vuosia vanhoja puunrunkoja.

Videossa oppaamme Koonono Matkojen Olle Eriksson kertoo lyhyesti paikassa.

Lue myös aiemmat blogikirjoitukseni Namibian-kiertomatkastani.

Namibian-kiertomatka: ruokia ja juomia

Marraskuun Namibian-matkamme keskittyi eläimiin luontoo, kyliin ja paikallisiin ihmisiin, ja automatkat olivat pitkiä lähes joka päivä. Tästä seurasi, että ruokapaikkojen etsintään ei. oltu ohjelmassa jätetty aikaa, vaan söimme lähes joka ilta päivällisen noutopöydässä hotellissamme, majatalossa tai jossain ravintolassa.

Muutamia Namibian-ruokakokemuksia jäi silti mieleen.

Yleisesti ottaen ruokatarjonta oli hyvin lihapainotteista: proteiiniksi oli tarjolla yleensä  nautaa, lammasta, porsasta tai paikallista riistaa, kuten jotain antilooppilajeista.

Antilooppi oli useista yrityksistä huolimatta lähes joka kerta pettymys. Vaikka tilasin puolikypsää tai -raakaa, sain yleensä kypsäksi ja kuivaksi paistettua lihaa.

Iloinen poikkeus oli suosittu lihapaikka Joe’s Beerhouse pääkaupungissa Windhoekissa, jossa alkuruoaksi tilaamani raaasulattu keihäsantilooppi (oryx carpaccio) oli taivaallisen maukasta ja mehevää. Pääruoaksi tilaamani vartaassa grillattu hyppyantilooppi sen sijaan oli turhan kypsää ja sitkeää.

Tuoretta vaaleaa kalaa sain tilattua Namibian eteläisissä ja länsiosassa rannikon lähellä. Rannikolla Swakopmundin kaupungissa söin Kucki’s Pub -nimisessä ravintolassa hyvää tuoretta vaaleaa kalaa (kingklip), joka oli matkan paras kalaruoka.

Lisäksi maistelimme veneretkellä Waivis Bayn sataakaupungin ulkopuolella paikallisia ostereita kuohuviinin kera. Retken parasta ohjelmaa olivat toki veneen kannelle ruoalla houkutellut hylje ja pelikaani.

Muita matkan erikoisuuksia oli maistaa chilissä, öljyssä ja valkosipulissa paistettuja mobameperhosen toukkia, jotka ovat kuulemma paikallisten proteiinipitoista herkkua. Samassa paikassa isäntämme paistoi meille kakkua paikallisen kahlualiköörin (katso resepti vaikka kotikoi kanssa.

Video: Maistoimme paistettuja mobameperhosen toukkia

Video: Maistoimme namibialaiasta perinteistä hirssipuuroa ja villikanaa sekä hirssijauhojuomaa.

Aiempia blogijuttuja Namibian-matkaltani:

Namibian-kiertomatka: Afrikan eläimiä

Varmaankin yksi tärkeimpiä syitä matkustaa Afrikan eri valtioihin ovat isot ja vaikuttavat luonnonpuistot, joissa voi kohdata villieläimiä luonnollisemmissa olosuhteissa kuin eläintarhoissa.

Kirjoitin jo aiemmin marraskuun Namibian-kiertomatkani ohjelmasta. Kyse oli Koonono-matkojen järjestämästä kahden viikon kiertomatkasta kahden kokeneen suomalais-afrikkalaistaustaisen oppaan Olle Erikssonin ja Stefan Erikssonin asiantuntevalla johdolla.

Eniten ja lähimpänä eläimiä näkee luonnonpuistoissa, kuten Namibian Etoshassa autolla ajamalla, mutta esimerkiksi erilaisia antilooppeja, kirahveja, norsuja ja seeproja näimme  kauempaa myös muualla Namibiassa.

Tähän liittyykin tärkein opetukseni kahden viikon Namibian-matkasta: Seuraavalle matkalle ostan tai lainaan järjestelmäkameran ja jonkin telelinssin, jotta saan parempia kuvia eläimistä myös 100, 200 tai 300 metrin päästä. Jo ulottuvalla zoomilla varustettu kiinteärunkoinen digikamera päihittää zoomauksessa edelleen parhaimmatkin älypuhelinten kamerat.

Marraskuussa olin matkassa siis vain Sony CyberShot -taskukameran ja Samsung Galaxy S7 -älypuhelimen kanssa.

Toisaalta, aikaa kannattaa jättää eläimien seuraamiseen omin silmin, ei vain linssien läpl.

Matkallamme näimme luonnossa vapaina ainakin antilooppeja, kirahveja, leijonia, muutamia leopardeja, norsuja, sarvikuonoja, seeproja, strutseja sekä monia lintuja, joita en tunnistanut nimeltä. Meriretkellämme näimme hylkeitä ja pelikaaneja.

Video: Hylje ja pelikaani veneen kannelle

Video: Eläimiä valaistulla juomapaikalla Etoshan luonnonpuiston majoitusalueella

Namibian-kiertomatka marraskuussa 2018

Pitkään haaveeni on ollut käydä Afrikassa, juuri tarkemmin määrittelemättä missä valtiossa. Tänä keväänä tarjoutui houkutteleva tilaisuus pienen eteläiseen Afrikkaan erikoistuneen Koonono-matkanjärjestäjän opastettuun parin viikon Namibian-kiertomatkaan.

Aurinkoa, lämpöä, upeaa lentoa ja villieläinten bongausta synkän talven keskelle.

Laitan tänne kuvia ja matkakokemuksia palasina, koska aivan kaikkea ei saa kätevästi yhteen blogiartikkeliin.

20181115_170403
Majapaikassamme norsut ja muut eläimet tulivat kirjaimellisesti kämppäni terassin taakse juomaan auringonlaskun jälkeen.

Minulle odotetuin osa ensimmäistä Afrikan-matkaani oli nähdä villieläimiä luonnon keskellä.  Eläintarhoissa ja muutenkin ihmisten keskellä Aasiassakin nähnyt etenkin norsuja, mutta myös leijonia, seeproja ja kirahveja.

Namibiassa koimme kuitenkin villieläimet vapaina ja lähempää kuin olen aiemmin kokenut.

Ensin on alla matkamme ohjelman perusrunko.

Myöhemmin koetan kirjoittaa eläimistä, ruoasta ja muusta Nähdään pian! koetusta. Olihan tämä luultavasti elämäni tähän asti ikimuistoisin matka.

Matkaohjelma: Namibian-kiertomatka

la 10.11.2018

 

Laskeuduimme Namibiaan Windhoekin lentokentälle aamupäivällä. Lentomme menivät Qatar Airwaysilla Dohaan (noin 6t) ja sieltä Windhoekiin (noin 9t 40min). Ensimmäinen majoituksemme oli Hotel Safari www.safarihotels.com.
su 11.11.2018

 

 

 

Kiertomatkamme alkoi. Aamulla oli mahdollisuus käydä Hosiannan kirkossa kuulemassa virren veisuuta, tai lepäillä hieman pitempään, koska jatkossa aamumme olisivat yleensä aikaisia. Puolelta päivin lähdimme etelään kohti maailman korkeimpia dyynejä. Kuljimme  toista tuntia matkaten ylänköä, siirryimme Kauriin kääntöpiirin eteläpuolelle ja laskeuduimme Namibian autiomaan laidoille ja majapaikkaamme, Little Sossus Lodgeen, lähellä Sesriemia www.littlesossus.com.
ma 12.11.2018

 

 

 

 

 

Lähdimme liikkeelle ennen auringonnousua ja ajoimme kohti Sossusvlein dyynejä. Loppumatkan kuljimme avojeepeillä. Halukkaat ehtivät kiivetä noin 3 km matkan Sossusvlei-dyynille aamuauringon täyttäessä maisemat kauniilla väreillä. Tähän aikaan dyynit ovat kauneimmillaan.

Minulle tuo pitkä nousu +32 asteen helteessä tuntui liian kovalta, joten tyydyin puolikkaaseen kierrokseen.

Täältä matka jatkui kohti rannikkoa ja Swakopmundia. Matkalla näimme jo ainakin muutamia seeproja, hyppyantilooppeja ja strutseja. Majoituimme kaksi yötä Hotel Schweizerhausissa. www.schweizerhaus.net.

ti 13.11.2018Kävimme Valaskalalahdella meriristeilyllä. Näimme joitakin Afrikan korvahylkeitä pelikaneeja, joista muutama tuli tekemään tuttavuutttakin laivan kannelle. Ilmeisesti tuulisen ja kylmän sään takia emme kohdanneet delfiinejä flamingoja tai valaita  Nautimme meri-ilmasta, ja laivalla myös kevyen brunssin paikallisten ostereiden ja skumpan kera.
 ke 14.11.2018

 

 

 

Ajoimme alkuun rannikkoa myötäillen pohjoiseen, kunnes käännyimme sisämaahan. Ylitettyämme aavikon nousimme Damaramaan ylängölle. Ohitimme Namibian korkeimman vuoren Brandbergin.

Näimme pieniä kyliä, vuohia ja aasikärryjä, Teiden varsilla kohtasimme aavikkonorsujen kulkureiteistä varoittavat liikennemerkit. Majoitus  oli luonnon keskellä mukavissa Khorixas Lodge -majoissa. www.nwr.com.na.

to 15.11.2018

 

 

 

Kävimme katsomassa 4000–6000 vuotta vanhoja kalliokaiverruksia, jotka ovat eteläisen Afrikan vanhimman alkuperäiskansan, sanien aikaansaannoksia. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Kiersimme myös kivettyneessä ”metsässä”, jossa ihmettelimme ilmeisesti satoja miljoonia vuosia vanhoja puunrunkoja.

Siirryimme seuraavaksi kohti pohjoista. Ryhmäni yöpyi Palmwag Lodge -majoissa. https://www.palmwaglodge.com,

pe 16.11.2018

 

 

Matkamme jatkui pohjoiseen kohti Opuwoa. Liikuimme vielä alueella, jolla aavikkonorsut liikkuvat. Perillä Opuwossa kävimme himbakylässä, jossa perinteisesti pukeutuneet ja punaokralla itsensä kaunistaneet paimentolaiskansan jäsenet esittelivät elämäänsä. Majoitus oli Ohakane-vierasmajoissa. http://www.namibian.org/travel/lodging/private/ohakane.htm
la 17.11.2018Ajoimme Ambomaan Oniipaan, jossa yövyimme poikkeuksellisesti yhden sijaan kaksi yötä. Nyt olimme jo Namibian tiheimmin asutulla alueella.
su 18.11.2018

 

Tänään oli aamulla tarjolla historiallinen kierros kirkon pitkän historian lähetyötoiminnasta kiinnostuneille. Luvassa oli käynti Omandongossa, jonne ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat vuonna 1870. Omulongassa

Vierailin itsekin muun ryhmän mukana Olukondassa Martti ja Frieda Rautasen entisessä kodissa, joka toimii nykyisin Nakambale-museona sekä heidän rakentamassaan kirkossa ja perhehaudalla.

Olukondassa nautimme perinteisen amboaterian hirssipuuroineen, luomukanoineen ja villipinaatteineen ja jauhojuomineen. Sain jauhojuoman alas ottamalla painikkeeksi oluen. 🙂

ma 19.11.2018Siirryimme 2ihmisten valtakunnasta leijonakuninkaan hallitsemaan valtakuntaan”, kuten toinen oppaamme Olle Eriksson asian osuvasti sanoi. Näimme norsuja, mutta myös monia kirahveja, seeproja ja antilooppeja, ja atenkin antilooppeja eri lajeja. Majoituimme Okaukuejoon, www.nwr.com.na . Siellä oli hieno valaistu eläinten juomapaikka, jossa oli kiinnostavaa seurata päivällisen jälkeen norsuja ja kirahveja. Jos jaksaisi valvoa yöhön tai herätä aikaisin aamusta,  voisi nähdä ihan eri eläimiä.
ti 20.11.2018Nyt oli tarjolla varhainen aamuajelu kello 6:n Okaukuejon ympäristössä, jos halusi ottaa lisää eläinkuvia. Päivällä siirryimme reittiämme takaisin seuraavaan majapaikkaan Namutoniin.

Aamuajelulla käyneet saivat parempia kuia leopardeista, mutta gepardia ei tainnut kukaan vieläkään onnistua kuvaamaan. Eläinten juomapaikalla  etenkin pitkällä kameraputkella varustautuneet saivat upeita kuvia leijonista, sarvikuonoista ja muista eläimistä.

ke 22.11.2018Aamulla vielä ajelimme puistossa. Sitten siirryimme noin 350 kilometrin paluumatkalle kohti Windhoekiin.
pe 23.11.2018ja

la 24.11.2018

 

Perjantain vietimme jo Windhoekissa. Kävimme vielä yhdessä koko porukalla nykyisin valtiollisessa Martti Ahtisaari -koulussa ja Suomen suurlähetystössä ja paikallisessa käsityömyymälässä. Loppupäivä jäi omaa aikaa tuliaisostoksille, nähtävyyksille tai vai rentoutumiselle. Edessä oli enää vain yhteinen päivällinen ja paluu Suomeen seuraavana päivänä.

Matkamme aikana ajoimme oppaidemme Olle ja Stefan Erikssonin mukaan autolla yhteensä noin 3500 kilometriä Namibiassa, joka on pinta-alaltaan noin tuplat Suomen kokoinen.

Khao Lak -rantaloma tammikuussa

Vietin mukavan kahden viikon loman Thaimaan Khao Lakissa tammikuussa. Kovin tiukkaa ohjelmaa meillä ei etukäteen ollut, ja sekin tekeminen supistui vielä helteen ja sairasteluiden takia.

Matkasimme veljeni perheen 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joten lomaohjelma oli jo etukäteen tiedossa rauhalliseksi. Se sopi minullekin hyvin vastapainoksi kiireiselle arjella töissä.

En ole aiemmin käynyt Khao Lakissa, vaikka muuten Thaimaan lomakohteita olen nähnytkin: kolme kertaa Phuketissa, pari kertaa Cha-Amissa, kerran Hua Hinissä, pari kertaa Koh Samuilla ja jokunen päivä Bangkokissakin.

Khao Lak oli myönteinen kokemus. Paikka on hyvin rauhallinen, mutta silti ruokapaikkoja on mukavasti kahden viikon lomalle. Eniten tarjolla on thairuokaa, mutta vaihtelun vuoksi saa myös grillissä paistetta pihviä, kanaa ja kalaa, pitsaa kivihiiliuunissa tai vaikka ankkaa kuumalla parilalla.

Thairuokaa on saanut alkaen noin 120 bahtilla eli alkaen reilulla kolmella eurolla, mutta meriahven tai punanapsija(? eli red snapper maksavaa alkaen noin 350 bahtia eli noin yhdeksän euroa. Kalliimpaakin tietysti on. Elävänä valitsemani noin 830 gramman hummeri maksoi noin 3100 bahtia eli yli 80 euroa. eli suhteettoman paljon, mutta olin päättänyt kerran lomalla maistaa sellaisenkin taas.

Hotelleissa ruoka on tietysti tätä kalliimpaa. Sitä kompensoi, että esimerkiksi meidän hotellissamme lasten (alle 12 vuotta) ruoat eivät maksaneet, jos aikuiset söivät samalla. Mukavampaa on minusta syödä pääasiassa paikallisissa ravintoloissa.

Olut (kuten täkäläinen Chang, Leo tai Singha) on Thaimaassa suht halpaa, mutta viinivalikoimat ovat huonot ja kalliit. Kerran saimme niin huonoa tonkkaviiniä, että palautimme sen kahdesti pois. Tietty tasokkaissa ravintoloissa ja hotelleissa voi valinta onnistuakin. Täällä voi myös kaupasta ostetun viinin (peruspunkku tai -valkkari) alkaen noin 900 bahtia eli 24 euroa) viedä mukanaan ravintolaan, mutta ravintola veloittaa päälle 100-200 bahtin pullonavausmaksun.

Khao Lakin kylässä ei ole hyviä ostosmahdollisuuksia, mutta perinteisiä turistikojuja riittää, jos hakee vaikka huiveja, kesävaatteita (ei aitoja), lasten rantaleluja ja muuta vastaavaa. Jokunen ihan liikekin on kylässä. Samoin on muutama  pieni ja yksi isompi ruokakauppa, joista saa myös paikallisen mobiilidataliittymän.

Jos haluaa kauppakeskuksia, matka käy Phuketiin, jonne on kuitenkin matkaa 60-70 kilometriä, ja tämä kestää noin tunnin. Phuketin lentokentän lähellä (suunnilleen sama matka) on myös jonkinlainen tehtaanmyymäläalue.

Nykyisin tosin liki kaikissa baareissa, hotelleissa ja ravintoloissa on maksuton WiFi, joten en itse ole enää parilla viimeisellä Thaimaan-matkallani ostanut paikallista mobiilidataliittymää.

Hotelli X10 Khao Lak Resort

Olemme majoittuneet koko kaksi viikkoa Aurinkomatkojen valikoimasta neljän tähden X10 Khao Lak Resortissa. Valitsimme hotellin, koska tämä on melko uusi, eli valmistunut syksyllä 2016. Alueella on viisi uima-allasta, ja kaksi pientä lastenallasta. Lisäksi on isompi ja pienempi vesiliukumäki ja lasten vesisuihkuja ja monta lasten leikkipaikkaa. Yksi altaita on lapsilta kielletty allas, jossa on  myös ”uitava” allasbaari.

Hotellissa on kaksi ravintolaa, joista toisessa tarjotaan aamiainen ja päivällinen noutopöydästä. Emme ottaneet puolihoitoa kuitenkaan. Toinen ravintola on rannassa ja painottaa kalaa ja äyriäisiä.  Muutamat kerrat söimme hotellissa päivällistä, kun satoi illalla, tai joku porukasta oli kipeänä.

Aamiainen hotellissa oli hyvälaatuinen, ja valikoima laaja. Erityisesti pidin siitä, että tuoreita hedelmiä sai viedä mehuksi puristettavaksi, ja melkein joka aamu kokeilinkin erilaisia banaani- ja vesimeloniyhdistelmiä, ananas-, mango- ja papaijasekoituksia ja muita. Tuohon ei vain kyllästynyt, kun mehu syntyi tuoreena hedelmistä ilman sokeria tai mitään muita lisäaineita.

Toinen hotellin ja suuren osan Khao Lakia etu on rauhallinen ja siisti ranta. Vastoin kuin monissa Thaimaan lomapaikoissa, täällä ei kierrellyt myyjiä tyrkyttämässä hedelmiä, kankaita tai paistettuja maisseja. Rannalla ei ole juuri edes aurinkotuoleja tai rantabaareja, paitsi joidenkin hotellien kohdalla, mutta nekään eivät ole aivan merenrannassa.

Khao Lakin lähikylät

Sairasteluiden, oman pienen nestehukkakohtaukseni ja lasten väsymyksen takia seikkailumme muihin kyliin ja paikkoihin jäivät tekemättä.

Kävin tosin Khao Lakin naapurissa Bang Niangissa, jossa oli vilkkaat iltamarkkinat.

Siellä on myös tunnettu vuoden 2004 tsunamin muistomerkki, museo ja paikallinen pelastusoperaatioihin osallistunut poliisivene. Minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta tsunamiin, joten en ollut noista niin kiinnostunut. Tsunamin muistomerkkejä ja evakuointivaroituksia on muutenkin ympäri Khao Lakin seutua.

4-vuotiaan pojan suosikki taisi olla vierailu merikilpikonnien pelastuskeskuksessa, joka sijaitsee Thaimaan armeijan ylläpitämällä. Sinne ei siis pääse ex tempore -vierailulle ilman paikallisopasta. Näimme sekä hyvin pieniä merikilpikonnien poikaiia että isoja, yli 100 kilogramman kavereita, joilla oli ikää kymmeniä vuosia.

Tarkoitukseni oli käydä ainakin isommassa Takuapan kylässä, joka sijaitsee samassa maakunnassa noin 30 kilometrin päässä. Siellä on paikallinen ”vanhakaupunki”, eläväiset katumarkkinat ja monia komeita temppeleitä.

Lisäksi alueella on kuuluisa kansallispuisto, ja sen rannassa komea hyvin rauhallinen ranta.

20180110_161312.jpg
Tämä norsupuisto vakuutti, että eläimiä kohdellaan kunnioittavasti. Norsuilla ei saanut ratsastaa, mutta niille sai ruokkia banaaneja, ja lampeen pääsi pesemään norsuja. Moni jätti menemättä, kun norsut päästelivät veteen kilogrammojen kokoisia kakkapökäleitään. 🙂

Khao Lakin ruokia

Suosikkiruokiani Thaimaasssa ovat paistettu riisi kanan, katkarapujen, vihannusten ja kananmunan kanssa. Näyttävin on annos, jossa puolikas ananas toimii tarjoilulautasena.  Riisiin kaiketi tulee myös ananaksen mehukasta makua.

Muita suosikkejani ovat curryliemet, vaikka ne turisteille tuodaankin yleensä melko mietoina. Lisäksi tykkään inkivääri-, osteri- ja limeliemistä kalan ja kanan kanssa.

Finnairin suorat lennot

Lensimme Thaimaahan Finnairin suoralla lennolla Phuketiin. Lennon arvioitu aika oli n noin 10 tuntia, mutta lensimme tänne noin 9 tunnissa ja 15 minuutissa. Kone oli Finnairin A350-900-koneyksilö OH-LWK eli eli uusin yhdestoista kone, jos oikein laskin.

Finnairin A350-koneiden bisnesluokan vinoon käännetyt istuimet ja edessä kapeneva jalkatila jakavat mielipiteitä, vaikka tilaa onkin mukavat noin 80 / 21 tuumaa. Minusta istuin ja paikka on mukava. Eniten pidän kuitenkin siitä, että matkustamon sisäilma on huomattavasti parempi kuin Finnairin vanhoissa A330-  ja A340-koneissa oli, joten minulle ei tule niin huono olo kuin ennen pitkilläkään lennoilla.

Nettiyhteys ei lähtenyt minulla ensi yrittämällä toimimaan, kun en edes päässyt WiFi-palvelun kirjautumissivulle. En jaksanut sitten säätää enempää. Päättelin, ettei Finnairin nykyistä 20 euron hintaa per lento kannata maksaa epävarmasta palvelusta.

20171231_202350.jpg