Hyvä lounas: ravintola Kosmos

Jo noin 95 vuotta toiminut ravintola Kosmos Helsingissä on pitkään ollut taitelijoiden, poliitikoiden ja paikallisten helsinkiläisten kotoisen tasokas lounas- ja päivällisravintola. Itsekin olen syönyt siellä monesti aiemmin, enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Söimme tavallaan arkisen, mutta samalla sitä paljon tasokkaamman lounaan kollegoiden ja työtuttavien kesken. Kosmos valkoisine pöytäliinoineen on tyylikäs paikka, ja ovathan hinnatkin arkilouasta paljon arvokkaammat.

Kosmos on menestynyt myös TripAdvisor-matkaiijoiden arviooissa erinomaisesti.

Suosin mahdollisuuksien mukaan kalaa keveyden vuoksi, ja sitä oli mukavasti tarjolla. Arkiruoaksi sain sillitartaria, bliniä ja poromoussea. Pääruoaksi tilasin silakoita ja perunamuussia. Kollegan kuhafile näytti myös tosi hyvältä.

Tarjoilija palveli meitä sujuvasti englanniksi ja suomeksi.

Kokeiltua: Pasta Box ei vakuuta

Ihmettelen, miten ravintola voi onnistua pilaamaan fusillipasta-annoksen, jossa on savulohta, kevätsipulia, valkosipulia ja mausteena sahramia. Näemmä niin käy ainakin liiallisella suolalla ja suolaisella kermakastikkeella!

Tämän totesin lauantaina tilattuani Ison Omenan Pasta Boxista ruokaa kotiin Wolt-kuljetuspalvelun kautta. Pasta Box tekee siis pastaa pikaruokaravintolan konseptilla.

Pasta sinällään on keitetty oikeappisesti al dente, eli siinä on vielä purutuntumaa. Mausteitakin on käytetty. Tässä kolmannessakin maistamassani pasta-annoksessa oli kuitenkin hyvin suolainen kermakastike. Ilmeisesti kastike ja itse pastat yhdistetään vasta ennen tarjoilu- ja kuljetusastiana toimivaan pahviboksiin laittamista, sillä kastikkeen makua ei ole juuri imeytynyt pastaan.

Toisena pastana maistoin kanacurrypastan, joka tulee myös fusillipastan kera. Sen kookoskermastike ei ollut yhtä suolainen, vaan kastikkeessa maistuivat voimakkaammin chili ja korianteri. Tälle pastalle antaisin arvosanaksi ”ihan ok”, mutta tässäkään kastikkeen makua ei ole saatu imeytymään itse fusillipastaan. Hyvä asia tietty on, että pasta ilmeisesti tehdään todellakin tilauksesta asiakkaalle.

Ensimmäisellä tilauskerralla maistoin Pasta Boxin bolognesepastan eli spagetin perinteisellä jauheliha-tomaattikastikkeella. Se oli mielestäni tasapainoisin annos, sillä mausteita oli sopivasti ilman ylikorostunutta suolaa tai rasvaista kermaa.

On myönnettävä, että suolainhoni saattaa olla korostuneen herkkä, kun olen niin aktiivisesti vältellyt sen käyttöä. En kuitenkaan usko, että kovin suolaiseen ruokaan on ruokavaliossani paluuta, sillä parempaa ja terveellisempää makua saa ruokaan yrteillä ja pippureilla.

Myönteisenä asiana Pasta Boxissa on kolme eri annoskokoa, pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni sopii minusta vaikkapa toimistotyöläisen lounaaksi, keskikokoinen isompaan nälkään. Iso annos lienee suunnattu urheilevan nuoren tai raskasta fyysistä työtä tekevän henkilön nälkään. Tai jaettavaksi vaikka kahdelle syöjälle.

En ole syönyt Pasta Boxin ravintolan tiloissa Isossa Omenassa, koska sen pikaruokahenkinen ilmapiiri, muoviset kertakäyttöaterimet ja ruoan tarjoaminen pahvilaatikossa eivät houkuta. Kotiin kuljetettuna ruoka on helppo siirtää kauniimpaan astiaan.


Kokeiltua: ravintola Penélope oli hieno kokemus

Minulla oli hieman juhlan aihetta veljeni kanssa, joten halusimme hyvään ruokaravintolaan syömään Helsingissä. Kävimme julkkiskokki Hans Välimäen pitkästä aikaa omassa uudessa ravintolassa Penélopessa, emmekä pettyneet.

Ravintola kiinnosti minua, koska olin lukenut Välimäen hieman kyllästyneen taas fine dining -meininkiin Etelärannan uudistuneessa Palacessa. Nyt piti saada kokeilla uudenlaista, rohkeampaa ruoanlaittoa.

Penélope on kuitenkin saanut alkuvaiheessa TripAdvisor-arvioiden perusteella hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Moni kritisoi ruokaa, mutta myös hidasta tai tylyä palvelua: pöytään ei tultu ohjaamaan, varattua pöytää ei saatu ajoissa eikä tarjoilija tullut odotellessa edes kysymään juotavia, oli kritisoitu.

Menimme ravintolaan perjantaina kello 17:n aikaan, kun ei ollut vielä aivan täyttä. Meitä tervehdittiin nopeasti, ja pöydänkin saimme heti. Tarjoilija kysyi nopeasti juotavia, ja samalla saimme jo ruokalistan.

Penélope on siisti, mutta rento ja mukava paikka. Pöytiä on tiiviisti, mutta tilassa ei ollut silti ahdistavan ahdasta tai meluisaa.

Ruokalista on tapashenkinen siinä mielessä, että ajatus on tilata pieniä annoksia, jotka voi sitten jakaa kaverin kanssa tai syödä yksin. Halusimme jakaa ruokia, joten kysyimme tarjoilijalta suosituksia.

Nopeasti selvisi, että ihan kaikkea ei pysty kätevästi jakamaan, kuten vaikkapa kokonaista kuorimatonta jättikatkarapua grillattuna tai kanankoipea luun kera.

Hieman yllätyksiä tuli siinä, että annosten koko vaihteli suuresti. Tsatsikia tuli tosi vähän, kun taas karitsanlihakebabia tuli yllättävän isokin lautasellinen. Nälkä meni hyvin, kun tilasimme sopivan monta annosta.

Mutta ne maut, aivan taivaallisen hyvää ruokaa! Pidimme etenkin karitsankareesta, haudetuista haukipullista, naudanlihatartarista ja kampasimpukoista. Hyvää oli myös ravintolan tsatsiki pitaleivän kanssa. Annokset olivat kauniita ja värikkäitä.

Ruoka on enemmän Suomi- ja Pohjoismaa-henkistä kuin. siis varsinaista tapaspaikan tarjontaa, vaikka oli ravintolassa esillä näyttävästi ibericopossuakin.

Ateriani kruunasi jälkiruoka, semifreddo eli käytännössä ravintolan itse tekemää jäätelöä rommissa marinoiduilla kirsikoilla.

Ravintolan viinejä emme juuri tunteneet, joten uskoimme tarjoilijan suositusta. Saimme toiveemme mukaisesti hyvää keskitäyteläistä punaviiniä.

Kahden ihmisen ateria viineineen, eli alkuun lasit samppanjaa, ruoan pullo viiniä ja jälkiruokajuomat päälle, sekä tuplaespressoineen jälkiruokineen maksoi 178 euroa.

Tilaisuuden tullen menen Penélopeen varmasti uudelleen, sillä niin monta houkuttelevaa ruokaa jäi kokeilematta. Ainakin naapuripöytiin menneet ankankoipiconfit, grillatut ja suolatut muikut, grillattu jättikatkarapu sekä paistettu piikkikampela näyttivät houkuttelevat. Naapuripöydän kasvissyöjä kehui myös ruokiaan.

Thairuokaa kotiin kuljetettuna Espoossa

Syön usein ravintolassa, arkisin lähinnä lounaan ja viikonloppuisin kaupungilla tai kotiin kuljetettuna. Ennen kotiinkuljetuksia tarjosivat lähinnä kotilähiöni etniset kebab- ja pitsaravintolat, mutta ruoan kotiinkuljetuspalvelut Foodora ja Wolt ovat moninkertaistaneet tarjonnan.

Olarissa suurin osa kotiin kuljettavista ravintoloista toimii Ison Omenan kauppakeskuksessa. Yksi niistä on Tamarin, joka kuuluu pienehköön, käsittääkseni yhä perheomisteiseen ketjuun.

Olen tilannut sieltä ankka-, jättikatkarapu-, kana- ja naudanliha-annoksia monenlaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla. Myös satay-kanavarteet ja kookosmaitokeitto ovat olleet hyviä.

Höyrystetty riisi ei ole hääppöistä, mutta jos syöjiä on useampia, usein tilaamme maukkaampaa paistettua riisiä vihannesten kanssa. Paistettu riisi vaikkapa kanan tai katkarapujen kanssa riittää jo annokseksi pieneen nälkään. Paistettu riisi on Suomessa valitettavan huonosti tunnettu vaihtoehto.

Thairuokaa - jättikatkarapuja ja kanaa
Thairuokaa – jättikatkarapuja basilika- ja soijakastikkeessa sekä kanaa mustapippuri- ja valkosipulikastikkeessa.

Maustaminen on Suomessa miedompaa kuin Thaimaassa, ja vihannekset ovat Suomessa tutumpia, mutta minusta nämä ovat aika loogisia valintoja ravintolan sovittamisessa täkäläiselle asiakaskunnalle. Sekä Foodoran että Woltin sovelluksissa voi myös valita ruoan tulisuuden asteen.

Varauksen sana tosin: Tamarin Iso Omena on saanut aika heikot arvostelut Eat.fi-verkkopalvelussa. Tosin suurin osa noista muutamistakin arvioista näyttää koskevan lounasajan noutopöytää. Sen laatu vaihtelee monissa ravintoloissa, kun ruoka voi seistä astioissa tunteja.

Luotan asiassa jonkin verran makuaistiini, kun olen matkustanut Thaimaassa toistakymmentä kertaa vuodesta 1997 alkaen. Tosin Thaimaassakin etenkin turistien suosimissa paikoissa ravintolat tarjoavat herkästi ”länsimaistettuja” annoksia.

Kotiin kuljetettu ruoka tulee epähoukuttelevan näköisissä muovirasioissa. Houkuttelevuus paranee, jos sen jaksaa siirtää tarjoilua varten kauniimpaan astiaan.

Olen aiemmin jo kirjoittanut siitä, että toivoisin Foodoran ja Woltin kehittelevän yhdessä ravintoloiden kanssa houkuttelevampia ja kenties samalla myös ympäristöystävällisempiä kuljetusastioita.

Ainakin suomalaisella pakkaustuotteita kehittävällä Huhtamäellä on tällaisia jo saatavanakin. Kyse on kuitenkin ainakin osittain kustannuksista, sillä kotiinkuljetus lohkaisee jo nyt osan ravintolan katteesta.

Huh, miten suolaista!

Tilasin kotiin ruokaa paikallisesta lähiöravintolasta kotiuduttuani Jorvin sairaalasta, jossa menivät joulun ja uudenvuoden pyhät.

Halusin jotain kevyttä ja vähärasvaista. Kanacaesarsalaatti vaikutti hyvältä valinnalta. Ja hyväähän salaatti olikin, mutta huh, miten suolaista kana ja kastikkeet ovat.

Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.
Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.

Aiemmin kirjoitin sairaalaruoan mausteettomuudesta, mutta tämä suolan korostuminen osoittaa hyvin, miten isoja eroja voi olla ruoanlaitossa suolan käytössä.

Tämä osoittaa myös, miten nopeasti voi tottua vähäsuolaiseen ruokaan. Aion pitää tuosta tottumuksesta kiinni.


Maistettua: Jorvin sairaalan pitsa

Jorvin sairaalan kahvila nousi uutisotsikoihin sen jälkeen, kun Hus kilpailutti kahvilan toiminnan. 4å vuoden toiminnan jälkeen kahvilan kahvila siirtyisi henkilöstöyhdistykseltä yksityisen Sodecon hoidettavaksi.

Uutisten kommenteissa moni näytti huolehtivan, että loppuvatko kahvilan hyvät pitsat.

Mistä ihmeestä on kyse? Sain tilaisuuden testata asiaa nyt, kun olen.Jorvissa osastohoidossa jokusen päivää. Pitsasta ja kokiksesta tulikin uudenvuoden aaton juhlaruoka.

Eikä ollutkaan huono valinta. Pitsapohja on mukavan rapea. Juustoa, tomaattikastiketta ja (pyytämääni) oreganoa oli riittävästi. Täytteiksi sai valita 7€:n pitsaat yhden proteiinin ja kaksi muuta täytettä.

Pitää päihitti kevyesti kötilähiöni halvat noutopitsat. Koko oli ihan ravintola-annoksen tasoa, ei siis mikään pieni roiskeläppä.

Jorvin kahvilan pitsaa voi siis ainakin tällä hetkellä suositella, jos nyt siis pitsasta tykkää, ja hoito sen sallii.

Toivottavasti pitsat eivät kahvilan ulkoistuksen myötä heikkene tai poistu.

Pitsa Jorvin sairaalan kahviossa maksoi 7€ kolmella täytteellä.
Pitsa Jorvin sairaalan kahviossa maksoi 7€ kolmella täytteellä.
Jorvin sairaalan kahviossa leivotaan itse ja paistetaan pitsat pitsauunissa.
Jorvin sairaalan kahviossa leivotaan itse ja paistetaan pitsat pitsauunissa.

Lue myös aiempi blogikirjoitukseni, miten jo mustapippurin lisääminen paransi Jorvin ruokia.

Namibian-kiertomatka: ruokia ja juomia

Marraskuun Namibian-matkamme keskittyi eläimiin luontoo, kyliin ja paikallisiin ihmisiin, ja automatkat olivat pitkiä lähes joka päivä. Tästä seurasi, että ruokapaikkojen etsintään ei. oltu ohjelmassa jätetty aikaa, vaan söimme lähes joka ilta päivällisen noutopöydässä hotellissamme, majatalossa tai jossain ravintolassa.

Muutamia Namibian-ruokakokemuksia jäi silti mieleen.

Yleisesti ottaen ruokatarjonta oli hyvin lihapainotteista: proteiiniksi oli tarjolla yleensä  nautaa, lammasta, porsasta tai paikallista riistaa, kuten jotain antilooppilajeista.

Antilooppi oli useista yrityksistä huolimatta lähes joka kerta pettymys. Vaikka tilasin puolikypsää tai -raakaa, sain yleensä kypsäksi ja kuivaksi paistettua lihaa.

Iloinen poikkeus oli suosittu lihapaikka Joe’s Beerhouse pääkaupungissa Windhoekissa, jossa alkuruoaksi tilaamani raaasulattu keihäsantilooppi (oryx carpaccio) oli taivaallisen maukasta ja mehevää. Pääruoaksi tilaamani vartaassa grillattu hyppyantilooppi sen sijaan oli turhan kypsää ja sitkeää.

Tuoretta vaaleaa kalaa sain tilattua Namibian eteläisissä ja länsiosassa rannikon lähellä. Rannikolla Swakopmundin kaupungissa söin Kucki’s Pub -nimisessä ravintolassa hyvää tuoretta vaaleaa kalaa (kingklip), joka oli matkan paras kalaruoka.

Lisäksi maistelimme veneretkellä Waivis Bayn sataakaupungin ulkopuolella paikallisia ostereita kuohuviinin kera. Retken parasta ohjelmaa olivat toki veneen kannelle ruoalla houkutellut hylje ja pelikaani.

Muita matkan erikoisuuksia oli maistaa chilissä, öljyssä ja valkosipulissa paistettuja mobameperhosen toukkia, jotka ovat kuulemma paikallisten proteiinipitoista herkkua. Samassa paikassa isäntämme paistoi meille kakkua paikallisen kahlualiköörin (katso resepti vaikka kotikoi kanssa.

Video: Maistoimme paistettuja mobameperhosen toukkia

Video: Maistoimme namibialaiasta perinteistä hirssipuuroa ja villikanaa sekä hirssijauhojuomaa.

Aiempia blogijuttuja Namibian-matkaltani: