Ristiriitainen kokemus: ravintola Tanner

Vietin perjantai-iltaa ystäväni kanssa Helsingin Kalliossa ravintola Tannerissa.. Paikka valikoitui saamiensa myönteisten arvioiden ja paikallisten ihmisten palautteen perusteella.

Tannerin ruokalalista on aika kasvisruokapainotteinen, mikä ei helpottanut valintoja minun kannaltani. Olen tottunut siihen, että vihannekset ja muut kasvikset ovat lisuke proteiinin kuten kanan tai kalan rinnalla.

Tannerissa tilasin ystäväni rohkaisemana kaksi kasvisruoka-annosta. Ideana on siis tilata useita annoksia jaettavaksi ruokalijoiden kesken.

Saamastani ruoasta jäi ristiriitainen tunne. Myskikurpitasarisotto oli kuin makaeaa pyretta, jossa ei ollut risotolle kuuluvaa purutuntumaa ollenkaan. Myöskään risottoon kuuluvaa kirpeyttä ei ollut yhtään maussa mukana. Annos oli enemmän puuroa kuin edes riisiä.

Paistetut palsternakat onnistuivat paremmin. Ne olivat pehmeitä, mutta eivät sentään mössöytyneitä. Palsternakkatikut oli maustettu kivasti.

Molemmat annokseni olivat melko värittömiä, mikä ei yhtään parantanut ensivaikutelmaa ruoan saapuessa pöytään.

Ystäväni tilasi valkoviinissä keitettyjä sinisimpukoita, joita hän kehui parhaiksi Helsingissä saamiinsa. Hän piti myös tomaattisalaatistaan, jossa oli iloisesti erivärisiä kirsikkatomaatteja.

Tarjoilija hyvitti epäonnistuneen risottoni sillä, ettei sitä laskutettu, ja sain myös veloituksetta jälkiruoan.

Palvelu oli muutenkin ystävällistä ja nopeaa, vaikka oli perjantai-ilta, ja ravintola tuntui olevan aivan täynnä. Tarjoilija osasi myös suositella ruokaan sopivia viinejä, ja oli siellä muutama hauska alkudrinkkikin tarjolla.

Suosituin ruoka näytti olevan naapuripöydissä pienet pitsaviipaleet, ja niitä varmaan kokeilen, jos palaan vielä tänne. Listalla olisi ollut minulle vieraiden kasvisruokien lisäksi pitkään haudutettua häränrintaa, mutta olen kyllästynyt viime aikoina pitkään ylikypsään tai pitkään haudutettuun ylitarjonnan takia.

Hyvä lounas: ravintola Kosmos

Jo noin 95 vuotta toiminut ravintola Kosmos Helsingissä on pitkään ollut taitelijoiden, poliitikoiden ja paikallisten helsinkiläisten kotoisen tasokas lounas- ja päivällisravintola. Itsekin olen syönyt siellä monesti aiemmin, enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Söimme tavallaan arkisen, mutta samalla sitä paljon tasokkaamman lounaan kollegoiden ja työtuttavien kesken. Kosmos valkoisine pöytäliinoineen on tyylikäs paikka, ja ovathan hinnatkin arkilouasta paljon arvokkaammat.

Kosmos on menestynyt myös TripAdvisor-matkaiijoiden arviooissa erinomaisesti.

Suosin mahdollisuuksien mukaan kalaa keveyden vuoksi, ja sitä oli mukavasti tarjolla. Arkiruoaksi sain sillitartaria, bliniä ja poromoussea. Pääruoaksi tilasin silakoita ja perunamuussia. Kollegan kuhafile näytti myös tosi hyvältä.

Tarjoilija palveli meitä sujuvasti englanniksi ja suomeksi.

Jäätelöt parantuneet Suomessa

Lapsuuden muistoni jäätelöistä ovat, että Suomessa joutui tyytymään vaisun mauttomaan Valio-jäätelöön. Edes mansikka- tai suklaajäätelö eivät maistuneet kovin voimakkaasti. Kesäisin Italiassa ja talvisin Kanarian-saarilla sain sitten ensi kerran maistaa kunnolla maistuvia kermaisia jäätelöitä. Lisäksi makuja oli paljon. enemmän: kippoon tai jäätelötuttiin saattoi valita yhden tai useamman jäätelöpallon jopa 30 eri mausta.

Jossain vaiheessa muistaakseni 90-luvun lopulla tilanne parani, kun ensimmäiset premium-jäätelöt tulivat Suomeen kauppojen jäätelöaltaisiin. Suosikkini oli pitkään Mövenpickin suklaajäätelö, joka muksoi muistaakseni 30 markkaa litralta.

Nykyisinhän tilanne on aivan toinen. Suomessa saa kaupoissa kymmeniä eri jäätelömakuja. Premium-jäätelöitä on tullut myös perinteisiltä valmistajilta. Lisäksi kaupoissa on pienten valmistajien kuten Kolmen Kaveruksen erikoisempia marjaisia- ja lakritsimakuja ja muta erikoisuuksia.

Lisäksi on kahviloiden ja ravintoloiden omia artesaanijäätelöitä, vegaanisia jäätelöitä, tai laktoosittomia jäätelöitä useilla valmistajilla.

Kaupan jäätelöistä suosikkini on ollut jonkin aikaa Ingmanin Creamy, jota n saatavana useina makuina, kuten suklaa, kookos-suklaa, vanilja ja kinuski, ja monet ovat laktoosittomia. Moni tuntuu tykkäävän kovasti myös Ben & Jerry’s -jäätelöistä.

Mikä sitten on paras? Olisi hankala enää edes maistaa kaikkia, eikä joka kaupasta saa kaikkea, tai varsinkaan ravintoloista yleensä kuin muutamaa omaa jäätelöä. Iltalehdessä oli ainakin keväällä 2018 jäätelö- ja suklaatapahtumassa julkistettu ammattilaisten jäätelötesti. 

Ingman Creamy -valiojäätelö
Ingman Creamy -vaniljajäätelö on suosikkini, kun lisään sekaan mustikoita tai vadelmia pakkasesta.

Kokeiltua: Pasta Box ei vakuuta

Ihmettelen, miten ravintola voi onnistua pilaamaan fusillipasta-annoksen, jossa on savulohta, kevätsipulia, valkosipulia ja mausteena sahramia. Näemmä niin käy ainakin liiallisella suolalla ja suolaisella kermakastikkeella!

Tämän totesin lauantaina tilattuani Ison Omenan Pasta Boxista ruokaa kotiin Wolt-kuljetuspalvelun kautta. Pasta Box tekee siis pastaa pikaruokaravintolan konseptilla.

Pasta sinällään on keitetty oikeappisesti al dente, eli siinä on vielä purutuntumaa. Mausteitakin on käytetty. Tässä kolmannessakin maistamassani pasta-annoksessa oli kuitenkin hyvin suolainen kermakastike. Ilmeisesti kastike ja itse pastat yhdistetään vasta ennen tarjoilu- ja kuljetusastiana toimivaan pahviboksiin laittamista, sillä kastikkeen makua ei ole juuri imeytynyt pastaan.

Toisena pastana maistoin kanacurrypastan, joka tulee myös fusillipastan kera. Sen kookoskermastike ei ollut yhtä suolainen, vaan kastikkeessa maistuivat voimakkaammin chili ja korianteri. Tälle pastalle antaisin arvosanaksi ”ihan ok”, mutta tässäkään kastikkeen makua ei ole saatu imeytymään itse fusillipastaan. Hyvä asia tietty on, että pasta ilmeisesti tehdään todellakin tilauksesta asiakkaalle.

Ensimmäisellä tilauskerralla maistoin Pasta Boxin bolognesepastan eli spagetin perinteisellä jauheliha-tomaattikastikkeella. Se oli mielestäni tasapainoisin annos, sillä mausteita oli sopivasti ilman ylikorostunutta suolaa tai rasvaista kermaa.

On myönnettävä, että suolainhoni saattaa olla korostuneen herkkä, kun olen niin aktiivisesti vältellyt sen käyttöä. En kuitenkaan usko, että kovin suolaiseen ruokaan on ruokavaliossani paluuta, sillä parempaa ja terveellisempää makua saa ruokaan yrteillä ja pippureilla.

Myönteisenä asiana Pasta Boxissa on kolme eri annoskokoa, pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni sopii minusta vaikkapa toimistotyöläisen lounaaksi, keskikokoinen isompaan nälkään. Iso annos lienee suunnattu urheilevan nuoren tai raskasta fyysistä työtä tekevän henkilön nälkään. Tai jaettavaksi vaikka kahdelle syöjälle.

En ole syönyt Pasta Boxin ravintolan tiloissa Isossa Omenassa, koska sen pikaruokahenkinen ilmapiiri, muoviset kertakäyttöaterimet ja ruoan tarjoaminen pahvilaatikossa eivät houkuta. Kotiin kuljetettuna ruoka on helppo siirtää kauniimpaan astiaan.


Kokeiltua: ravintola Penélope oli hieno kokemus

Minulla oli hieman juhlan aihetta veljeni kanssa, joten halusimme hyvään ruokaravintolaan syömään Helsingissä. Kävimme julkkiskokki Hans Välimäen pitkästä aikaa omassa uudessa ravintolassa Penélopessa, emmekä pettyneet.

Ravintola kiinnosti minua, koska olin lukenut Välimäen hieman kyllästyneen taas fine dining -meininkiin Etelärannan uudistuneessa Palacessa. Nyt piti saada kokeilla uudenlaista, rohkeampaa ruoanlaittoa.

Penélope on kuitenkin saanut alkuvaiheessa TripAdvisor-arvioiden perusteella hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Moni kritisoi ruokaa, mutta myös hidasta tai tylyä palvelua: pöytään ei tultu ohjaamaan, varattua pöytää ei saatu ajoissa eikä tarjoilija tullut odotellessa edes kysymään juotavia, oli kritisoitu.

Menimme ravintolaan perjantaina kello 17:n aikaan, kun ei ollut vielä aivan täyttä. Meitä tervehdittiin nopeasti, ja pöydänkin saimme heti. Tarjoilija kysyi nopeasti juotavia, ja samalla saimme jo ruokalistan.

Penélope on siisti, mutta rento ja mukava paikka. Pöytiä on tiiviisti, mutta tilassa ei ollut silti ahdistavan ahdasta tai meluisaa.

Ruokalista on tapashenkinen siinä mielessä, että ajatus on tilata pieniä annoksia, jotka voi sitten jakaa kaverin kanssa tai syödä yksin. Halusimme jakaa ruokia, joten kysyimme tarjoilijalta suosituksia.

Nopeasti selvisi, että ihan kaikkea ei pysty kätevästi jakamaan, kuten vaikkapa kokonaista kuorimatonta jättikatkarapua grillattuna tai kanankoipea luun kera.

Hieman yllätyksiä tuli siinä, että annosten koko vaihteli suuresti. Tsatsikia tuli tosi vähän, kun taas karitsanlihakebabia tuli yllättävän isokin lautasellinen. Nälkä meni hyvin, kun tilasimme sopivan monta annosta.

Mutta ne maut, aivan taivaallisen hyvää ruokaa! Pidimme etenkin karitsankareesta, haudetuista haukipullista, naudanlihatartarista ja kampasimpukoista. Hyvää oli myös ravintolan tsatsiki pitaleivän kanssa. Annokset olivat kauniita ja värikkäitä.

Ruoka on enemmän Suomi- ja Pohjoismaa-henkistä kuin. siis varsinaista tapaspaikan tarjontaa, vaikka oli ravintolassa esillä näyttävästi ibericopossuakin.

Ateriani kruunasi jälkiruoka, semifreddo eli käytännössä ravintolan itse tekemää jäätelöä rommissa marinoiduilla kirsikoilla.

Ravintolan viinejä emme juuri tunteneet, joten uskoimme tarjoilijan suositusta. Saimme toiveemme mukaisesti hyvää keskitäyteläistä punaviiniä.

Kahden ihmisen ateria viineineen, eli alkuun lasit samppanjaa, ruoan pullo viiniä ja jälkiruokajuomat päälle, sekä tuplaespressoineen jälkiruokineen maksoi 178 euroa.

Tilaisuuden tullen menen Penélopeen varmasti uudelleen, sillä niin monta houkuttelevaa ruokaa jäi kokeilematta. Ainakin naapuripöytiin menneet ankankoipiconfit, grillatut ja suolatut muikut, grillattu jättikatkarapu sekä paistettu piikkikampela näyttivät houkuttelevat. Naapuripöydän kasvissyöjä kehui myös ruokiaan.

Pirkka-viini ei olekaan halpislitku

Nyt on fiksu veto K-ryhmältä. Kaupparyhmä tuo Alkoihin myyntiin oman Pirkka-samppanjansa ja Italiassa tuotetut Pirkka-punaviininsä.

Nämä eivät ole halpoja tissutteluviinejä, vaan pykälän verran laadukkaampia ja juhlavampia viinejä. Punkkujen hinnat ovat 32 ja 37 euroa, samppanjan 42 euroa.

K-ryhmä uskoo viinien kysyntään, koska se on saanut niistä jo palautetta, kun viinejä on tarjottu yhtiön asiakastilaisuuksissa ja liikelahjoina. Vähittäsmyyntiin ne tulevat nyt ensi kertaa.

Nerokasta tässä on minusta se, että näin K-ryhmä osoittaa, etteivät Pirkka-viinit tarkoita halpaa ja huonoa. Moni on vastustanut viinien tuomista ruokakauppoihin juuri sillä argumentilla, että sitten saisi kaupassa lähnnä halpaa ja huonoa Pirkka- tai Rainbow-viiniä.

Tämähän ei tarkoita, etteikö kauppoihin tulisi sitten myös edullisempia viinejä, tietenkin tulisi. Vaan kyllähän kaupan kannattaa tarjota myös parempaa, jos sille on kysyntää. Niinhän on nähty K- ja S-ryhmien isojen markettien kasvaneissa olutvalikoimissakin.

Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi asiasta ensimmäisenä kertoneessa Helsingin Uutisissa ja Kauppalehdessä.

Oma Kuppi Mukaan

Kävin työpaikan kahvilassa ja kuulin, että saisin 20 prosentin alennuksen kahvikupposestani, jos ottaisin kahvin omaan kuppiini tai kahvilan posliinikuppiin mukaan otettavan pahvimukin sijaan. Tarkoitus on kuulemma säästää ympäristöä, yksi askel kerrallaan.

Tapaus muistutti mieleeni, että kävin äskettäin Ison Omenan kauppakeskuksessa Jungle Juice Barissa kysymässä mukaan otettavaa mehua. Hehän siis tekevät mehuja hedelmistä puristamalla.

Mehu jäi sillä kertaa ostamatta, koska sitä ei saisi suljettavaan pulloon, vaan ainoastaan pillillä varustettuun kannelliseen muovikippoon. Halusin kuitenkin mehun kotiin, en juotavaksi heti siinä. Samalla voisi kehua säästävänsä ympäristöä.