Kaupan ruukkuyrtit omaan multaan

Useirun kuulee väitteen, ettei kaupasta ostettuja ruukkuyrittejä, esimerkiksi korianteria, persiljaa, rosmariiniä tai tilliä ole hyödyllistä istuttaa omalle kasvimaalle tai parvekkeen yrittilaatikkoon.

Olen taas tänä keväänä huomannut, että parhaimmillaan eli sopivasti aurinkoa ja vettä saaden yrtit kuitenkin säilyvät pidempään käyttökelpoisina kuin jääkaapin vihanneslaatikossa.

Kaupan yrtit on ilmeisesti yleensä leikattu tai jalostettu niin, etteivät ne enää kasva mullassa. Tarkoitus on saada kuluttaja uudelleen kaupan vihannesosastolle.

Aina näin ei ole. Eilen huomasin, että kolmisen viikkoa sitten ostamani tilli on piristynyt ja kasvanut lisää,

Laitan yrtit multaan kaupan muoviruukussa, jotta heiveröiset juuret eivät menisi poikki.

Tietty yrteistä saa näin kivaa tuoksua ja silmäniloa parveellekin.

Kokonaisen kalan grillaaminen: ensimmäiset oppimiskokemukset

Olen aloittanut kalan grillaamisen tavallisesta helposta päästä, eli valmiiden ruodottomien filepalojen käytöstä. Näin on valmistunut ihan kelpo merilohta, nieriä, siikaa ja taimenta.

Kuitenkin yhä useammin sain kaupassa ja Facebookissa palautetta, että teen asian ihan väärin. Grillaamalla pelkän fileen menetän kuulemma suuren osan kalan mausta, joka on sen nahassa.

Olihan siis pakko selvittää, pitääkö paikkansa, että kokonainen grillattu kala on paljon parempaaa.

Lyhyt vastaus on: On se paljon parempaa. En taida enää palata pelkkiin filepaloihin, paitsi ehkä joskus arkisin nopeasti jotain kokatessa, mikä on kyllä keittiössäni aika harvinaista. Arkisin ainoa lämmin ruokani tuppaa olemaan lounas työpaikalla tai jossain muualla ravintolassa.

Nyt olen grillannut kokonaisena noin 400 ja 500 gramman nieriä- ja siikafileet. Molemmat oli yllättävän helppo grillata kaasugrillillä, koska sain ne kaupan kalatiskiltä valmiiksi perattuna ja suomustettuba. Eikä ruotojen poistaminen grillauksen jälkeen ole suuri vaiva.

Joitain asioita olen tässä oppinut:

  • Kala on tärkeää kuivata ennen grillausta, sillä muuten se tarttuu ritilöihin. Kuivaan kalan molemmilta puolilta useita kertoja.
  • Riittävä, mutta ei yliampuva suolaus on tärkeää. Pistän karkeaa merisuolaa kalan sisälle edellisenä ilana kalan mahalaukkuun sisälle ja viiltoihin nahkapintaan.
  • Jos suolaus jää viime hetkeen, pistän suolan hienorakeisena 1-2 tuntia ennen grillausta, koska karkea merisuola ei ehdi vaikuttaa heti.
  • Jos haluaa kalalle oikein tasaisen suolauksen, sen voi pistää tunniksi tai pariksi 10-prosenttiseen suolaliuokseen. Sen jälkeen kala kuivataan pinnalta ja sisältä kuivaksi ja enemmästä suolasta. Joidenkin makuun näin tulee kuitenkin liian vahva suolan maku.
  • Kalan sisälle ja nahan pintaan pistän myös limetin tai sitruun- tai sitruunan lohkoja sekä näiden mehua.
  • Lisäksi lisään jotain yrttiä, kuten rosmariinia.

Olen grillannut kalat pienen verkon päällä, jotta ne eivät hajoa kaasugrillin sisälle.

Moni suosittelee grillausta folio- tai leivinpaperin sisällä, mutta ei kalaan silloin minusta tule grillauksen makua, tuoksua tai väriä.

Grillaushalsteri on kätevä apuväline, jos grillaa esimerkiksi pieniä ahven- tai lohifileitä. Silloin kala ei herkästi hajoa ja putoa grillin sisälle.

Kypsymisaikoihin en osaa antaa neuvoja, kun siihen tuntuvat vaikuttavan suuresti kalan paksuus, nahka ja rasvaisuus. Liian kypsä kala kuivuu, joten kannattaa yrittää leikellä maistiaispaloja siinä vaiheessa, kun väri näyttää houkuttelevalta.

Kuulemma kypsyyden tunnistaa siitä, että nahka ja evät irtoavat helposti. Itse en ole tuosta niin varma, kun joskus nahka irtoaa kovinkin herkästi, ja toiste taas ei. Varmemmin tunnistan kypsyyden kalan lihan mausta ja rakenteesta.

Kokonaisen alan grillauksen ja savustamisen opiskeluni jatkuu.

Tapiolan Herkun kalatiskin rappio

Ostoskokemus tänään: S-ryhmän Tapiolan Herkku, Stockmannin sisällä. Menin tänne varta vasten ostaakseni kokonaisen kalan, kuten ahvenen, siian tai tsimen savustamista varten.

Ahventa tai taimenta ei ollut lainkaan. Siikaa oli vain filepaloina. Jouduin tyytymään aikataulusyistä siikafileisiin.

Hyvää savustettavaa siikafileistäkin toki saa, mutta ajatukseni oli kokeilla nimenomaan kokonsisen kalan savustamista.

Myyjä ei osannut erikseen tarkistamatta edes sanoa onko siika kotimaista. ”Ehkä Norjasta” hän sanoi ensin. Ihmettelin, kun aika harvoin näen norjalaista siikaa Suomessa. Kotimaista se sitten olikin.

Vaan olipa surkea palvelu ja valikoima. Tätä nykyä esmes Ison Omenan Citymarketin kalatiski on psljon parempi. Ei tarvitse enää mennä Tapiolan Herkkuun kalan perässä. 🤣

Päivitetty 13.5.2019 klo 16:16. Usko Tapiolan Herkkuun palautui ainakin hieman, sillä Food Market Herkun ryhmäpäällikkö Mikael Ernvall HOK-Elannosta vastasi Twitterissä, että kyseessä olisi ollut lauantaina tilapäinen kokonaisen kalan loppuminen, ja jatkossa yrittävät parantaa saatavuutta. Annan siis vielä mahdollisuuden!

Tasokas työlounas Savoy-ravintolassa

Söin pitkästä aikaa bisneslounaan ravintola Savoyssa. Suunnilleen päivittäin vaihtuvalla listalla oli kuluneen viikon arkipäivänä kala- ja lihavaihtoehdot. Sain vaihdettua ruoat niin, että sain kalaa sekä.alku- että pääruokina.

Jälkiruokana nautimme ravintolan hyvää kääretorttua ja marjaista jäätelöä.

Palvelu oli asiallista ja ystävällistä. Tarjoilija putsasi pöytäliinan ruokalajien välissä.vähäeleisen rauhallisesti.

Hyvän aterian päälle saa 8. kerroksen lämmitetyllä terassilla mukavat näkymät Esplanadinpuistoon. Terassi ei ole kovin iso, joten pöytävaraus kannattaa tehdä arkipäivisinkin, jos haluaa nimenomaan terassille syömään.

Savoyssa kävisi mielellään useamminkin, mutta arkilounaiden 63 ja 68 euron hinnat rajoittavat asiakaskuntaa.

Kokeiltua: maukasta ja mehevää strutsinfilettä

Tutustuin maaliskuussa työkeikkani yhteydessä Suomessa Ketolan tilalla kasvatettuun strutsinlihaan. Se kuulosti niin herkulliselta ja terveelliseltä, ja vieläpä lähiruokana tuotettuna linnunlihana, että olihan sitä maistettava itsekin.

Vein veljeni keittiöön perinteistä viikonlopun päivällistämme varten strutsinfilettä, jota söimme sekä puoliraakana (medium rare) pannulla pikaisesti paistettuna että uunissa hieman pidemmälle kypsennettynä, vaaleanpunaiseksi ja sisältä 55 asteen lämpötilaan.

Lisukkeet ja kastikkeet olivat melko simppelit, koska strutsinliha itsessään on jo maukasta mustapippurin ja suolan kanssa. Lihan käsittely ei ollut vaikeaa, sillä kalvot lähtivät helposti irti pinnasta.

Jos ei osaa päätellä mitenpäin leikata lihan pihveiksi, voi kokonaisen lihapalan grillata tai kypsentää uunissa. Tai sitten pyytää jo kaupassa myyjää leikkaamaan lihapalasta pihvejä.

Ensikokemuksen perusteella strutsia voi suositella. Lihasta tuli maukasta, mehukasta ja hyvin mureaa. Maku ei ole kovin voimakkaan riistamainen.

Lisukkeina meillä oli hyvää kauden uutta parsaa, papuja ja pekonia sekä risottoa.

Strutsia ostan varmasti uudelleenkin, mutta toistaiseksi hinta rajaa sen käytön juhlaherkuksi. Espoon Ison Omenan Citymarketissa Ketolan tilan strutsinpaisti maksoi noin 80 euroa ja strutsinfile noin 90 euroa kilogrammalta.

Yllättävän hyvä valmiskastike

Lähikaupassani Olarin Prismassa oli jo viiruokme viikolla tuoretta tämän kevään parsaa, vaikkakin toki ulkomaista vielä. Parsa kuitenkin näytti heti niin hyvältä, että pakkohan sitä oli heti ostaa.

Vaan mitäpä olisi tuore parsa ilman hollandaisekastiketta? No ei oikein mitään, varsinkaan sellaisenaan nautittuna.

Hollandaisekastikkeen reseptejä löytyy helposti netistä, mutta valmistamisessa onnistuminen on hankalampaa kuin voisi reseptien perusteella päätellä. En ole itse ainakaan vielä saanut rakennetta miellyttäväksi, ilmeisesti keltaisen vatkaamisen takia.

Kaverini vinkkasi, että älä välitä, puolivalmisteena saa lähes kelpo kastikkeen. Hän tarkoitti Knorrin hollandaisekastiketta, joka lisätään 50 grammaan sulatettua margariinia, ja sekaan vielä 2,5 dl maitoa. Sitten vain sekoittelua ja rauhallista keittämistä, ja kolmen minuutin päästä on valmis kastike.

Kaverin vinkistä lorautin sekaan noin desilitran puolikuivaa valkoviiniä makua antamaan.

Tulos oli yllättävän hyvä. Ensin kastike tuntui jäävä aivan löysäksi, mutta sitten uskalsin vähän lisätä lämpöä, ja kastike sakeutui sopivasti.

Epäilemättä itse tekemällä saa paremman kastikkeen, mutta tämä oli tyydyttävä hätäapu, kun oma kastike ei tahtonut onnistua, ja ruokavieraita oli jo tulossa. Vieraani eivät huomanneet kastikkeessa mitään vikaa, vaan kehuivat sekä parsojani että kastiketta.

Myönteinen ketjuravintolan kokemus

En kovinkaan usein pidä ketjuravintoloista, koska sekä ruoka että palvelut ovat yleensä korkeintaan keskinkertaisia. Toiseksi syön harvoin punaista lihaa, koska se sulaa elimistössäni.turhan hitaasti, ja vähänkin sitkeä liha takertuu nieluuni.

Hieman yllättävä poikkeus näihin kahteen on ollut joitain kertoja Ison Omenan.ravintola Rosso jossa olen syönyt pippuripihvin joitain kertoja. Tilaan pihvin medium-miinus eli puoliraakana. Silti liha on ollut meheveää ja mureaa. Pippurikastikkeen saa erillisessä kipossa, kun hoksaa pyytää sitä.

Lisukkeet olivat myös ok, eivät maistuneet ainakaan pakastevihanneksilta.

Ja kyllä, sain lihan puoliraakana tilaukseni mukaisesti.