Pelaamisen nostalgiaa Macilla: C&C Generals

Sairauslomalla on ylimääräistä aikaa, ja kaipasin vaihtelua Netflixille, Yle Areenalle ja äänikirjoille.

Siispä teki mieli hieman pelattavaa. En kuitenkaan ole juuri pelannut Applen Macbookillani, joten en meinannut keksiä mistä aloittaa. Kortti- tai puzzlepelit eivät kiinnosta, ja auto- tai toimintapelit eivät taas ole mukavia pelata läppärillä.

Olinkin innoissani, kun löysin Applen App Storesta nuoruuden suosikkipelini, Command & Conquer -reaaliaikastrategiapelista uusille Maceille päivitetyn C&C: Generals -pelin. Aikoinaan vuonna 2014 julkaistaessa peli sai jo kehuja muun muassa Mac Gamer HQ:n arvostelussa.

Yllätyin kuitenkin, miten hienolta pelin 3D-grafiikat näyttävät vielä tänä päivänä, ja nyt 12-tuumainen Macbookini pyörittää peliä sulavasti retina-näytön täydellä resoluutiollakin. YouTubessa on paljon videoita pelistä, mutta osa niistä on kuvattu vanhempien koneiden alhaisilla resoluutioilla.

Välivideot ovat vanhoja, mutta niiden alhaisempi tarkkuus ei häiritse, koska videot ovat vain lyhyitä tapahtumien taustoisia. Eikä tällaisessa nopeassa rts-strategiasa nyt tarina edes ole juuri missään osassa. Pointtina on näyttävä ja iso tuho, tai sitten harkitumpi taktikointi, oman maun mukaan.

Jos Command & Conquer -nostalgia ei innosta, Facebookissa kaverit suosittelivat muita pelejä Macille:

Outlook-niksi unohtavaiselle

Keksin yksinkertaisen, mutta työnteon arkea helpottavan kikan. Tähän olisi varmasti jokin elegantimpikin tapa, mutta vielä en ole sitä hoksannut.

Toimittajan ammatissahan kuulee ja näkee jatkuvasti ympärillään potentiaalisia uutisaiheita, jotka ”tarkistan sitten huomenna töissä”. Eihän niitä useinkaan sitten enää hetken päästä muista, tai sitä samperin Faceboook-kirjoitusta tai linkkiä ei enää löydy edes.

Teinkin nyt itselleni Outlook-sähköpostiohjelmaan säännön, että uutisaihe-sanan sisältävät viestit menevät erityiseen saapuneiden viestieni alakansioon. Sieltä löydän ne helposti. Viestit menevät sinne oikeaan kansioon nyt automaattisesti, kun lähetän itselleni asiasta muistutusviestin, mistä vain laitteesta.

Tämä temppu toimii myös muiden ihmisten kanssa. Pyydän vain lisäämään viestiin uutisaihe-sanan otsikkoon, ja löydän sen juttuvinkin sitten töissä.

Kommenteissa saa toki mielellään kertoa, jos on keksinyt tähän paremman tavan, joka ei ole laite- tai sijaintiriippuvainen.

Jännittävä kokemus: Finnairin A350-simulaattori

Aina silloin tällöin toimittajan työssä pääsee erikoisiin ja jännittäviin paikkoihin. Tällainen tilaisuus tuli maaliskuun lopussa, kun lentoyhtiö Finnair kutsui tutustumaan uuteen Airbus A350 -laajarunkokoneen simulaattoriinsa.

Simulaattoriin tutustuminen on harvinaista herkkua, sillä 10 miljoonaa euroa maksanut laite on tiivisti käytössä seitsemän päivää viikossa liki vuorokauden ympäri.

Kiinnostavaa oli tietenkin, että simulaattorin ohjaaja pystyi muutamalla napin painalluksella vaihtamaan säätä ja muita olosuhteita. Noin vartin lentomme aikana nousimme San Franciscon (SFO) kentältä poutasäässä, koimme pilvet, sateet ja ukkosmyrskyn, ja laskeuduimme taas poutasäässä.

Aivan kaikkia olosuhteita ja poikkeustilanteita simulaattorikaan ei pysty mallintamaan, koska sen toiminta perustuu tähän asti kerättyyn lentodataan.

Finnairin lentäjät ja kouluttajat kertoivat, että simulaattorilla voidaan kuitenkin harjoitella monipuolisemmin poikkeusolosuhteita kuin oikeilla koneilla, koska turvallisuusmääräykset eivät sallisi oikeilla koneilla yhtä laajaa kirjoja vaikeiden olosuhteiden kokeiluja.

Video: A350-simulaattorilla nousu San Franciscosta

20170331_110146
Minä perämiehenä. Jännää. 🙂

Oli hienoa kokea, kun Finnairin lentokapteeni ja A350-koneen kouluttaja Tapani Toppari esitteli, miten A350-simulaattori nousee San Franciscon kentältä (SFO). Onnekas Ilta-Sanomien toimittaja valikoitui perämiehen paikalle kapteenin ”oppilaaksi”.

Video: A350-simulaattorilla laskeutuminen San Franciscoon

Nopeasti näimme, että A350-konetta ohjataan muun muassa ”joystickmaisella” sauvalla ja pallomaisella hiirellä. Jalkapaneeleilla ohjattavat kaasut ja jarrut. Mittareita on lisäksi paljon.

Finnairin lentäjien mukaan simulaattorin laitteisto vastaa oikean A350-koneen ohjaamoa, joka taas on hyvin lähellä A380-jättijumbon ohjaamoa. Simulaattorissa kouluttaja voi nappeja painamalla vaihtaa säätä, tuulen voimakkuutta ja suuntaa sekä muita olosuhteita.

Riittääkö sitten simulaattori sen sijaan, että harjoiteltaisiin oikeilla koneilla? Finnairin Toppari kertoi, että simulaattorilla voidaan itse asiassa harjoitella laajemmin vaikeita olosuhteita, kuten myrskyjä ja voimakkaita sivuttaistuulia kuin aidoilla koneilla turvallisuusmääräysten takia.

A350-simulaattorillakaan ei voida kuitenkaan kokeilla ihan mitä tahansa. Sen toiminta perustuu koelennoilta kerättyyn dataan. Ajan myötä tuokin datamäärä jatkuvasti lisääntyy.

Simulaattorissa on 60 tuuman sähköinen liikevara,  joten turvavyöt on yleensä syytä pitää kiinni. Meidän tapauksessamme se ei ollut tarpeen, koska laitteeseen ahtautuneiden kuvaajien ja toimittajien takia simulaattori ei liikkunut lainkaan.

Simulaattorin liikkumisen mahdollistavat hydrauliset sähkömoottorit eivät siis olleet käytössä.

Vaikka simulaattori ei nyt fyysisesti lainkaan liikkunutkaan, oli vaikutelma hyvin aidon tuntuinen satelliittikuvista rakennetun visuaalisuuden ja äänimaailman ansiosta ansiosta.

Miten tavallinen ihminen sitten pääsee kokeilemaan A350-simulaattoria? Ei valitettavasti juuri mitenkään. Tämä oli Finnairille 10 miljoonan euron investointi. Laite on suunnilleen seitsemän päivää viikossa lentäjien koulutuskäytössä.

Kysyntä ja tarve on niin kovaa, että Finnair odottaa muiden lentoyhtiöiden lähettävän lentäjiään simulaattorikoulutukseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

 

Miksi Lync-kokoukset (aina) epäonnistuvat?

Kalenterissa on Lync-haastattelu tiistaina kello 10. Arvaan jo etukäteen miten tuossa käy:

klo 09:50 Yritän yhdistää työ-Lyncillä toisen firman Lync-järjestelmään (eli virallisesti Skype for Business nykyisin).
klo 09:51-09:59 Lync ei yhdistä, Lync kaatuu, Lync ei löydä kokousta, ja lopulta Lync kysyy jotain PIN-koodia, joka ei toimi.
klo 10:03 Lync viimein yhdistää kokoukseen, mutta ääni ei toimi.
klo 10:07 Ääni toimii, mutta kuva katoaa.
klo 10:15 Kaikilla menee hermot, ja siirrymme tavalliseen kännykkäpuheluun niin kuin ennenkin.

On lisättävä, että ihan sama kuvio voisi toistua WebExillä, mutta siihen törmää harvempien organisaatioiden kanssa.

Jos kännykkäpuhelu ei ole mahdollinen tai järkevä esimerkiksi kalliiden ulkomaanpuheluiden takia, aika yleinen ehdotus on käyttää Facebook Messengeriä, Skypeä (kuluttajaversiota) tai WhatsAppia. Ne toimivatkin yleensä, jos kaistaa vain on tarpeeksi molemmissa päissä.

Odotan innolla, että joku tekee työkäyttöön mutkattomasti toimivan, ja organisaatioiden hyväksymän videoneuvottelujärjestelmän.

Ärsyttävä automaattikorjaus

Olen ihmetellyt Lumia-työpuhelinten käyttäjänä, miten itsepintaisesti Microsoftin käyttöjärjestelmä yrittää ”korjata” suomenkieliset sanani esimerkiksi tekstiviesti- tai sähköpostisovelluksissa toisiksi, vaikka sanat olisivat aivan okein.

Korjaan sanan. Lumia-sovellus ”korjaa” sanan takaisin. Tätä samaa jatkuu kolmekin kertaa. Sovellus ei kertakaikkiaan opi, että haluan kirjoittaa näin.

Erityisen hankalaa on, jos samassa tekstissä on usean kielen tekstiä. Käyttöjärjestelmä tai sovellus eivät tunnista kielen vaihtumista, joten ne tulkitsevat sen jälkeen jokaisen vieraskielisen sanan väärin kirjoitetuksi. Kirjotuskieli on itse vaihdettava.

Windows-puhelinten kehitys lienee jo saattohoidossa, joten varmasti tämä on hoidettu paljon paremmin Android-puhelimissa. Ei valiettavasti ole. Olen tässä ihmetellyt samaa ongelmaa pari viikkoa Huawein ja Samsungin Android 5,1 -puhelinten kanssa.

Erikoista on, ettei käyttöjärjestelmä taaskaan ”korjaa” vain väärin kirjoitettuja sanoja, vaan yrittää huonolla menestykselä vaihdella myös oikein kirjoitettuna sanoija toisiksi.

Välillä toiminto myös aiheuttaa suoranaisia kirjoitusvirheitä rikkomalla yhdyssanoja erillisiksi sanoiksi.

Vielä kun löytäisin tästä Samsung Galaxy S6:n Android 5.1:sta, mistä tämän kiusanteon ominaisuuden saa pois päältä. Paljon on vielä käytettävyydessä parantamisen varaa.

Applen iPhonen iOS-käyttöjärjestelmän autocorrect-ominasuudesta minulla ei ole paljon omia kokemuksia, mutta netissä julkaistuista ruutukaappauksista päätellen tilanne ei ole ainakaan paljon parempi siellä puolella.

 

 

 

 

 

 

 

Uusi kokeilu: kebab-grilli

Kotien ruoanlaittobuumi kiinnostaa myös kodinkoneiden valmistajia, jotka lisäävät erilaisten vempainten valikoimaa. Kasvava joukko ovat sähkökäyttöiset grillit erilaisiin tarkoituksiin.

Tuoreimpana löytönä tällainen saksalaisen Rosenstein & Söhnen kebab-grilli, jollaisen saa netistä noin 130 eurolla. Lopullinen hinta riippuu nettikaupan toimituskuluista.

grilli-off

kebab-grilli1
Lihat pyörivät grillissä alhaisessa lämmössä ilman käryä.

kebab-annos
Kanan kanssa jogurttikastiketta ja chili-tomaattikastiketta, gluteenitonta pitaleipää ja salaattia.

Kokeilimme tätä kebab-grilliä kanafileiden kanssa, mutta laite soveltuisi hyvin myös naudan- tai lampaanpaistin tai possun kypsentämiseen alhaisella lämmöllä. Eikä liha pala.

Noin kilogramman kanafilepalalle tunnin kypsennysaika tuntui sopivalta. Laite ei kärytä, kun lämpötila on alhainen. Liha pyörii vartaassa ja kypsyy tasaisesti. Tämän mallin tilavuus on noin 21 litraa, ja 10 kilogramman lihapala lienee enimmäiskoko.

Tämän 2 kW:n tehot riittivät hyvin. 1,5 kW:n mallia voinee pitää vähimmäistasona.

Tämä ei ollut mitään nopeaa mitään nopeaa ruoanlaittoa, vaan oikein kirjaimellisesti ”slowfoodia”. Vastineeksi saimme maukasta ja mehukasta lihaa. Seuraavaksi samaa voisi kokeilla kalan ja lampaan kanssa.

Näitä laitteita ei myydä kovin monissa kaupoissa Suomessa, mutta laitteen voi tilata suoraan Saksasta. Toivottavasti kysynnän lisääntyessä tarjonta paranee Suomessakin.

 

 

 

Sosiaalista ruoanlaittoa: raclette-grillaus

Ystäviä tai perhe on kokoontumassa syömään, mutta helposti käy niin, että yksi tai kaksi ihmistä ähertävät keittiössä, ja muut seurustelevat ruokapöydässä. Tälle on hauskempi vaihtoehto.

Kokeilimme viikonloppuna sosiaalisempaa ruoanlaittoa. Veljeni oli tilannut netistä raclette-grillin. En nyt mainosta tässä tiettyä mallia, koska minulla ei ole vielä  omakohtaista kokemusta grillien eroista.

Kyseessä on kotikäytössä yleensä sähköllä toimiva sisäkäyttöön tarkoitettu grilli,  jossa on 6-12 pannua. Ideana on, että sulatettua raclette-juustoa kaavitaan erilaisten grillattujen herkkujen päälle puulastalla.

Juustoissa on tietenkin valinnanvaraa. Pidimme muutamista kokeiluistamme eniten Entremont-juustosta.

Grilli lämpeni noin 20 minuutissa, eli se kannattaa laittaa päälle hieman ennen kuin vieraat istuvat pöytään.

Vaikka laite on tarkoitettu sisäkäyttöön, käryä syntyi jonkin verran. Avasimme takapihan oven, ja palohälytin oli ruokatilassa pois päältä. Muuten se olisi takuuvarmasti huutanut.

Grillasimme herkkusieniä, kanaa, lohta,  kesäkurpitsaa, naudan ulkofilettä, ravunpyrstöjä ja muutamia eri juustoja. Levyillä pystyy luomaan hieman omia virittelyitä, esimerkiksi grillaamalla ravunpyrstöjä pikkupannulla oliiviöljyssä ja sipulissa syntyi oma pieni rapukasari.

Ensimmäisestä kerrasta jäi ajatus, että pannuilla voisi kokeilla lihaa ja kalaa, jonka voi halutessaan jättää puoliraa’aksi tai -kypsäksi, eli vaikkapa hyvälaatuista naudan sisäfilettä tai tonnikalafilettä. Ja jos taas toinen tykkää kypsemmästä, voi sen tässä hauskasti kypsentää itse pidemmälle.

En nyt laita tähän raaka-aine- tai reseptivinkkejä, sillä niitä on paljon netissä, esimerkiksi tämä jo parin vuoden takainen Kalevan artikkeli.

Tämä oli oikein hauska sosiaalinen kokemus. Saa nähdä tuleeko tätä nyt sitten käytettyä useammin, vai jääkö raclette-grilli samaan sarjaan jäätelö-, leipä- ja pastakoneiden kanssa unohdettujen kodinkoneiden kaappiin.