Kauppakeskusten riesat

Kauppakeskukset tekevät itselleen karhunpalveluksen, kun sallivat nämä feissarityyliset käytävämyyjät. Välillä muutaman metrin välein joku tyrkyttää elämyslahjakorttia, kännykkäliittymää, sähköliittymää tai jotain muuta.

Näiden käytävätyrkyttäjien määrä on moninkertaistunut parin viime vuoden aikana ainakin Espoossa Isossa Omenassa. Myyjiä on paikoissa, joissa kulku välillä muutenkin ruuhkautuu ihmispaljouden takia.

Tämä on minusta vielä ärsyttävämpää kuin kuulutusten kakofonia, joka sekin kyllä työntää minua pois täältä.

Minulle herää ilmiöstä kysmys, että ovatkohan kauppakeskukset ja kaupat laskeneet tämän kannattavuutta. Epäilemättä nämä popup-myyntipisteet tuovat jotain tuloja, mutta onko se tosiaan asiakkaille aiheutetun kiusan arvoista?

Miksi Lync-kokoukset (aina) epäonnistuvat?

Kalenterissa on Lync-haastattelu tiistaina kello 10. Arvaan jo etukäteen miten tuossa käy:

klo 09:50 Yritän yhdistää työ-Lyncillä toisen firman Lync-järjestelmään (eli virallisesti Skype for Business nykyisin).
klo 09:51-09:59 Lync ei yhdistä, Lync kaatuu, Lync ei löydä kokousta, ja lopulta Lync kysyy jotain PIN-koodia, joka ei toimi.
klo 10:03 Lync viimein yhdistää kokoukseen, mutta ääni ei toimi.
klo 10:07 Ääni toimii, mutta kuva katoaa.
klo 10:15 Kaikilla menee hermot, ja siirrymme tavalliseen kännykkäpuheluun niin kuin ennenkin.

On lisättävä, että ihan sama kuvio voisi toistua WebExillä, mutta siihen törmää harvempien organisaatioiden kanssa.

Jos kännykkäpuhelu ei ole mahdollinen tai järkevä esimerkiksi kalliiden ulkomaanpuheluiden takia, aika yleinen ehdotus on käyttää Facebook Messengeriä, Skypeä (kuluttajaversiota) tai WhatsAppia. Ne toimivatkin yleensä, jos kaistaa vain on tarpeeksi molemmissa päissä.

Odotan innolla, että joku tekee työkäyttöön mutkattomasti toimivan, ja organisaatioiden hyväksymän videoneuvottelujärjestelmän.

Sunnuntairuoat: jokirapuja ja kuhaa

Perinteisenä sunnuntain päivällisenä nautimme veljeni keittiössä alkuruoaksi chilillä maustettuja jokiravun pyrstöjä, tuoretta parsaa ja tillicremeä.

Pääruoaksi oli paistettua kuhaa, fenkolikastiketta, tillipestoa ja uusia (vielä ulkomaisia, eli Egyptistä) perunoita vihannesten kera.

Nordean tiedottaminen ihmetytti

Sunnuntaiaamun Helsingin Sanomissa on kattava juttu siitä, miten Nordea neuvoo asiakkaita varautumaan etukäteen sunnuntaiaamuna alkavaan laajaan korttien, maksamisen ja verkkopankin palveluiden katkokseen,  joka vaikuttaa noin miljoonaan suomalaiseen asiakkaaseen.

Juttua lukiessa mietin, että miksi kuulen tästä vasta nyt ja lukemalla siitä sanomalehdestä.

Hesari jatkoi aiheesta iltapäivällä kertomalla, että palvelukatko on ohi.

Nordean henkilöasiakkaana mietin, että huh, onneksi ei tarvinnut tänään aamulla tai päivällä käydä kaupassa, verkkopankissa tai tunnistautua pankkitunnuksilla missään.

Nordean lehdistöpäällikkö vakuutteli jutussa, että asiasta on tiedotettu Nordean nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Kuinkakohan suuri osa Nordean asiakkaista seuraa pankkinsa nettisivuja tai sosiaalisen median kanavia?

Kummeksun, etten saanut asiasta etukäteen tiedotetta postitse, sähköpostitse tai tekstiviestillä, vaikka kaikki nämä yhteystiedot pankilla minusta on.

Sunnuntain Hesarin juttuakaan en ajunnut. Miksi sunnuntaina julkaistaan juttu, että kannattaa varautua etukäteen sunnuntaiaamuna kuudelta alkavaan palveluiden katkokseen?

Kokeilussa Wolt Espoossa ja Tavernaki

Ruoan kotiinkuljetuspalvelu Wolt laajeni äskettäin Espooseen, ja tänään tuli tilaisuus kokeilla sitä.

Aiempi kokeiluni epäonnistui, koska Wolt ei virallisesti toiminut Espoossa, vaikka tilaaminen jostain syystä onnistuikin.

Siispä päivitin Wolt-sovelluksen ja kirjauduin sisään Facebook-tunnuksilla. Halusin tilata jotain ruokaa, jota en muuten saisi kotiinkuljetuksella. Ja tietysti jotain sellaista ruokaa, joka tänään houkuttaisi. Valitsin Espoon Haukilahden pienessä ostoskeskuksessa sijaitsevan Tavernakin.

Ruoka saapui noin kolmessa vartissa, kuten Woltin sovellus arvioikin. Kuljettaja ei löytänyt suoraan perille, vaan soitti. Rivitaloyhtiön asuntoni löytyi, kun osasin neuvoa englanniksi perille.

Kokemus oli siis sama kuin saksalaisen kilpailijan Foodoran kanssa, että suomen kieli ei asioinnissa riitä. Minua se ei häiritse, kunhan ruokakuskilla on edes jonkinlainen paikallistuntemus.

Miten sitten ruoka? Kuljettaja näytti tuovan sen tavallisessa laukussa, eikä erityisessä lämpöeristetyssä laukussa. Tilaamani kanavartaat oli pakattu samanlaiseen muovirasiaan kuin paikallisten kebabravintoloiden mätöt, ja kansi repsotti yhdestä nurkasta auki. Tämä ei herättänyt ruokahalua.

Ruoka oli kotiruokatasoa; ei huonoa, mutta ei mitään erityistäkään. Ihan ok 15 euron annokseksi. Tässä vaiheessa hintaa laskee, että Woltilla on Espoossa tutustumisaikana maksuttomat kotiinkuljetukset.

Tilasin myös erikseen lisää tsatsikia. Se oli yllättävän voimakasta, ilmeisesti valkosipulin paljouden takia. Tein mielestäni itse parempaa tsatsikia kotikokki.netin reseptin perusteella, mutta nämähän ovat aika makuasioita.

Ilmeinen kysymys on, kumpi on parempi, Fodoora vai Wolt?

Molempien mobiilisovellus on ihan hyvä. Itse asiassa ne ovat hyvin samanlaiset, melkein kuin toistensa kopiot.

Yhtäläistä on sekin, että kuljettajista iso osa on maahanmuuttajia, eli kannattaa varautua opastamaan kuljettaja perille englanniksi.

Ainakin täällä Espoossa Fodoora tarjoaa vielä laajemman kirjon ravintoloita laajemmalta alueelta. Lähialueen ravintoloissa valikoima on aika sama.

Vinkkejä startupille, joka kohtaa toimittajan

En aio useinkaan käsitellä täällä työasioita, mutta yhdestä asiasta tekee mieli kirjoittaa.

Alkuun kuitenkin tärkeä huomautus:

  • Nämä ovat kokonaan omia mielipiteitäni, eivät edusta työnantajaani Alma Mediaa tai julkaisuja, joihin kirjoitan.

Aika usein kohtaan toimittajan työssäni aloittelevia yrityksiä, kasvuhaluisia startupeja ja pidempään toimineita pk-yrityksiä, jotka haluavat kertoa uudesta palvelustaan, tuotteestaan tai vain näkemyksistään tiedotusvälineessä. Usein tämä kuitenkin epäonnistuu ja aiheuttaa pettymyksen yrittäjälle.

Listaan alla muutamat seikat, jotka huomioimalla välttää tavallisimmat epäonnistumiset.

Ajattele lukijaa, älä kavereitasi

Toimittajat saavat päivittäin kymmeniä juttuvinkkejä, joissa toistuvat samat aiheet. Minun alallani niiden avainsanoja ovat big data, BI (bisnes intelligence), digitalisaatio, IoT (esineiden internet, teollinen internet, jne), keino- ja tekoäly sekä koneoppiminen, ohjelmistoautomaatio ja -robotiikka sekä terveysteknologia.

Tyypillistä näille on, että ulkopuolinen viestintäkonsultti tai yrityksen edustaja paasaa samanlaista viestiä kuin asiakasseminaareissa, eli sitä mitä yritys haluaa myydä. Tai siitä mistä puhutaan kollegoiden kesken.

Ei ole kovin iso kärjistys sanoa, että toimittajaa tuo ei kiinnosta, koska hänen asiakkaansa on lehden tai verkkojulkaisun lukija. Mieti siis, mikä on julkaisun lukijaa kiinnostava näkökulma asiassa.

Tässä auttaa, kun ymmärrät, että vaikka Iltalehden, Kauppalehden, Tekniikka&Talouden, Tivin tai Ylen lukijat eivät ole yksi ja sama tyyppi, vaikka esimerkiksi minä saatan kirjoittaa noihin jokaiseen julkaisuun. Kannattaa siis hieman selvittää, mikä on oman viestin kannalta olennainen kohdeyleisö.

Siihen vaikuttaa muun muassa haluaako viestiä omasta alustastaan sovelluskehittäjille, palvelustaan tai tuotteestaan kuluttajille tai yrityksestään tuleville työntekijöille.

Mieti mitä haluat sanoa

Kun toimittaja soittaa, hän hyvin suurella todennäköisyydellä hakee uutista, tai ainaki tarttuu siihen, jos sellaisen tarjoat.

Mieti siis etukäteen mitä asioita haluatte ja voitte kertoa julkisuutta. Haastattelussa ei kannata yrittää tehdä vaikutusta toimittajaan liikevaihto-, työntekijämäärä- tai tulostavoitteilla, jos ette halua kertoa näitä julkisuudessa.

Haastattelun jälkeen voitte pyytää suorat sitaatit tarkistettavaksi. Useimmat toimittajat mielellään lähettävät ne. Se ei kuitenkaan tarkoita oikeutta perua jo sanottuja asioita.

On myös turha yrittää kieltää laittamasta juttuun tietoja, jotka joka tapauksessa löytyvät nyt heti tai piakkoin esimerkiksi Asiakastiedon tietokannasta tai kaupparekisteristä. Tällaisia ovat liikevaihto, tulos ja työntekijämäärät sekä yrityksen vastuuhenkilöt.

Jos teette töitä julkishallinnon kanssa, julkisista rekistereistä saa kaivamalla paljon muutakin tietoa.

Ole tavoitettavissa

Yllättävän moni yritys lähettää tiedotteen, jossa on mainittu joku henkilö lisätietojen antajana ilman, että on tarkistettu onko hän oikeasti tavoitettavissa.

Nykyaian kiireessä moni julkaisu tekee jutun suoraan tiedotteesta, ja sekin on ihan kiva.

Parhaimmat jutut ja eniten palstatilaa, tai yhtälailla verkkonäkyvyyttä saatte, kun joku toimittaja kiinnostuu aiheesta ja soittelee perään. Hyvin todennäköisesti tällainen toimittaja myös tekee juttua useampaan verkkojulkaisuun, seuraavan aamun lehteen, radioon, televisioon ja muualle.

Toimittajalla on kiire. Aihe on voitu päättää vasta aamun uutiskokouksessa, ja deadline on iltapäivällä. Jos lisätietojen antaja ei ole tavoitettavissa, toimittaja joutuu pakostikin hyppäämään ehkä suoraan seuraavaan aiheeseen. Seuraava tilaisuutenne voi tulla viikkojen tai kuukausien päästä.

Tee jutunteko helpoksi

Jos julkistat uuden palvelun tai tuotteen, pistä jo tiedotteen mukaan linkit hyvälaatuisiin kuviin.

Jos teillä on videoita, vielä parempi, laita mukaan YouTube-videolinkki.

Jos kyseessä on tekninen palvelu tai härveli, laita mukaan linkki teknisiin tietoihin niitä kaipaaville.

Voitte seurata julkaistujen juttujen perusteella, ketkä asiasta ovat kiinnostuneet. Kuvien tai muiden materiaalien pihtaaminen jonnekin verkkopalveluun tai PR-konsultin koneelle ei ole enää tätä päivää.

Jos viittaat tiedotteessasi tutkimuksiin tai selvityksiin, linkitä niihin. Se lisää jutun julkaisemisen todennäköisyyttä, koska toimittaja voi käyttää näitä juttua tukevina lähteinä.

Kun viittaa selvityksiin tai tutkimuksiin, tarkista ne. Muuten vain nolaat itsesi, ja mahdollisesti myös kiireisen toimittajan, joka luottaa tiedotukseenne. Mokaa ei teidän osalta vähennä se, jos fiksu toimittaja huomaa virheenne ennen juttunsa julkaisua.

Hyväksy raflaavat otsikot

Kun haastattelu on tehty, ja olet usein saanut tarkistaa ainakin sitaattisi, ja usein myös koko jutun, varaudu yllätykseen.

Jutun otsikko voi olla ihan muuta kuin odotit. Otsikko on usein yllätys myös jutun kirjoittajalle. Joskus sanon leikilläni, että olen oikein iloinen, kun juttuni otsikko liittyy kirjoittamani jutun sisältöön. Huom. Tämä on vitsi, jolla vain korostan sitä, ettei mielestäsi huonosta otsikoista kannata haukkua juuri jutun kirjoittajaa.

Ilmiöstä voi olla montaa mieltä, mutta nykyisessä mediataloudessa avoimen verkon jutut, eli sellaiset joita ei ole suljettu maksumuurin taakse, ”myydään” lööppimäisesti klikkauksilla.

Ei siis kannata pahastua ja pillastua raflaavasta otsikosta. Turha siitä ainakaan on avautua toimittajalle, joka ei ole sitä kirjoittanut. Jos otsikossa on asiavirhe tai se on suorastaan harhaanjohtava, palaute uutispäällikölle on paikallaan. Verkkodeski tekee töitä kovassa kiireessä, joten virheitä voi sattua ilman sen suurempaa halua vääristellä mitään.

EVVK?

Nyt moni yrittäjä takuuvarmasti ajattelee, että mitä ihmettä minua kiinnostaisi olla tekemisissä suomalaisten toimittajien kanssa, kun asiakkaani ovat ulkomailla ja markkinani ovat globaalit.

Ehkä näin joillakin on. Mieti kuitenkin näitä ensin:

Etsitkö Suomesta esimerkiksi tuotekehitykseen työvoimaa?

Hyötyisitkö kunnista ja Suomen valtiosta referensseinä?

Voisiko Suomi toimia pienenä ja tehokkaana pilotti- ja testimarkkinana palvelullesi ja tuotteellesi?

Jos vastaus edes yhteen näistä on myönteinen, ammattimainen mediasuhteiden hoito Suomessa kannattaa.

Ja paljon muuta

Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Olen usein harmitellut, miten heikosti tekniikan alan pk-yritykset hoitavat mediasuhteitaan. Siksi olen muutamat kerrat käynyt puhumassa aiheesta muun muassa Teknologiateollisuus ry:ssä ja muualla. Tästä saa lähettää meiliä tai soitella, ja lupaan harkita uusiakin ehdotuksia.

Olen myös lupautunut keskustelemaan aiheesta Keskustellaan mediasta -tilaisuuteen, jonka Leena Jokirannan Viestintätoimisto EBC järjestää 18. toukokuuta Technopoliksen UMA Esplanadissa, osoitteessa Pohjoisesplanadi 39 (Akateemisen kirjakaupan yläpuolella, 3. krs.). Tilaisuus on maksuton, ja siitä on lisätietoa Facebookissa.

Päivitetty 21.4.2017 klo 15:59. Korjasin tapahtumapaikan.