Kokeilussa Wolt Espoossa ja Tavernaki

Ruoan kotiinkuljetuspalvelu Wolt laajeni äskettäin Espooseen, ja tänään tuli tilaisuus kokeilla sitä.

Aiempi kokeiluni epäonnistui, koska Wolt ei virallisesti toiminut Espoossa, vaikka tilaaminen jostain syystä onnistuikin.

Siispä päivitin Wolt-sovelluksen ja kirjauduin sisään Facebook-tunnuksilla. Halusin tilata jotain ruokaa, jota en muuten saisi kotiinkuljetuksella. Ja tietysti jotain sellaista ruokaa, joka tänään houkuttaisi. Valitsin Espoon Haukilahden pienessä ostoskeskuksessa sijaitsevan Tavernakin.

Ruoka saapui noin kolmessa vartissa, kuten Woltin sovellus arvioikin. Kuljettaja ei löytänyt suoraan perille, vaan soitti. Rivitaloyhtiön asuntoni löytyi, kun osasin neuvoa englanniksi perille.

Kokemus oli siis sama kuin saksalaisen kilpailijan Foodoran kanssa, että suomen kieli ei asioinnissa riitä. Minua se ei häiritse, kunhan ruokakuskilla on edes jonkinlainen paikallistuntemus.

Miten sitten ruoka? Kuljettaja näytti tuovan sen tavallisessa laukussa, eikä erityisessä lämpöeristetyssä laukussa. Tilaamani kanavartaat oli pakattu samanlaiseen muovirasiaan kuin paikallisten kebabravintoloiden mätöt, ja kansi repsotti yhdestä nurkasta auki. Tämä ei herättänyt ruokahalua.

Ruoka oli kotiruokatasoa; ei huonoa, mutta ei mitään erityistäkään. Ihan ok 15 euron annokseksi. Tässä vaiheessa hintaa laskee, että Woltilla on Espoossa tutustumisaikana maksuttomat kotiinkuljetukset.

Tilasin myös erikseen lisää tsatsikia. Se oli yllättävän voimakasta, ilmeisesti valkosipulin paljouden takia. Tein mielestäni itse parempaa tsatsikia kotikokki.netin reseptin perusteella, mutta nämähän ovat aika makuasioita.

Ilmeinen kysymys on, kumpi on parempi, Fodoora vai Wolt?

Molempien mobiilisovellus on ihan hyvä. Itse asiassa ne ovat hyvin samanlaiset, melkein kuin toistensa kopiot.

Yhtäläistä on sekin, että kuljettajista iso osa on maahanmuuttajia, eli kannattaa varautua opastamaan kuljettaja perille englanniksi.

Ainakin täällä Espoossa Fodoora tarjoaa vielä laajemman kirjon ravintoloita laajemmalta alueelta. Lähialueen ravintoloissa valikoima on aika sama.

Vinkkejä startupille, joka kohtaa toimittajan

En aio useinkaan käsitellä täällä työasioita, mutta yhdestä asiasta tekee mieli kirjoittaa.

Alkuun kuitenkin tärkeä huomautus:

  • Nämä ovat kokonaan omia mielipiteitäni, eivät edusta työnantajaani Alma Mediaa tai julkaisuja, joihin kirjoitan.

Aika usein kohtaan toimittajan työssäni aloittelevia yrityksiä, kasvuhaluisia startupeja ja pidempään toimineita pk-yrityksiä, jotka haluavat kertoa uudesta palvelustaan, tuotteestaan tai vain näkemyksistään tiedotusvälineessä. Usein tämä kuitenkin epäonnistuu ja aiheuttaa pettymyksen yrittäjälle.

Listaan alla muutamat seikat, jotka huomioimalla välttää tavallisimmat epäonnistumiset.

Ajattele lukijaa, älä kavereitasi

Toimittajat saavat päivittäin kymmeniä juttuvinkkejä, joissa toistuvat samat aiheet. Minun alallani niiden avainsanoja ovat big data, BI (bisnes intelligence), digitalisaatio, IoT (esineiden internet, teollinen internet, jne), keino- ja tekoäly sekä koneoppiminen, ohjelmistoautomaatio ja -robotiikka sekä terveysteknologia.

Tyypillistä näille on, että ulkopuolinen viestintäkonsultti tai yrityksen edustaja paasaa samanlaista viestiä kuin asiakasseminaareissa, eli sitä mitä yritys haluaa myydä. Tai siitä mistä puhutaan kollegoiden kesken.

Ei ole kovin iso kärjistys sanoa, että toimittajaa tuo ei kiinnosta, koska hänen asiakkaansa on lehden tai verkkojulkaisun lukija. Mieti siis, mikä on julkaisun lukijaa kiinnostava näkökulma asiassa.

Tässä auttaa, kun ymmärrät, että vaikka Iltalehden, Kauppalehden, Tekniikka&Talouden, Tivin tai Ylen lukijat eivät ole yksi ja sama tyyppi, vaikka esimerkiksi minä saatan kirjoittaa noihin jokaiseen julkaisuun. Kannattaa siis hieman selvittää, mikä on oman viestin kannalta olennainen kohdeyleisö.

Siihen vaikuttaa muun muassa haluaako viestiä omasta alustastaan sovelluskehittäjille, palvelustaan tai tuotteestaan kuluttajille tai yrityksestään tuleville työntekijöille.

Mieti mitä haluat sanoa

Kun toimittaja soittaa, hän hyvin suurella todennäköisyydellä hakee uutista, tai ainaki tarttuu siihen, jos sellaisen tarjoat.

Mieti siis etukäteen mitä asioita haluatte ja voitte kertoa julkisuutta. Haastattelussa ei kannata yrittää tehdä vaikutusta toimittajaan liikevaihto-, työntekijämäärä- tai tulostavoitteilla, jos ette halua kertoa näitä julkisuudessa.

Haastattelun jälkeen voitte pyytää suorat sitaatit tarkistettavaksi. Useimmat toimittajat mielellään lähettävät ne. Se ei kuitenkaan tarkoita oikeutta perua jo sanottuja asioita.

On myös turha yrittää kieltää laittamasta juttuun tietoja, jotka joka tapauksessa löytyvät nyt heti tai piakkoin esimerkiksi Asiakastiedon tietokannasta tai kaupparekisteristä. Tällaisia ovat liikevaihto, tulos ja työntekijämäärät sekä yrityksen vastuuhenkilöt.

Jos teette töitä julkishallinnon kanssa, julkisista rekistereistä saa kaivamalla paljon muutakin tietoa.

Ole tavoitettavissa

Yllättävän moni yritys lähettää tiedotteen, jossa on mainittu joku henkilö lisätietojen antajana ilman, että on tarkistettu onko hän oikeasti tavoitettavissa.

Nykyaian kiireessä moni julkaisu tekee jutun suoraan tiedotteesta, ja sekin on ihan kiva.

Parhaimmat jutut ja eniten palstatilaa, tai yhtälailla verkkonäkyvyyttä saatte, kun joku toimittaja kiinnostuu aiheesta ja soittelee perään. Hyvin todennäköisesti tällainen toimittaja myös tekee juttua useampaan verkkojulkaisuun, seuraavan aamun lehteen, radioon, televisioon ja muualle.

Toimittajalla on kiire. Aihe on voitu päättää vasta aamun uutiskokouksessa, ja deadline on iltapäivällä. Jos lisätietojen antaja ei ole tavoitettavissa, toimittaja joutuu pakostikin hyppäämään ehkä suoraan seuraavaan aiheeseen. Seuraava tilaisuutenne voi tulla viikkojen tai kuukausien päästä.

Tee jutunteko helpoksi

Jos julkistat uuden palvelun tai tuotteen, pistä jo tiedotteen mukaan linkit hyvälaatuisiin kuviin.

Jos teillä on videoita, vielä parempi, laita mukaan YouTube-videolinkki.

Jos kyseessä on tekninen palvelu tai härveli, laita mukaan linkki teknisiin tietoihin niitä kaipaaville.

Voitte seurata julkaistujen juttujen perusteella, ketkä asiasta ovat kiinnostuneet. Kuvien tai muiden materiaalien pihtaaminen jonnekin verkkopalveluun tai PR-konsultin koneelle ei ole enää tätä päivää.

Jos viittaat tiedotteessasi tutkimuksiin tai selvityksiin, linkitä niihin. Se lisää jutun julkaisemisen todennäköisyyttä, koska toimittaja voi käyttää näitä juttua tukevina lähteinä.

Kun viittaa selvityksiin tai tutkimuksiin, tarkista ne. Muuten vain nolaat itsesi, ja mahdollisesti myös kiireisen toimittajan, joka luottaa tiedotukseenne. Mokaa ei teidän osalta vähennä se, jos fiksu toimittaja huomaa virheenne ennen juttunsa julkaisua.

Hyväksy raflaavat otsikot

Kun haastattelu on tehty, ja olet usein saanut tarkistaa ainakin sitaattisi, ja usein myös koko jutun, varaudu yllätykseen.

Jutun otsikko voi olla ihan muuta kuin odotit. Otsikko on usein yllätys myös jutun kirjoittajalle. Joskus sanon leikilläni, että olen oikein iloinen, kun juttuni otsikko liittyy kirjoittamani jutun sisältöön. Huom. Tämä on vitsi, jolla vain korostan sitä, ettei mielestäsi huonosta otsikoista kannata haukkua juuri jutun kirjoittajaa.

Ilmiöstä voi olla montaa mieltä, mutta nykyisessä mediataloudessa avoimen verkon jutut, eli sellaiset joita ei ole suljettu maksumuurin taakse, ”myydään” lööppimäisesti klikkauksilla.

Ei siis kannata pahastua ja pillastua raflaavasta otsikosta. Turha siitä ainakaan on avautua toimittajalle, joka ei ole sitä kirjoittanut. Jos otsikossa on asiavirhe tai se on suorastaan harhaanjohtava, palaute uutispäällikölle on paikallaan. Verkkodeski tekee töitä kovassa kiireessä, joten virheitä voi sattua ilman sen suurempaa halua vääristellä mitään.

EVVK?

Nyt moni yrittäjä takuuvarmasti ajattelee, että mitä ihmettä minua kiinnostaisi olla tekemisissä suomalaisten toimittajien kanssa, kun asiakkaani ovat ulkomailla ja markkinani ovat globaalit.

Ehkä näin joillakin on. Mieti kuitenkin näitä ensin:

Etsitkö Suomesta esimerkiksi tuotekehitykseen työvoimaa?

Hyötyisitkö kunnista ja Suomen valtiosta referensseinä?

Voisiko Suomi toimia pienenä ja tehokkaana pilotti- ja testimarkkinana palvelullesi ja tuotteellesi?

Jos vastaus edes yhteen näistä on myönteinen, ammattimainen mediasuhteiden hoito Suomessa kannattaa.

Ja paljon muuta

Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Olen usein harmitellut, miten heikosti tekniikan alan pk-yritykset hoitavat mediasuhteitaan. Siksi olen muutamat kerrat käynyt puhumassa aiheesta muun muassa Teknologiateollisuus ry:ssä ja muualla. Tästä saa lähettää meiliä tai soitella, ja lupaan harkita uusiakin ehdotuksia.

Olen myös lupautunut keskustelemaan aiheesta Keskustellaan mediasta -tilaisuuteen, jonka Leena Jokirannan Viestintätoimisto EBC järjestää 18. toukokuuta Technopoliksen UMA Esplanadissa, osoitteessa Pohjoisesplanadi 39 (Akateemisen kirjakaupan yläpuolella, 3. krs.). Tilaisuus on maksuton, ja siitä on lisätietoa Facebookissa.

Päivitetty 21.4.2017 klo 15:59. Korjasin tapahtumapaikan.

Hotelli Pietarissa: Domina Prestige

Vietimme ravintolaviikonlopun Pietarissa pääsiäisenä. Halusimme hyvätasoisen hotellin lähellä Newski Prospektin pääkatua ja hyviä ruokapaikkoja.

Harkitsimme ensin kuuluisaa Belmond Grand Hotel Europea, mutta muutama yö olisi maksanut 800 euroa.

Päädyimme hinta-laatusuhteeltaan parempaa Domina Prestige -hotelliin TripAdvisor-suositusten perusteella.

Hotelli oli hyvä valinta! Lähettyvillä on monta hyvää ravintolaa, joista kirjoitinkin jo aiemmin. Newskin pääkatu on noin vartin kävelymatkan päässä. Lähellä on myös metroasema.

Henkilökunta puhui hyvin englantia ja otti meidät vastaan ammattimaisesti ja ystävällisesti.

Huoneet eivät olleet kovin isot, mutta suurkaupungin mittakaavassa kuitenkin aika tilavat. Hotelli on moderni ja siisti, samoin huoneet. Sisustus on nykyaikainen ja suorastaan räiskyvän värikäs. Ilmeisesti jokainen huone on hieman erilainen sisustukseltaan.

Huoneissa on nykyaikainen ja siisti wc-kylpyhuone. Minun huoneessani oli suihkukaappi, ja toisessa huoneessa amme. Varustukseen kuuluivat tavallisimmat kylpyhuonetarvikkeet, kylpytakki ja sandaalit, jos haluaa vaikka käydä hotellin saunassa. Varsinaista hieronta- ja kylpyläosastoa ei valitettavasti ollut.

Parasta Domina Prestigessä oli aamiainen. Tarjolla oli tuoretta lämmintä leipää, smoothieta, lohta, lohenmätiä, vihanneksia, hedelmäsalaattia, leikkeleitä, juustoja sekä makkaroita ja munakasta. Kahvi oli riittävän vahvaa.

Aamiaiseen kuuluu tilauksesta vaikka munakas, paistetut kananmunat, benedictin munat tai venäläinen pannukakku hillolla ja kermavaahdolla. Ja Venäjällä kun ollaan, tietenkin oli myös kuohuviinitarjoilu.

Hotellin baari sekoitteli hyvät cocktailit.

Kaikki tämä maksoi alle puolet monista samantasoisista hotelleista, ja ehkä noin kolmanneksen siitä Grand Hotel Europesta. Voisin siis hyvin kuvitella asuvani samassa hotellissa uudelleen.

Ruokaelämyksiä Pietarissa

Vietimme mainion pääsiäisen viikonlopun Pietarissa, eli pitkäperjantaista toiseen pääsiäispäivään maanantaille. Se tarkoitti kolmea mainiota ravintolaa suurkaupungissa, joka tarjoaa kaikkea mahdollista huippuedullisesta paikallisesta keitosta usein raskaaseen lihamättöön tai moderniin eurooppalaiseen ruokaan.

Mansarda

Viimeisen illan ravintolamme Mansarda tarjosi modernia eurooppalaista ruokaa. Iisakinkirkon lähellä sijaitseva ravintola on aika hyvin piilossa toimistorakennuksen kuudenneksessa kerroksessa. Silti se oli sunnuntai-iltana lähes täynnä.

Söin alkuruoaksi tonnikalachevichen ja pääruoaksi risoton naudan tartarlihalla. Molemmat erinomaisia. Risotto näytti yksinkertaiselta, mutta oli mainiota. Tilasimme pöytään myös alkuruokalajitelman, savustettua lohta ja parikin eri jälkiruokaa.

Mansarda on melko hintava paikka, sillä alle 50 eurolla ei saa edes talon viiniä. Ruoka-annoksetkin ovat lähes Suomen hintatasoa.

Jos varaa pöydän ajoissa, voi saada näkymän suoraan Iisakinkirkolle. Sitä voi olla tosin hankala valmistaa, koska pöytävarausta selvitellessämme henkilökunta ei juuri puhunut englantia.

 

Percorso

Toisen illan ravintolamme Percorso oli Pietari-viikonlopun kohokohta. Four Seasons -hotellissa sijaitseva ravintola oli varaushetkellä Pietarin ykköspaikka TripAdvisorin listauksissa.

Olihan ravintola myös aika elämys. Heti saapuessamme vastaanotto oli hienostunut, mutta silti kivan rento ja ystävällinen. Henkilökunta ohjasi meidät baariin, jossa nautimme mainiot aperitiivit.

Nautimme ravintolassa mainiota risottoa, kalaa, pastaa ja punajuurta. Kaikki tuli ajallaan, kauniisti lautaselle valmistettuna ja hyvin maustettuna. Taustalla takkatuli loi lämmintä tunnelmaa viileään iltaan.

Tämäkin ravintola oli melko kallis, noin 170 euroa per henkilö. Tämä sisälsi siis monen ruokalajin aterian viineineen.

Tandoor Indian Restaurant

Ensimmäisen illan ravintolamme sijaitsi myös lähellä Iisakinkirkkoa. Tandoor oli mainio intialainen ravintola, jossa saimme hyvää valkosipulilla maustettua naan-leipää sekä jaettavaksi isolla tarjottimella muun muassa katkarapuja, lammasta, (possu)makkaraa, intialaista juustoa ja monta muuta herkkua.

Tandoor oli matkan edullisin ruokapaikka, ruokailun hinta jäi kolmasosaan noista kahdesta muusta. Ruokaa tuli pöytään aika tuhdisti vieläpä.

Kyse ei kuitenkaan ollut mistään lounasmätöstä, eli ruoka näytti ja tuoksui hyvältä.

Belmond Grand Hotel Europe ja ”venäläinen iltapäivätee”

Sunnuntain shoppailun jälkeen emme kaivanneet lounasta hotellimme tuhdin aamiaisen takia, mutta olihan suorastaan pakko käydä kokeilemassa Pietarin pääkadulla Newski Prospektilla sijaitsevassa Grand Hotel Europessa kuuluisa ”venäläinen iltapäivätee” eli  herkkuja juomien kanssa.

Emme ottaneet kyllä teetä, vaan pullon kuplivaa, ja syömisetkin jäivät muutamiin suolapaloihin ja makeisiin herkkuihin.

Paikkahan on sangen elegantti, ja siellä on mukava leikkiä hetken äveriästä yläluokkaa elävän musiikin soidessa rauhallisesti taustassa. Hyvin voi kuvitella, miten Marsalkka Mannerheimin on aikoinaan täällä pohtinut strategioitaan konjakin tai vodkan äärellä.

Turun ravintolat: Blanko ja Gustavo

Turusta on kehittynyt viime vuosina erinomainen ravintolakaupunki. Kätevän kävelymatkan sisällä on paljon hyvätasoisia ravintoloita, kuten Blanko, Di Trevi, Gustavo, Kaskis, Mami,  Sergio’s, Smör,  Tintå ja Tårget.

Tämä viikonloppuna Turku heräili kevääseen; Teatterisilta oli koristeltu narsisseilla ja joenrannassa oli mainiot saaristolaismarkkinat.

Söin viikonloppuna Turusssa perjantaina Blankossa ja lauantaina Gustavossa.

Blanko oli menestys

Yritimme perjantaina alun perin Tintå-ravintolaan, mutta siellä oli täyttä. Päädyimme suosituksesta samojen omistajien Blanko-ravintolaan.

Blanko on kuuluisa lammaspastastaan, ja se olikin oikein hyvää. Pastan sai myös gluteeenittomana.

Miinuksen antaisin siitä, että annos oli suorastaan ylisuolainen. Tästä annoin palautetta jo ravintolassa keittiöön.

Pääruoaksi tilattu Blankon lankkupihvi oli pastojen tapaan iso ja maukas annos. Oli oli maukasta ja mureaa.

Alkuruoaksi tilaamani chili- ja valkosipuliravintolat olivat ihan hyvät, mutta eihän niitä ollut lautasella kuin kolme tai neljä.

Gustavo ei vielä vakuuttanut

Lauantainakin oli Turussa ravintoloissa kovin täyttä, olihan kaupungissa paljon kevättapahtumia.

Päädyimme Linnankadulle Gustavoon, viihtyisään tuoreeseen paikkaan.

Tilasin itse puna-anturaa, koska pidän vaaleasta kalasta. Se maistui hyvältä, mutta kovin ruotoisen palan sain.

Pääruokia oli tarjolla vain neljä, joten ruokaseuralaiseni tilasivat pitsat. Ne olivat heidän mukaansa ”ihan ok”, mutta mutta… tällainen paksu napolilaistyylinen pohja jakaa mielipiteitä.

Gustavo ei ollut huono, mutta ei tämä noussut myöskään vielä tasolle, että haluaisin nopeasti palata uudelleen.

Kevään aloitus: rapusalaatti ja paistettua kuhaa

Sunnuntain päivällisenä oli kevätkauden avaus. Alkuruokana nautimme rapu- ja avokadosalaatin, jossa oli mukana kurkkua ja yrttejä mausteena.

Pääruoaksi illan kokkimme eli veljeni valmisti paistettuja kuhafileitä ja mainiota parsarisottoa. Lisukkeena oli keitettyä parsaa, ei tietenkään vielä kotimaista, ja kotitekoista hollandaisekastiketta.

Ruokajuomana oli mainio noin 10 euron kuiva valkoviini Casillero del Diablo Alkon perusvalikoimasta.

Aterian kruunasi kermainen ja marjainen jälkkäri kinuskikastikkeen ja suklaan kera.

jälkiruoka

Paistetut muikut: helppoa suomalaista ruokaa

Lauantaina kokkasin ensimmäistä kertaa paistettuja muikkuja hyvin yksinkertaisen kotikokki.netin reseptin perusteella. Reseptihän on niin yksinkertainen, ettei sitä oikeastaan tarvitse.

Ostin tuoreita muikkuja lähikaupastani Prismasta, joka myi ne ”putsattuina” eli ilman sisäelimiä ja päitä. Tämä on monien mielestä vääräoppista, koska muikut kuuluisi syödä kokonaan päiden kanssa. Näin kuitenkin muikut valmistuivat helposti ja nopeasti.

Jotkut kuulemma pyörittävät muikut vehnäjauhoissa, mutta käytin ruisjauhoja, kuten perinteisesti kuuluukin.

Edesmennyt isäni suosi muikkujen kanssa ruokajuomana olutta, mutta minusta myös kuiva ja hapokas valkoviini sopi hyvin ruoan seuraksi.

Vaikka tein muikkuja näin yksinkertaisesti ja ensimmäistä kertaa, näistä tuli kivasti rapsakoita ja maukkaita, ja itse asiassa parempia kuin olen viimeksi saanut ravintolassa tai työpaikkani Fazer-työpaikkaravintolassa.

Koko aterian valmistamiseen kahdelle meni lisukkeineen yhteensä ehkä 40 minuuttia, ja eniten aikaa vei perunamuusin teko.