Puheluiden automaattinen tallennus pilveen

Työpuhelimeni on vaihtumasa Android 9 (Pie) -alustalla toimivaksi. Sen heikkous on, että kollegoiden mukaan ainakaan nykyiset puheluiden tallennuksen sovellukset eivät enää toimi, mikä on hankala asia toimittajan liikkuvan työn kannalta.

Onneksi on vaihtoehtoja, kuten puheluiden tallennus suoraan operaattorin pilvipalveluun. Sain viimein käyttööni Elisa Ring -käyttäjätunnukset ja puheluiden tallennuksen Verba-pilvipalvelun, johon tallentuvat automaattisesti kaikki lähtevät ja saapuvat puheluni. Eilen jouduin tekemään nopeasti englannin kielellä puhelinhaastattelun niin, että haastateltava oli junassa, ja itse olin myös hälyisässä tilassa.

On tosi kätevää, että pystyn nyt rauhassa kuulokkeilla kuuntelemaan keskustelun ilman, että piti siinä nopeassa tilanteessa viritellä jotain softaa tai muuta tallennusviritystä käyttöön. Tällainen olisi pitänyt olla aina toimittajilla käytössä.

Keskustelua on herättänyt, pitäisikö puheluiden tallentamisesta kertoa puhelun toiselle osapuolelle. Hyviin tapoihin kuuluu kertoa asiasta, vaikkei se lain mukaan olekaan pakollista.

Puhelut tallennettuna Elisan pilvipalvelussa.
Puhelut tallennettuna Elisan pilvipalvelussa.

Asiaa tietenkin mutkistaa, jos käytössä on palvelu, joka tallentaa oletusarvoisesti kaikki lähtevät ja saapuvat puhelut.

Olenkin miettinyt, pitäisikö asiasta nyt kertoa ihan joka puhelun osalta ja päätynyt siihen, että mainitsen asiasta silloin, kun tilanne on sellainen, että tallennetta voi olla tarpeen käyttää muistiinpano- tai tarkistusvälineenä.

Käytän itse palvelua vain juttuhaastatteluiden tekniseen tarkistukseen ja muistin tukena. Yksityiset puhelut ja muut kuin varsinaiset haastattelut poistan sieltä selkeyden vuoksi muutenkin.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) julkaisemat Journalistin ohjeet taas sanovat, että haastatelluilla on oikeus tietää, kun keskustelussa on ollut kyse haastattelusta, ja missä yhteydessä haastattelua on tarkoitus käyttää. Mitä tahansa puhelinkeskustelua ei siis voi toimittajakaan käyttää jutussaan sitaattien kera, saati sitten että julkaisisi puhelun äänitallenteena. Tätä seikkaa ei muuta se, onko puhelusta olemassa tekninen tallenne.

Hyvä palvelu ilahdutti jälleen

Laadukasta palvelua on ilo kehua.😀 Tulin seminaarijärjestäjän tilaamalla Kovasen minibussikyydilä Salosta takaisin Helsingin suuntaan.

Kotini Olarissa ei ollut kuitenkaan ihan.suoraan reitillä. Vaan eipä hätää. Kovasen kuljettaja ehdotti, että jättää minut Turunväylän varteen pysäkille Lommilan Ikean kohdalla, ja sieltä pienempi Kovasen auto vie minut kotipihaan asti.

Kun lähestyimme pysäkkiä, Kovasen E-Mersu odotti minua jo pysäkillä lämpimänä. Kuljettaja puhui tietenkin sujuvaa suomen kieltä, tuli avaamaan oven ja oli pukeutunut siististi.

Olisipa taksipalvelu aina tällaista!

Jäätelöt parantuneet Suomessa

Lapsuuden muistoni jäätelöistä ovat, että Suomessa joutui tyytymään vaisun mauttomaan Valio-jäätelöön. Edes mansikka- tai suklaajäätelö eivät maistuneet kovin voimakkaasti. Kesäisin Italiassa ja talvisin Kanarian-saarilla sain sitten ensi kerran maistaa kunnolla maistuvia kermaisia jäätelöitä. Lisäksi makuja oli paljon. enemmän: kippoon tai jäätelötuttiin saattoi valita yhden tai useamman jäätelöpallon jopa 30 eri mausta.

Jossain vaiheessa muistaakseni 90-luvun lopulla tilanne parani, kun ensimmäiset premium-jäätelöt tulivat Suomeen kauppojen jäätelöaltaisiin. Suosikkini oli pitkään Mövenpickin suklaajäätelö, joka muksoi muistaakseni 30 markkaa litralta.

Nykyisinhän tilanne on aivan toinen. Suomessa saa kaupoissa kymmeniä eri jäätelömakuja. Premium-jäätelöitä on tullut myös perinteisiltä valmistajilta. Lisäksi kaupoissa on pienten valmistajien kuten Kolmen Kaveruksen erikoisempia marjaisia- ja lakritsimakuja ja muta erikoisuuksia.

Lisäksi on kahviloiden ja ravintoloiden omia artesaanijäätelöitä, vegaanisia jäätelöitä, tai laktoosittomia jäätelöitä useilla valmistajilla.

Kaupan jäätelöistä suosikkini on ollut jonkin aikaa Ingmanin Creamy, jota n saatavana useina makuina, kuten suklaa, kookos-suklaa, vanilja ja kinuski, ja monet ovat laktoosittomia. Moni tuntuu tykkäävän kovasti myös Ben & Jerry’s -jäätelöistä.

Mikä sitten on paras? Olisi hankala enää edes maistaa kaikkia, eikä joka kaupasta saa kaikkea, tai varsinkaan ravintoloista yleensä kuin muutamaa omaa jäätelöä. Iltalehdessä oli ainakin keväällä 2018 jäätelö- ja suklaatapahtumassa julkistettu ammattilaisten jäätelötesti. 

Ingman Creamy -valiojäätelö
Ingman Creamy -vaniljajäätelö on suosikkini, kun lisään sekaan mustikoita tai vadelmia pakkasesta.

Kokeiltua: Pasta Box ei vakuuta

Ihmettelen, miten ravintola voi onnistua pilaamaan fusillipasta-annoksen, jossa on savulohta, kevätsipulia, valkosipulia ja mausteena sahramia. Näemmä niin käy ainakin liiallisella suolalla ja suolaisella kermakastikkeella!

Tämän totesin lauantaina tilattuani Ison Omenan Pasta Boxista ruokaa kotiin Wolt-kuljetuspalvelun kautta. Pasta Box tekee siis pastaa pikaruokaravintolan konseptilla.

Pasta sinällään on keitetty oikeappisesti al dente, eli siinä on vielä purutuntumaa. Mausteitakin on käytetty. Tässä kolmannessakin maistamassani pasta-annoksessa oli kuitenkin hyvin suolainen kermakastike. Ilmeisesti kastike ja itse pastat yhdistetään vasta ennen tarjoilu- ja kuljetusastiana toimivaan pahviboksiin laittamista, sillä kastikkeen makua ei ole juuri imeytynyt pastaan.

Toisena pastana maistoin kanacurrypastan, joka tulee myös fusillipastan kera. Sen kookoskermastike ei ollut yhtä suolainen, vaan kastikkeessa maistuivat voimakkaammin chili ja korianteri. Tälle pastalle antaisin arvosanaksi ”ihan ok”, mutta tässäkään kastikkeen makua ei ole saatu imeytymään itse fusillipastaan. Hyvä asia tietty on, että pasta ilmeisesti tehdään todellakin tilauksesta asiakkaalle.

Ensimmäisellä tilauskerralla maistoin Pasta Boxin bolognesepastan eli spagetin perinteisellä jauheliha-tomaattikastikkeella. Se oli mielestäni tasapainoisin annos, sillä mausteita oli sopivasti ilman ylikorostunutta suolaa tai rasvaista kermaa.

On myönnettävä, että suolainhoni saattaa olla korostuneen herkkä, kun olen niin aktiivisesti vältellyt sen käyttöä. En kuitenkaan usko, että kovin suolaiseen ruokaan on ruokavaliossani paluuta, sillä parempaa ja terveellisempää makua saa ruokaan yrteillä ja pippureilla.

Myönteisenä asiana Pasta Boxissa on kolme eri annoskokoa, pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni sopii minusta vaikkapa toimistotyöläisen lounaaksi, keskikokoinen isompaan nälkään. Iso annos lienee suunnattu urheilevan nuoren tai raskasta fyysistä työtä tekevän henkilön nälkään. Tai jaettavaksi vaikka kahdelle syöjälle.

En ole syönyt Pasta Boxin ravintolan tiloissa Isossa Omenassa, koska sen pikaruokahenkinen ilmapiiri, muoviset kertakäyttöaterimet ja ruoan tarjoaminen pahvilaatikossa eivät houkuta. Kotiin kuljetettuna ruoka on helppo siirtää kauniimpaan astiaan.


Kokeiltua: ravintola Penélope oli hieno kokemus

Minulla oli hieman juhlan aihetta veljeni kanssa, joten halusimme hyvään ruokaravintolaan syömään Helsingissä. Kävimme julkkiskokki Hans Välimäen pitkästä aikaa omassa uudessa ravintolassa Penélopessa, emmekä pettyneet.

Ravintola kiinnosti minua, koska olin lukenut Välimäen hieman kyllästyneen taas fine dining -meininkiin Etelärannan uudistuneessa Palacessa. Nyt piti saada kokeilla uudenlaista, rohkeampaa ruoanlaittoa.

Penélope on kuitenkin saanut alkuvaiheessa TripAdvisor-arvioiden perusteella hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Moni kritisoi ruokaa, mutta myös hidasta tai tylyä palvelua: pöytään ei tultu ohjaamaan, varattua pöytää ei saatu ajoissa eikä tarjoilija tullut odotellessa edes kysymään juotavia, oli kritisoitu.

Menimme ravintolaan perjantaina kello 17:n aikaan, kun ei ollut vielä aivan täyttä. Meitä tervehdittiin nopeasti, ja pöydänkin saimme heti. Tarjoilija kysyi nopeasti juotavia, ja samalla saimme jo ruokalistan.

Penélope on siisti, mutta rento ja mukava paikka. Pöytiä on tiiviisti, mutta tilassa ei ollut silti ahdistavan ahdasta tai meluisaa.

Ruokalista on tapashenkinen siinä mielessä, että ajatus on tilata pieniä annoksia, jotka voi sitten jakaa kaverin kanssa tai syödä yksin. Halusimme jakaa ruokia, joten kysyimme tarjoilijalta suosituksia.

Nopeasti selvisi, että ihan kaikkea ei pysty kätevästi jakamaan, kuten vaikkapa kokonaista kuorimatonta jättikatkarapua grillattuna tai kanankoipea luun kera.

Hieman yllätyksiä tuli siinä, että annosten koko vaihteli suuresti. Tsatsikia tuli tosi vähän, kun taas karitsanlihakebabia tuli yllättävän isokin lautasellinen. Nälkä meni hyvin, kun tilasimme sopivan monta annosta.

Mutta ne maut, aivan taivaallisen hyvää ruokaa! Pidimme etenkin karitsankareesta, haudetuista haukipullista, naudanlihatartarista ja kampasimpukoista. Hyvää oli myös ravintolan tsatsiki pitaleivän kanssa. Annokset olivat kauniita ja värikkäitä.

Ruoka on enemmän Suomi- ja Pohjoismaa-henkistä kuin. siis varsinaista tapaspaikan tarjontaa, vaikka oli ravintolassa esillä näyttävästi ibericopossuakin.

Ateriani kruunasi jälkiruoka, semifreddo eli käytännössä ravintolan itse tekemää jäätelöä rommissa marinoiduilla kirsikoilla.

Ravintolan viinejä emme juuri tunteneet, joten uskoimme tarjoilijan suositusta. Saimme toiveemme mukaisesti hyvää keskitäyteläistä punaviiniä.

Kahden ihmisen ateria viineineen, eli alkuun lasit samppanjaa, ruoan pullo viiniä ja jälkiruokajuomat päälle, sekä tuplaespressoineen jälkiruokineen maksoi 178 euroa.

Tilaisuuden tullen menen Penélopeen varmasti uudelleen, sillä niin monta houkuttelevaa ruokaa jäi kokeilematta. Ainakin naapuripöytiin menneet ankankoipiconfit, grillatut ja suolatut muikut, grillattu jättikatkarapu sekä paistettu piikkikampela näyttivät houkuttelevat. Naapuripöydän kasvissyöjä kehui myös ruokiaan.

Näin Kiina ostaa vaikutusvaltaa

Nyt olisi vahva katselusuositus maailmanpolitiikasta ja taloudesta kiinnostuneille. Kannattaa katsoa Yle Areenasta Ulkolinja-dokumentti Kiinan presidentti Xi Jinpingistä, joka on lakimuutoksella määrännyt itsensä Kiinan johtajaksi loppuelämäkseen.

Katseluaikaa on vielä liki kolme kuukautta.

Kiinnostavinta dokumentissa on minusta analyysi siitä, miten Kiina on levittänyt ja levittää edelleen vaikutusvaltaansa Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa investoimalla satoja miljardeja dollareita kehitysmaiden kuten Sri Lankan, mutta myös länsimaiden kriittiseen infraan.

Kiina on rahoittanut tai ostanut muun muassa lentoasemia, rautateitä ja satamia, jopa Euroopassa esmes Kreikassa ja Ranskassa. 

Pisimmällä Kiina on dokumentin mukaan Afrikassa, jossa sillä olisi vaikutusvaltaa jo puolessa mantereen maista.

Dokumentissa arvioidaan, että Xinping ostaa näin maalleen ulko- ja sisäpoliittista valtaa. Maan politiikkaa ei uskalleta arvostella, kun se omistaa maan keskeistä liikenneinfraa. 

Sri Lanka ei ole selvinnyt lainanlyhennyksistään, joten maan suurin satama on ilmeisesti päätymässä Kiinan omistukseen ja hallintaan 90 vuodeksi. 

Etenkin Ranskassa ja Saksassa on alettu jo vuodesta 2017 lähtien varoitella Xinpingin suunnitelmallisen ”uuden silkkitien” motiiveista.

Tässä valossa voi miettiä, että miten perusteltua olisi ottaa ainakaan valtaosaa vaikka Helsinki-Tallinna-rautatietunnelin spekuloidusta 15 miljardin euron rahoituksesta Kiinasta.

Toimittajan työkalut

Osallistuin tällä viikolla tiedotustilaisuuteen ministeriössä, ja lisäkseni siellä oli muistaakseni seitsemän muuta journalistia. Tein ainoana muistiinpanot kannettavalla tietokoneella. Muut luottivat yhä kynään ja paperiin. Tosin osalla saattoi olla äänitallennin varalla päällä.

Tämä sai miettimään, miten perinteisiä toimittajien työkalut vielä ovat. Olen itse huomannut monia etuja digitaalisissa välineissä.

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuus.
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuus.

Tärkein on, että kun teen jo kaikki muistiinpanot ja juttuluonnokseni läppärillä, ne ovat käytettävissä aina ja missä vain. En tallenna tiedostoja ensisijaisesti paikallisesti, vaan työnantajani tarjoamaan pilvipalveluun (Microsoft Onedrive -palvelussa).

Tämä osoittautui arvokkaaksi yhtenä aamuna tällä viikolla, kun lähdin kiireessä töihin ilman läppäriäni. Edellisenä iltana ja aikaisin aamulla aloittamani työt olivat tallessa pilvessä. Lainasin lähituesta uuden läppärin, ja työnteko jatkui 10 minuutin kuluttua siihen mihin se aamulla oli jäänyt.

Samoin kameran ja älypuhelimen kuvat ja videot kopioituvat pilveen tuoreeltaan.

Olenkin totutellut kytkemään päälle puhelimessa mobiilitukiaseman, jos paikassa ei ole ollut WiFiä tarjolla.

Aiemmin piti muistaa erikseen tallentaa haastattelupuhelut, ja sovellukset olivat hankalia. Nykyisin kaikki työpuheluni tallentuvat automaattisesti Elisan pilveen, josta voin kuunnella ne kolmen kuukauden ajan.

Parannettavaakin vielä olisi. Tavallisella läppärillä on hankalaa tehdä visuaalisia muistiinpanoja, kuten piirrellä ideakarttoja tai lisätä muistiinpanoja esityskalvoihin. Tätä varten olisi kätevää olla kosketusnäytöllinen kone ja kynä.

Samoin äänitallenteet saisivat kääntyä automaattisesti puheeksi. Tekstintunnistus on kehittynyt huimasti etenkin Google Docsissa. Ei se kuitenkaan ihan vielä ole riittävän tarkka, jotta voisin luottaa ominaisuuteen haastatteluiden purkamisessa. Veikkaan, että tilanne on paljon parempi jo parin vuoden päästä.