Barcelona-ruokamatka: hotelli Barcelo Raval

Vietimme Barcelonassa aivan mahtavan ruokamatkan, minkä voit lukea ravintoloista. Halusimme asua keskustassa paikassa, josta pääsee hyviin ravintoloihin, Ramblas-kadulle, rantaan ja muuallekin kävellen.

Veljeni oli aiemmin jo asunut Barcelo Raval -hotellissa, joka sijaitsee Rambla del Raval -kadulla, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Ramblasista.

Hotelli on moderni, siisti ja hyvätasoinen. Henkilökunta puhuu pääasiassa riittävän hyvin englantia.

Tunnelma tavoittelee jotain hipster-henkistä, mikä varmasti ärsyttää monia. Oman huoneeni valaistus oli violetin sävyinen. Joku Facebookissa kysyi, miksi huoneeni näyttää bordellilta. Minua tämä ei häirinnyt.

Huoneessa oli hyvä suihku (toisessa amme), pesuaineet ja muut tarpeelliset tarvikkeet, hyvin varusteltu minibaari ja mukava sänky.  Huone on hieman erikoinen, sillä ikkuna on lattiasta kattoon, ja sisäpihan huoneissa naapurit näkevät suoraan sisälle. Vessa ja lavuaari olivat ainakin minun huoneessani (216) avotilaa keskellä huonetta.

Pientä valittamisen aihetta antoi vain siivous. Viikonloppuna siivooja tuli vihaisesti koputtamaan oveeni jo kello 9. Vessapaperia piti kerran hakea itse lisää siivouskärrystä. Pikkuasioita, mutta eivät sovi kokonaisuuteen.

Parasta hotellissa ovat hyvän sijainnin lisäksi monipuolinen aamiainen ja 11. kerroksen kattoterassi, jossa on (kylmä) poreallas ja yöhön asti avoinna oleva baari. Terassi kiertää koko talon ympäri, joten sieltä saa kuvia joka suuntaan Barcelonassa.

Aamiaisella oli hyviä hedelmiä, vihanneksia, espanjalaisia leikkeleitä ja makkaroita, tuorepuristettua appelsiinimehua, tuoretta lämmintä leipää ja paljon muuta. Sekä tietenkin kuplivaa espanjalaista kuohuviiniä eli cavaa.

Lähtöaamuna jouduimme poistumaan jo kello 6, joten en ehtinyt aamiaiselle, joka kuului hotels.comin hintaani. Sain kuitenkin pienen eväspakkauksen leipää, leivonnaisen mehua ja hedelmiä huoneeseeni. Lisäksi huoneessa on kahvin- ja teenkeittovälineet.

Barcelo Raval oli niin myönteinen kokemus, että voisin hyvinkin asua siellä uudelleenkin, jos osuu hyvä tarjoushinta kohdalle.

Barcelona-ruokamatka: Päivä 5: Fonda Espanya

Päätimme ruokamatkamme lähellä hotelliamme sijaitsevaan Fonda Espanya -ravintolaan. Sijainti oli tärkeä, koska lähtöaamuna oli herätys kello viideltä. Ravintolaa on kovasti kehuttu TripAdvisor-arvioissa, ja sillä oli kunniamaininta Michelin-oppaassa.

Ensimmäisen tunnin ajan hieman epäilimme paikkavalintaamme, sillä ravintola oli lähes tyhjä. Yhdeksän jälkeen pöydät alkoivat täyttyä, ja kymmenen aikaan ravintolassa oli jo paljon asiakkaita.

Tilasimme parit alkuruoat jaettavaksi, muun muassa anjovista, tonnikalatartaria ja kroketteja. Anjovikset olivat makuuni liian suolaisia, mutta tonnikala oli hyvää. Kroketit olivat ”ihan ok”, mutta eivät yhtä hyviä kuin muutamissa aiemmissa paikoissa. Kaipaan niihin usein enemmän mausteista tai vaikka jotain hyvää juustoa. Kaverit tilasivat vielä parit muutkin alkuruoat, mutta niitä en kokeillut, jättääkseni tilaa pääruoalle.

Ennen tilaamiamme ruokia saimme pienenä suupalana keittiön tervehdyksen, joka oli savustettua ahventa (sea bass).

Pääruoiksi tilasimme naudanfilepihvin, kyyhkystä ja pitkään kypsytettyä possua. Näistä kyyhkynen oli mielestäni ehdottomasti paras: aivan mielettömän mureaa ja maukasta punaista lihaa.

Ruoan kanssa sommelier suositteli hyvää keskitäyteläistä paikallista punaviiniä. Vain 25 eurolla saimme pullon hyvin laadukasta viiniä.

Jälkiruokaa en enää ottanut, koska olin jo aika täynnä, eikä listalla ollut juuri mitään laktoosittomana.

Ravintola sijaitsee tyylikkäässä Espanya-hotellissa. Ravintolasali oli koristeltu näyttävillä kristallisilla kattovalaisimmilla ja arvokkaan näköisillä tauluilla.

Palvelu oli hillityn ammattimaista. Saavuimme ravintolaan kello 20 avautumisen aikoihin, joten hovimestari ohjasi meidät alkudrinkeille hotellin baariin.

Ilta oli oikein onnistunut päätös ruokalomalle, eikä hintatasokaan ollut kallis ruoan laatua ajatellen.

 

Barcelona-ruokamatka: Päivä 4: Mont Bar

Sunnuntaina palasimme matkan ruokasuunnitelmaan eli tarkasti valittuihin ravintoloihin.

Varasimme pari päivää sitten pöydän suosittuun, mutta kohtuullisen hintaiseen tapasravintolaan Mont Bar. Ravintola on noteerattu Michelin-oppaassa kunniamaininnalla. Tällaiset ovat usein hyviä ravintoloita, koska ruoka ja palvelu voivat olla aivan huippuluokkaa, mutta tähden saaminen ei ole vielä nostanut hintatasoa.

Mont Barissa saimme ystävällistä palvelua, vaikka pientä kiireistä sähläyksen tuntua olikin. Tähän saattoi vaikuttaa, että kaverini sanoi meidän jo käyneen Tickets- ja El Celler de Can Roca -ravintoloissa, jotka ovat täällä melkoisessa maineessa.

Saimme kuitenkin lopulta tilaamamme kuplivan eli pullon cavaa ja valikoiman tapaksia, jotka jaoimme kolmistaan.

Alkuruoaksi saimme muun muassa kroketteja, rapuleipiä ja espanjalaista Manchego-juustoa.

Pääruoaksi tuli naudan tartarpihvi, pitkään kypsytettyä possua ja jonkinlainen kanalla täytetty canneloni. Näistä vain viimeksi mainittu oli pettymys.

Ravintolalla on kattava, yli 200 viinin valikoima. Sommelier suosittteli meille erilaisiin ruokiimme sopivaa punaviiniä. Tarjoilu oli kiireisen oloista ja hieman hermostunutta, mutta yritystä oli kovasti, ja ystävällisiä he myös olivat.

Kahden tunnin päästä lasku tuli jälkiruokia lopetellessa pyytämättä eteemme. Henkilökunta vihjasi aika suoraan, että voisitteko poistua, seuraavat  asiakkaat ovat jo tulossa. Juomia ei voinut enää tilata, vaan tarjoilija suositteli baaria lähistöllä.

Mont Barissa tärkein kuitenkin onnistui, eli lähes kaikki ruoka oli tosi hyvää.

Barcelona-ruokamatka: Päivä 3: Matkan ruokapettymys

Lauantain päivällisemme ei oikeastaan sopinut tähän ruokamatkan teemaan, koska kaverini kävivät bongaamassa tähtiä toisella tapaa, FC Barcelonalle tärkeässä jalkapallo-ottelussa.

Päädyimme siis kävelymatkan päähän ulkoa komean Arenas de Barcelona -kauppakeskuksen Happy Rock Bar & Grill -ravintolaan Espanya-aukiolla (Plaza de España tai Plaça Espanya).

Ravintola tarjosi ihan syötävää ruokaa, esimerkiksi burgerit ja tilaamaani burrito olivat ihan ok. Ei tänne kuitenkaan kannata mennä erikseen ruoan takia.

Yksi tilasi entrecotépihvin, joka oli mauton ja sitkeä. Muitakin epäonnistumisia koimme.

Parasta paikassa oli elävä musiikki, lauantai-illan ja ystävämme synttärijuhlatunnelmiin sopivasti.

Barcelona-ruokamatka: Päivä 2: El Celler de Can Roca

Toisena matkapäivänämme emme oikeastaan jääneet Barcelonaan, vaan matkustimme puolisen tuntia junalla Santsin rautatieasemalta 100 kilometrin päähän Gironan kaupunkiin.

Gironaa on kutsuttu Katalonian alueen ruokapääkaupungiksi, ja meitä kiinnosti siellä kolmen Michelin-tähden ravintola El Celler de Can Roca, jonne saimme varattua pöydän kolmisen kuukautta sitten. Menimme jonoon jo syksyllä.

Saavuimme kello 14 alkavaan ensimmäiseen kattaukseen ajoissa. Meidät otti vastaan iso, mutta sopivasti rennon ystävällinen henkilökunta. Paikka lienee vielä tunnelmallisempi myöhäisillan valaistuksessa.

Valitsimme kahdesta menusta pidemmän. Ruokalajeja menussa oli noin 14, joista kolme oli jälkiruokia.  Lisäksi tarjoilija toi vielä kärryllisen petit foureja.

Päälle otimme suositellut viinit, joita tulikin erikseen pieni lasillinen melkein joka annokselle erikseen.

Huikea ruokakokemus alkoi viidellä keittiön tervehdyksellä, ennen kuin siis pääsimme siihen varsinaiseen menuun asti. Näihin meni jo puolitoista tuntia.

Keittiön tervehdykset olivat pieniä, pääasiassa sormin syötäviä suupaloja, joissa oliiveista, simpukoista, ostereista, makrillista ja muista raaka-aineista oli tehty uskomattoman kauniita ja hyvältä maistuvia suupaloja.

Ennen kuin suupalan laittoi suuhunsa, ei voinut tietää mitä sieltä oikein paljastuu. Aika jännä pieni pallo, jonka sisältä camparia ikään kuin räjähti suuhun.
Alkuruoista jäivät mieleen osterit viidellä eri pavuista tehdyillä lisukkeella, koska yleensä en ostereista välitä yhtään. Eivät ne vieläkään ole suosikkejani, mutta hyvin nämä nyt maistuivat kaikki.

Pääruoaksi tuli sitten muun muassa lammasta monella eri tavalla (muun musssa aivoja ja kieltä, huh). Pääruoaksi tuli myös esimerkiksi 24 tuntia keitettyä porsasta.

Aterian kruunasivat neljä jälkiruokaa ja jälkiruokaviinit. Nekin olivat onneksi pieniä suupaloja, sillä minä ainakin olin tässä vaiheessa jo aivan liian täynnä.

Henkilökunta täytti cava-laseja sitä mukaa, kun ne tyhjenivät. Kun kävin miesten huoneessa, lautasliina huomaamattomasti vaihtui, ja tahrat siivottiin pöytäliinasta (toisella pikkuliinalla). Henkilökuntaa oli todella paljon, mutta tunnelma oli rauhallinen.

Saimme lähes kaikki annokset yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta samaan aikaan. Tähän saattoi vaikuttaa, että tilasin ainoana ruoat ilman pähkinää.
Pitkän lounaan kruunasi vielä se, että pääsimme yhden ravintolan viidestä sommelieristä kanssa tutustumaan ravintolan 60 000 pullon viinikellariin. Siellä oli pääpaino tietenkin espanjalaisissa viineissä, mutta valikoimassa oli myös ainakin ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia viinejä. Niin sanottuja uuden maailman viinejä esimerkiksi Chilestä oli sommelier Audreyn mukaan kuitenkin vähän.

Viinipullojen hintahaarukka oli huima, 20 eurosta 5000 euroon. Kiinnostavaa oli, että sommelierin mukaan viinin hinta voi vaihdella asiakkaan maksukyvyn mukaan. Kaikkia viinejä ei siis ole listalla.

Kuulemma venäläisiltä varakkailta asiakkailta voidaan ottaa korkeampi hinta kuin joltakin, joka on säästänyt pitkään voidakseen syödä tässä ravintolassa kerran.

El Celler de Can Roca oli unohtumaton kokemus. Hintaa kertyi kaikkineen noin 910 euroa kolmelta, mutta tämä ravintola onkin minulle kerran elämässä koettava elämys.

Sijainti on hieman alle kahden kilometrin päässä Gironan vanhasta kaupungista, ja ehkä saman verran rautatieasemalta.

Girona itsessään oli kaunis kaupunki, jossa on monia kivannäköisiä kahviloita ja kauppoja. Siellä näkee paljon kivaa vanhaa kaupunkia kävellen jo päivän aikana. Suosituin turistinähtävyys oli ihmispaljoudesta päätellen kirkko, jonka portailla on kuvattu tv-sarja Game of Thronesin joku tunnettu kohtaus.

El Cellet de Can Roca verkossa: omat webbisivut ja TripAdvisor-arviot.

Barcelona-ruokamatka: Päivä 1: Tickets

Juhlistamme ystäväni 40-vuotissyntymäpäiviä pikalomalla Barcelonassa Espanjan rannikolla. Matkamme teema on etsiä hyviä ruokapaikkoja kaupungissa ja sen ulkopuolellakin.

Matkamme ensimmäinen odotettu huippuhetki osui heti saapumispäivän illalle, sillä onnistuimme varaamaan pöydän huippusuosittuun Tickets-tapasravintolaan.

Kyseessä on veljesten Albert ja Ferran Adriàn ravintolasta, jonne on varattava pöytä verkossa kuukausia etukäteen, kuten mekin teimme. Veljesten maine on peräisin jo 20 vuoden ajalta, aiemmin kolmen Michelin-tähden elBulli-ravintolasta.

Tausta siis oli, että menin ravintolaan hyvin suurin odotuksin.

Toinen veljeksistä (Albert) toimii yhä keittiö- tai ravintolapäällikkönä ja otti meidät vastaan ovella ja toivotti tervetulleeksi, samoin kuten muukin henkilökunta, jota tuntui olevan etenkin alkuillasta (kello 19:30) enemmän kuin asiakkaita. Barcelonassa paikalliset syövät yleensä myöhemmin.

yhteiskuva
Markku, Tomi, minä ja Albert Adriàn.

Paikka oli alusta lähtien hyvin eläväinen, vilkas ja kiireisen tuntuinen. Keittiö hääräsi melko pienessä ruokasalissa ympärillämme, samoin tarjoilijoilla tuntui olevan kova kiire. Tämä ei ole mikään hiljainen ja romanttinen illanistujaispaikka.

Alla on kuvissa tapaksia, joita saimme illan mittaan. Kuvissa on pääasiassa kolmen henkilön annokset. Koetan nimetä ne kuvateksteihin myöhemmin, jos muut auttavat mitä kaikkea niissä olikaan.

Tarjoilija suositteli yllätysmenua, jota ennen sain kertoa, mistä erityisesti pitää tai mitä ei ainakaan halua syödä. Sanoin, että minulle käy melkein kaikki, mutta liikkuvia äyriäisiä en halua, enkä myöskään välitä ostereista. Kaksi ystävääni tilasivat tapaksia listalta.

Minulle olikin pieni yllätys ja pettymys, että saimme lopulta jaettavaksi ihan samat tapakset.

Entä se tärkein eli ruoka? Oliko hyvää? Lyhyesti sanottuna, oli hieno kokemus. Suorastaan taivaallista. Saimme muun muassa hyvää espanjalaista kinkkua, rapuja, juustoja ja niitä ”nestemäisiä oliiveja”,  joissa myös elBulli oli aikoinaan kuuluisa. Myös mustekala oli maukasta ja pehmeää.

Saimme noin kymmenen tapasannoksen makuelämyksen. Annokset leikittelivät erilaisilla rakenteilla, pinnoilla ja väreillä. Oliivi olikin pehmeää, makrilli oli jännästi kylmäsavustettu, tai suupala olikin läpinäkyvä. Maku saattoi olla ihan erilainen kuin ulkonäön perusteella odotti.

Kovin täyteen tästä ei tullut, koska nämä olivat pieniä, suurin osa yhden tai kahden haukkauksen sormiruokaa. Niiden kanssa ei edes tuotu haarukoita ja veitsiä.

Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisin voinut kysyä, onko yllätysmenu kokonaan tätä sormiruokaa. Listalla näytti olevan ja keittiöstä lähtevän muutakin.

Kahden tunnin tapaskierroksen jälkeen meitä pyydettiin siirtymään viereiseen huoneeseen jälkiruokia varten. Siellä odotti aivan toisenlainen tila, ja valikoima makeita herkkuja, nekin pieninä sormipaloina.

Ticketsin palvelu ei kuitenkaan lopulta ollut aivan sitä mitä odotin näin kovan maineen hankkineelta ravintolalta. Viinilasia ei huomattu välillä täyttää. Minulle oltiin jo tuomassa ostereita, vaikka olin sanonut, että syön kaikkea muuta paitsi niitä.

Kun saimme pääasiassa sormiruokaa, olisin odottanut ravintolan tuovan jonkinlaiset käsienpesupyyhkeet tai vastaavat. Eihän olisi kiva, jos joki saa sormistaan jonkun pöpön ja luulee sitten myöhemmin sairastuneensa vatsapöpöön ravintolan takia.

Viineistä ei jäänyt paljon sanottavaa, sillä ravintolan sommelier lähinnä kysyi haluamme punaista vai valkoista tai kevyttä, tuhtia, tai kuivaa vai jotain muuta valkoviiniä. Hyvää espanjalaista kuohuviiniä, valkoviiniä ja punaviiniä saimme.

Koska jaoimme suunnilleen kaiken, teimme saman laskun kanssa. Siitä tuli aika tarkalleen 120 euroa per henkilö maltillisten juomarahojen kanssa.

Tickets oli kaikkiaan ainutlaatuinen makuelämys, mutta ravintolan suosittelema sormiruokaan tukeutuva menu ja kiireinen palvelu eivät olleet täysin mieleeni. Ravintola on saanut pääasiassa ylistäviä arvioita TripAdvisorissa.

Barcelonan-ruokamatka: ainakin kaksi huippuravintolaa

Toukokuussa vietän pidennetyn viikonlopun Barcelonassa ruokamatkalla.

Ensimmäisen iltamme ravintola on Michelin-tähden ravintola Tickets, joka on kuuluisan El Bulli -ravintolan perustajien uusi tapasravintola. Ideana on, että tapakset valmistuvat suoraan asiakkaiden edessä tuoreista raaka-aineista.

Toisena päivänä matkaamme noin 100 kilometriä junalla Gironaan, jossa sijaitsee El Celler de Can Roca, yksi maailman parhaimmiksi arvioiduista kolmen Michelin-tähden ravintoloista.

Molemmat ravintolat ovat saaneet lähinnä ylistäviä arvioita TripAdvisorissa:

Tickets

El Celler de Can Roca

Ruokamatkamme muut ravintolat ovat vielä hakusessa.