Qatar Airwaysin B787-8:n vs. Finnair A350-900:n bisnesluokka

Matkustin Namibian-kiertomatkalle Qatar Airwaysin lennoilla Dohan kautta. Ensimmäinen etappi Dohaan kesti kuutisen tuntia, ja toinen osuus Dohasta Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin noin 9 tuntia ja 40 minuuttia. Ensimmäisen lennon kone oli Airbus A330-200, ja jatkolennon Boeing 787-8 (Dreamliner).

Netissä lähtöselvitystä tehdess sain Qatar Airwaysiltä bisnesluokan korotustarjouksen. Ensimmäisen lennon upgrade olisi maksanut 550 euroa per henkilö, mutta pidemmän (ja vähemmän ruuhkaisen, oletan) lennon upgrade-tarjous oli 307 euroa turistiluokan lipun päälle. Siispä tartuimme tarjoukseen pidemmällä lennolla.

QA:n 787-8 on moderni laajarunkoinen kone (ks. matkustamon kartta Seatgurussa), joka muistuttaa etenkin bisnesluokassa aika paljon Finnairin A350-koneiden bisnesluokkaa, jota olen myös päässyt kokeilemaan pari kertaa. Toinen lentokokemus oli Finnairin A350-koneen uudemmasta matkustamosta, vaikkei ero iso ollutkaan

Tosin QA:n koneessa matkustajan viihdenäyttö on huomattavasti isompi.

Istuin kääntyi kokonaan makuuasentoon. Jalkatila (80 tuumaa) tuntui samalta kuin Finnairin A350:ssa. Säilytystilaa oli yhden pienen lokeron verran enemmän.

Isompi ero oli palvelussa. QA:n kotikentällä Dohassa bisnesluokan matkustajat vietiin omalla minibussillaan koneeseen, kun turistiluokan matkustajat jonottivat linja-autoon. Koneeseen mennessä tarjottiin juotavaa, kuten Finnairin bisnesluokassakin. Valitsin rosesampanjan, josta QA on hieman tunnettukin.

Alkuruokia, pääruokia ja jälkiruokia oli tarjolla kolmea erilaista. Ne tulivat kivasti omina annoksinaan eivätkä yhdellä kertaa kuten Finnairilla. Tähän voi vaikuttaa lennon aika, eli yölennolla usein tulee ruoka yksinkertaisemmin, jotta matkustajat pääsevät nopeasti nukkumaan.

Viini- ja drinkkilista oli kattavampi kuin Finnairilla, mutta tätä en sinänsä hyödyntänyt, kun yritän juoda mahdollisimman vähän alkoholia lennoilla. Vähän sama juttu on kyllä ruoan kanssa, eli kovin paljon ei minulle lentokoneessa ruoka maistu.

Ei Qatar Aiways kuitenkaan kaikessa Finnair-kokemuksiani voittanut. Dohan kentällä emme päässeet lentoyhtiön bisnesluokan loungeen, koska olimme ostaneet upgraden edullisena nettitarjouksena. Menimme sinne viereiseen loungeen, johon pääsi Amexin platinakortilla.

Helsinki-Vantaalla ja muilla lentokentillä olen kuitenkin päässyt Finnairin ja OneWorldin loungetiloihin, vaikka onkin ollut upgrade-tarjouksena ostettu bisnesluokka.

Kumpi sitten on parempi? Sanoisin, että tasapeli siltä osin kuin asialla on minulle merkitystä. Pidän Finnairin suorista lennoista Aasiaan, enkä aivan pienen säästön takia lentäisi pidempää matkaa Dohan kautta.

Khao Lak -rantaloma tammikuussa

Vietin mukavan kahden viikon loman Thaimaan Khao Lakissa tammikuussa. Kovin tiukkaa ohjelmaa meillä ei etukäteen ollut, ja sekin tekeminen supistui vielä helteen ja sairasteluiden takia.

Matkasimme veljeni perheen 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joten lomaohjelma oli jo etukäteen tiedossa rauhalliseksi. Se sopi minullekin hyvin vastapainoksi kiireiselle arjella töissä.

En ole aiemmin käynyt Khao Lakissa, vaikka muuten Thaimaan lomakohteita olen nähnytkin: kolme kertaa Phuketissa, pari kertaa Cha-Amissa, kerran Hua Hinissä, pari kertaa Koh Samuilla ja jokunen päivä Bangkokissakin.

Khao Lak oli myönteinen kokemus. Paikka on hyvin rauhallinen, mutta silti ruokapaikkoja on mukavasti kahden viikon lomalle. Eniten tarjolla on thairuokaa, mutta vaihtelun vuoksi saa myös grillissä paistetta pihviä, kanaa ja kalaa, pitsaa kivihiiliuunissa tai vaikka ankkaa kuumalla parilalla.

Thairuokaa on saanut alkaen noin 120 bahtilla eli alkaen reilulla kolmella eurolla, mutta meriahven tai punanapsija(? eli red snapper maksavaa alkaen noin 350 bahtia eli noin yhdeksän euroa. Kalliimpaakin tietysti on. Elävänä valitsemani noin 830 gramman hummeri maksoi noin 3100 bahtia eli yli 80 euroa. eli suhteettoman paljon, mutta olin päättänyt kerran lomalla maistaa sellaisenkin taas.

Hotelleissa ruoka on tietysti tätä kalliimpaa. Sitä kompensoi, että esimerkiksi meidän hotellissamme lasten (alle 12 vuotta) ruoat eivät maksaneet, jos aikuiset söivät samalla. Mukavampaa on minusta syödä pääasiassa paikallisissa ravintoloissa.

Olut (kuten täkäläinen Chang, Leo tai Singha) on Thaimaassa suht halpaa, mutta viinivalikoimat ovat huonot ja kalliit. Kerran saimme niin huonoa tonkkaviiniä, että palautimme sen kahdesti pois. Tietty tasokkaissa ravintoloissa ja hotelleissa voi valinta onnistuakin. Täällä voi myös kaupasta ostetun viinin (peruspunkku tai -valkkari) alkaen noin 900 bahtia eli 24 euroa) viedä mukanaan ravintolaan, mutta ravintola veloittaa päälle 100-200 bahtin pullonavausmaksun.

Khao Lakin kylässä ei ole hyviä ostosmahdollisuuksia, mutta perinteisiä turistikojuja riittää, jos hakee vaikka huiveja, kesävaatteita (ei aitoja), lasten rantaleluja ja muuta vastaavaa. Jokunen ihan liikekin on kylässä. Samoin on muutama  pieni ja yksi isompi ruokakauppa, joista saa myös paikallisen mobiilidataliittymän.

Jos haluaa kauppakeskuksia, matka käy Phuketiin, jonne on kuitenkin matkaa 60-70 kilometriä, ja tämä kestää noin tunnin. Phuketin lentokentän lähellä (suunnilleen sama matka) on myös jonkinlainen tehtaanmyymäläalue.

Nykyisin tosin liki kaikissa baareissa, hotelleissa ja ravintoloissa on maksuton WiFi, joten en itse ole enää parilla viimeisellä Thaimaan-matkallani ostanut paikallista mobiilidataliittymää.

Hotelli X10 Khao Lak Resort

Olemme majoittuneet koko kaksi viikkoa Aurinkomatkojen valikoimasta neljän tähden X10 Khao Lak Resortissa. Valitsimme hotellin, koska tämä on melko uusi, eli valmistunut syksyllä 2016. Alueella on viisi uima-allasta, ja kaksi pientä lastenallasta. Lisäksi on isompi ja pienempi vesiliukumäki ja lasten vesisuihkuja ja monta lasten leikkipaikkaa. Yksi altaita on lapsilta kielletty allas, jossa on  myös ”uitava” allasbaari.

Hotellissa on kaksi ravintolaa, joista toisessa tarjotaan aamiainen ja päivällinen noutopöydästä. Emme ottaneet puolihoitoa kuitenkaan. Toinen ravintola on rannassa ja painottaa kalaa ja äyriäisiä.  Muutamat kerrat söimme hotellissa päivällistä, kun satoi illalla, tai joku porukasta oli kipeänä.

Aamiainen hotellissa oli hyvälaatuinen, ja valikoima laaja. Erityisesti pidin siitä, että tuoreita hedelmiä sai viedä mehuksi puristettavaksi, ja melkein joka aamu kokeilinkin erilaisia banaani- ja vesimeloniyhdistelmiä, ananas-, mango- ja papaijasekoituksia ja muita. Tuohon ei vain kyllästynyt, kun mehu syntyi tuoreena hedelmistä ilman sokeria tai mitään muita lisäaineita.

Toinen hotellin ja suuren osan Khao Lakia etu on rauhallinen ja siisti ranta. Vastoin kuin monissa Thaimaan lomapaikoissa, täällä ei kierrellyt myyjiä tyrkyttämässä hedelmiä, kankaita tai paistettuja maisseja. Rannalla ei ole juuri edes aurinkotuoleja tai rantabaareja, paitsi joidenkin hotellien kohdalla, mutta nekään eivät ole aivan merenrannassa.

Khao Lakin lähikylät

Sairasteluiden, oman pienen nestehukkakohtaukseni ja lasten väsymyksen takia seikkailumme muihin kyliin ja paikkoihin jäivät tekemättä.

Kävin tosin Khao Lakin naapurissa Bang Niangissa, jossa oli vilkkaat iltamarkkinat.

Siellä on myös tunnettu vuoden 2004 tsunamin muistomerkki, museo ja paikallinen pelastusoperaatioihin osallistunut poliisivene. Minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta tsunamiin, joten en ollut noista niin kiinnostunut. Tsunamin muistomerkkejä ja evakuointivaroituksia on muutenkin ympäri Khao Lakin seutua.

4-vuotiaan pojan suosikki taisi olla vierailu merikilpikonnien pelastuskeskuksessa, joka sijaitsee Thaimaan armeijan ylläpitämällä. Sinne ei siis pääse ex tempore -vierailulle ilman paikallisopasta. Näimme sekä hyvin pieniä merikilpikonnien poikaiia että isoja, yli 100 kilogramman kavereita, joilla oli ikää kymmeniä vuosia.

Tarkoitukseni oli käydä ainakin isommassa Takuapan kylässä, joka sijaitsee samassa maakunnassa noin 30 kilometrin päässä. Siellä on paikallinen ”vanhakaupunki”, eläväiset katumarkkinat ja monia komeita temppeleitä.

Lisäksi alueella on kuuluisa kansallispuisto, ja sen rannassa komea hyvin rauhallinen ranta.

20180110_161312.jpg
Tämä norsupuisto vakuutti, että eläimiä kohdellaan kunnioittavasti. Norsuilla ei saanut ratsastaa, mutta niille sai ruokkia banaaneja, ja lampeen pääsi pesemään norsuja. Moni jätti menemättä, kun norsut päästelivät veteen kilogrammojen kokoisia kakkapökäleitään. 🙂

Khao Lakin ruokia

Suosikkiruokiani Thaimaasssa ovat paistettu riisi kanan, katkarapujen, vihannusten ja kananmunan kanssa. Näyttävin on annos, jossa puolikas ananas toimii tarjoilulautasena.  Riisiin kaiketi tulee myös ananaksen mehukasta makua.

Muita suosikkejani ovat curryliemet, vaikka ne turisteille tuodaankin yleensä melko mietoina. Lisäksi tykkään inkivääri-, osteri- ja limeliemistä kalan ja kanan kanssa.

Finnairin suorat lennot

Lensimme Thaimaahan Finnairin suoralla lennolla Phuketiin. Lennon arvioitu aika oli n noin 10 tuntia, mutta lensimme tänne noin 9 tunnissa ja 15 minuutissa. Kone oli Finnairin A350-900-koneyksilö OH-LWK eli eli uusin yhdestoista kone, jos oikein laskin.

Finnairin A350-koneiden bisnesluokan vinoon käännetyt istuimet ja edessä kapeneva jalkatila jakavat mielipiteitä, vaikka tilaa onkin mukavat noin 80 / 21 tuumaa. Minusta istuin ja paikka on mukava. Eniten pidän kuitenkin siitä, että matkustamon sisäilma on huomattavasti parempi kuin Finnairin vanhoissa A330-  ja A340-koneissa oli, joten minulle ei tule niin huono olo kuin ennen pitkilläkään lennoilla.

Nettiyhteys ei lähtenyt minulla ensi yrittämällä toimimaan, kun en edes päässyt WiFi-palvelun kirjautumissivulle. En jaksanut sitten säätää enempää. Päättelin, ettei Finnairin nykyistä 20 euron hintaa per lento kannata maksaa epävarmasta palvelusta.

20171231_202350.jpg

Jännittävä kokemus: Finnairin A350-simulaattori

Aina silloin tällöin toimittajan työssä pääsee erikoisiin ja jännittäviin paikkoihin. Tällainen tilaisuus tuli maaliskuun lopussa, kun lentoyhtiö Finnair kutsui tutustumaan uuteen Airbus A350 -laajarunkokoneen simulaattoriinsa.

Simulaattoriin tutustuminen on harvinaista herkkua, sillä 10 miljoonaa euroa maksanut laite on tiivisti käytössä seitsemän päivää viikossa liki vuorokauden ympäri.

Kiinnostavaa oli tietenkin, että simulaattorin ohjaaja pystyi muutamalla napin painalluksella vaihtamaan säätä ja muita olosuhteita. Noin vartin lentomme aikana nousimme San Franciscon (SFO) kentältä poutasäässä, koimme pilvet, sateet ja ukkosmyrskyn, ja laskeuduimme taas poutasäässä.

Aivan kaikkia olosuhteita ja poikkeustilanteita simulaattorikaan ei pysty mallintamaan, koska sen toiminta perustuu tähän asti kerättyyn lentodataan.

Finnairin lentäjät ja kouluttajat kertoivat, että simulaattorilla voidaan kuitenkin harjoitella monipuolisemmin poikkeusolosuhteita kuin oikeilla koneilla, koska turvallisuusmääräykset eivät sallisi oikeilla koneilla yhtä laajaa kirjoja vaikeiden olosuhteiden kokeiluja.

Video: A350-simulaattorilla nousu San Franciscosta

20170331_110146
Minä perämiehenä. Jännää. 🙂

Oli hienoa kokea, kun Finnairin lentokapteeni ja A350-koneen kouluttaja Tapani Toppari esitteli, miten A350-simulaattori nousee San Franciscon kentältä (SFO). Onnekas Ilta-Sanomien toimittaja valikoitui perämiehen paikalle kapteenin ”oppilaaksi”.

Video: A350-simulaattorilla laskeutuminen San Franciscoon

Nopeasti näimme, että A350-konetta ohjataan muun muassa ”joystickmaisella” sauvalla ja pallomaisella hiirellä. Jalkapaneeleilla ohjattavat kaasut ja jarrut. Mittareita on lisäksi paljon.

Finnairin lentäjien mukaan simulaattorin laitteisto vastaa oikean A350-koneen ohjaamoa, joka taas on hyvin lähellä A380-jättijumbon ohjaamoa. Simulaattorissa kouluttaja voi nappeja painamalla vaihtaa säätä, tuulen voimakkuutta ja suuntaa sekä muita olosuhteita.

Riittääkö sitten simulaattori sen sijaan, että harjoiteltaisiin oikeilla koneilla? Finnairin Toppari kertoi, että simulaattorilla voidaan itse asiassa harjoitella laajemmin vaikeita olosuhteita, kuten myrskyjä ja voimakkaita sivuttaistuulia kuin aidoilla koneilla turvallisuusmääräysten takia.

A350-simulaattorillakaan ei voida kuitenkaan kokeilla ihan mitä tahansa. Sen toiminta perustuu koelennoilta kerättyyn dataan. Ajan myötä tuokin datamäärä jatkuvasti lisääntyy.

Simulaattorissa on 60 tuuman sähköinen liikevara,  joten turvavyöt on yleensä syytä pitää kiinni. Meidän tapauksessamme se ei ollut tarpeen, koska laitteeseen ahtautuneiden kuvaajien ja toimittajien takia simulaattori ei liikkunut lainkaan.

Simulaattorin liikkumisen mahdollistavat hydrauliset sähkömoottorit eivät siis olleet käytössä.

Vaikka simulaattori ei nyt fyysisesti lainkaan liikkunutkaan, oli vaikutelma hyvin aidon tuntuinen satelliittikuvista rakennetun visuaalisuuden ja äänimaailman ansiosta ansiosta.

Miten tavallinen ihminen sitten pääsee kokeilemaan A350-simulaattoria? Ei valitettavasti juuri mitenkään. Tämä oli Finnairille 10 miljoonan euron investointi. Laite on suunnilleen seitsemän päivää viikossa lentäjien koulutuskäytössä.

Kysyntä ja tarve on niin kovaa, että Finnair odottaa muiden lentoyhtiöiden lähettävän lentäjiään simulaattorikoulutukseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

 

Kokeiltua: Finnairin A350 & Bangkok-Helsinki

AY89 lähestyy Bangkokia
AY89 lähestyy Bangkokia

Mukavan aurinkoinen kaksiviikkoinen loma on valitettavasti päättynyt, mutta pieni kohokohta odottaa matkan päätteeksi. Minulla on lippu Finnairin lennolle  AY90, jonka Finnair lentää tällä hetkellä uudella A350-900-koneellaan. Koneyksilö lienee Finnairin toinen A350-kone OH-LWB.

Huomaathan, että tätä kirjoitusta on muutettu ja päivitetty useaan otteeseen 2.1. A350-lentoni aikana, ja loppuyhteenvedon tein lennon jälkeen.

Lento Helsingistä Bangkokiin (AY89) näytti lähteneen perjantai-iltana noin tunnin myöhässä, ja oli Flightradarin mukaan vähän aikaa sitten jossain Myanmarin lähellä. Tällä hetkellä arvioitu laskeutumisaika on paikallista aikaa noin 8:50, ja lähtö viivästymässä noin tunnin.

Finnairin bisneslipulla pääsee täällä CIP Loungeen, joka on tällainen aika tavallinen steriili loungetila. Tarjolla on lähinnä thairuokaa, ei varsinaista aamiaista. Onneksi oli sentään lihapasteijat sekä hyvää kahvia ja mehua.

Mielenkiintoista on, toimiiko tosiaan lennolla langaton verkkoyhteys (WiFi), jolloin voin jatkaa päivittelyä sieltäkin. (Lisää tähän halutessasi rumpujen pärinää.)

Päivitetty viimeksi 2.1.2016 klo 18:29 Suomen aikaa

Pääsen koneeseen lopulta noin tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Tilanne on hieman erikoinen, kun myöhemmin lähtevä A96 on samaan aikaan kentällä. Minua tämä ei lannista, kun haluan lentää nimenomaan A350:lla.

20160102_095029.jpg
A350:n erottaa vanhasta A330:sta helpoiten siipien päiden kärkisiivekkeistä (sharklets). Myös ohjaamon ikkunat ovat kuulemma erilaiset, mutta itse en tuota eroa tunnistanut.

Tämä on hieno, etenkin etupään bisnesluokka. Kaikki on niin puhdasta ja uutta istuimista wc-tiloihin.

Kävin piipahtamassa myös turistiluokassa. Siellä näyttää yhtä ahtaalta kuin Finnairin A330- ja A340-koneissa. Vaikutelmaa vahvistavat yhdeksän vierekkäisen istuimen (3-3-3-kokoonpanolla) rivit, joita on lähes koko turistiluokka. En tosin kokeillut istua siellä, kun ei ollut tyhjää paikkaa lähellä.

säilytystilaa ja käsinoja
Finnairin A350:n bisnesluokan istuimissa on käteviä pieniä parannuksia, kuten pieni säilytystila istuimen reunassa ja käsinoja, joka laskeutuu alas tieltä pois. Paikalta pääsee siis vessaan, vaikka tarjotin olisi vielä pöydällä.

# # #

Olen hieman lomaflunssan kourissa vielä, ja ainakin vielä sisäilma matkustamossa tuntuu kevyemmältä kuin tullessa vanhalla A340-koneella (OH-LQA). Vielä ei ole tullut edes pääkipua yhtään, saa nähdä miten menee lennon loppua kohti.

Nettiyhteys toimii paremmin kuin odotin: Facebook, Twitter, WhatsApp ja työsähköpostini päivittyvät ongelmitta. Kuvien jako niihin toimi myös.

Ooklan speedtest.net ilmoitti latausnopeudeksi parhaimmillaan 3,9 Mbit/s, lähetysnopeudeksi 250 kbit/s ja viiveeksi (ping) n. 1100 ms (1,1 s). Hitaimmillaan latausnopeudeksi tuli vain 40 kbits/s.

Uplinkinkin hitaus ja pitkä viive (latenssi) johtuvat satelliittiyhteydestä, jonka kautta yhteys menee koneesta ulkomaailmaan.

Yhteys on ollut lennon ajan kuitenkin nopeampi ja vakaampi kuin Norwegianin tarjoama nettiyhteys. Niin sen tosin pitääkin, sillä Norski ei vielä veloita palvelustaan, kun taas Finnairin palvelu maksaa turistiluokassa 15 euroa (lennon ajalta).

A350:n satelliittiyhteys on huimasti parempi kuin satelliittilinkki, jota Finnair kokeili hetken keväällä 2013 A330-300-koneessaan (OH-LTT). Kokeilin sitä itse New Yorkin lennoilla toukokuussa 2013, ja se oli lähes koko lennon käyttökelvottoman hidas.

Tämän päivän A350-lennon pääpurserin mukaan kone on aivan täynnä, ja tällä hetkellä WiFi – verkolla on noin 60 käyttäjää.

Yhden parannustoiveen voisin esittää: A350-koneen Nordic Sky -verkkoon kirjautuminen oli tehty tarpeettoman vaikeaksi. Ensin piti rekisreröityä käyttäjäksi, eikä pelkkä voucher-koodi riittänyt. Sitten oli keksittävä salasana, jossa on isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja vielä erikoismerkkikin. Jouduin myös kirjautumaan sisään monta kertaa lennon aikana. Verkon käyttöä pitäisi helpottaa rutkasti.

Lennon loppuvaiheessa paljastui tekninen härö. Sähköpistokkeet eivät toimi ainakaan tässä paikallani (6L) ja parilla muulla. Kokeilin sekä Samsungin luurin että MacBook Airin kanssa. Stuertti otti laitteeni lataukseen omalle paikalleen.  Tilanne korjaantui noin puolessa tunnissa, eli tästä ei ollut isoa haittaa. Nyt latautuvat sekä läppäri että puhelin (toki vuorotellen).

# # #

Lentomme AY90 laskeutui lopulta Helsinki-Vantaalle nopeammin kuin odotin. Koskaan ennen ei ole kymmenen tunnin lento kulunut näin nopeasti, etenkin päiväsaikaan.

Nettiyhteys, isompi viihdejärjestelmän näyttö ja mukava istuin ovar hyviä uudistuksia, mutta tärkein muutos minulle oli matkustamon selvästi parempi sisäilma.

Ero oli aika iso verrattuna ensimmäiseen lentoon vanhalla koneella, kun jo lyhyemmän lennon päätteeksi jomotti päätä ja silmät valuivat kuivan ilman takia.

Siitä en valitettavasti saanut käsitystä, miten matkustamon ilmanpaine ja -laatu ovat muuttuneet turistiluokassa, mutta eiköhän sekin tule testattua piakkoin. Tämä bisnespaikka oli kuitenkin lomalaiselle harvinaista herkkua pakettimatkan tarjouksen kyljessä.

Asiakaspalvelua WhatsAppissa

WhatsApp on teinien ja parikymppisten nuorten pikaviestipalvelu, kuvittelin tähän asti.

Käsitykseni muuttui paljon täällä Thaimaan-lomalla, kun kohtasin uuden asiakaspalvelun muodon. En tiedä onko taustalla kulujen karsiminen vai uusi tapa palvella nuoria asiakkaita, vai molemmat, mutta joka tapauksessa Aurinkomatkat tarjosi pakettimatkansa asiakkaille hotellin lomakirjassaan thaimaalaista WhatsApp-numeroa asiakkaiden kysymyksille.

Kokeilin tätä jo loman alussa uteliaisuuttani. Kysyin oppailta WhatsAppissa vinkkejä yhteen ravintolaan löytämiseksi ja uudeksivuodeksi. Yllätyin, kun opas vastasi nopeasti kysymyksiini. Ei tarvitse enää kytätä oppaan käyntiä hotellilla.

Loman loppupäässä selvisi, että täältä palaa kaksi Finnairin reittilentoa peräkkäin Bangkokista Helsinkiin. Ajattelin, että voisinko vaihtaa paikkani sille aiemmalle lennolle, joka lennetään täältä Finnairin uudella A350-koneella menolennolla koetun vanhan ja kulahtaneen A340:n (OH-LQA) sijaan.

Finnairin nettisivuilla ei ollut mahdollisuutta tiedustella tätä sähköpostitse, eikä mainostettu chat-asiakaspalvelu kertaakaan kahden päivän aikana löytynyt tai avautunut Macin selaimella. Puhelinpalvelussa jouduin vain jonoon kerta toisensa jälkeen. Meinasin jo luopua toivosta.

Kokeilin sitten WhatsApp-pikaviestiä Aurinkomatkoille. Tiedusteluni meni eteenpäin, ja sain nopeasti vastauksen.

Eikä tämä ole ainoa sosiaalisen median palvelukanava. Kollega kertoi saaneensa lippunsa muutettua Twitterin kautta. Se tuntuu jännältä, kun ajattelee, miten julkinen väylä tweetit ovat.

Monen mutkan sain lopulta vaihdettua sille toiselle Bangkok-Helsinki-lennolle. Se ei ollut kokonaan WhatsAppin ansiota, mutta tästä prosessi lähti liikkeelle.

Tämän jälkeen olen  WhatsAppin kautta sopinut myös yksityisen autokyydin hotellista lentokentälle.

Käsitykseni sosiaalisesta mediasta asiakaspalvelun kanavana on muuttunut paljon Aurinkomatkojen ja Finnairin kanssa jo tällä yhdellä matkalla. Sähköisen viestimen etu korostuu, kun välissä on pitkä aikaero tai fyysinen etäisyys.

Vaan nyt on jo kiire hakea kuohuvaa jääkaapista. Hyvää uuttavuotta 2016!!

Helsinki-Bangkok ja Finnairin bisnesluokka

Lomani Thaimaan Cha Amiin ja Hua Hiniin alkoi suoralla reittilennolla Bangkokiin.

Päivitin lentoni bisnesluokkaan. Koska tämä matka oli Aurinkomatkojen paketti, matkustusluokan korotus I-luokkaan maksoi ”vain” 400 euroa per suunta. Se on paljon rahaa, mutta murto-osa normaalista bisnesluokan hinnasta.

Alun perin Finnairin piti lentää joulukuun 18. päivä Bangkokiin jo uudella A350-koneella, mikä oli yksi matkakohteen valintaperusteeni, mutta viivästysten takia niin ei käynytkään. Ei auta valittaa, sillä lentoyhtiöhän ei koskaan lupaa tiettyä konetyyppiä lennolle.

Finnairin klassikko: sampanja koneeseen tullessa
Finnair tarjoaa yhä sampanjan koneeseen tullessa bisnesluokassa tästä tutusta lasista.

Matka sujui silti  melko mukavasti. Kentällä kävelin ilman jonoja pritority-tiskille, turvatarkastuksesta pääsin myös läpi ilman jonoja ja lopulta kävelin portilta 37 koneeseen ilman jonoja.

Koneeksi osoittautui Finnairin vanhimpia A340-koneyksilöitä OH-LQA, eli käsittääkseni entinen Virgin Atlanticin kone. Se on jo aika kulunut, viihdejärjestemä on hidas ja vanhentunut, eivätkä istuimet laskeudu kokonaan makuuasentoon. Tämä koneyksilö onneksi poistunee seuraavaksi, kun Finnair saa lisää A350-koneita laivastoonsa.

Koneessa tarjottiin nopeasti perinteinen lasi sampanjaa, ja henkilökunta nosti laukkuni ylös.

Palvelu yhdeksän tunnin lennolla oli ystävällistä, mutta kiireistä ja sähläilevää. Pääruokani viipyi vartin pidempään kuin matkaseurallani, ja kahvia sain pyytää ainakin kahdesti. Bangkokia lähestyessä meinasi tulla kiire edes syödä aamiainen, ja taas sain pyytää monta kertaa kahvia.

Ruoka oli onneksi sentään oikein hyvää; alkuruoaksi kylmäsavusettuja silakoita ja lohenmätiä, ja pääruoaksi savustettua nieriää. Aamiainen oli perinteinen satsi kahvia, mehua, jogurtti ja lohimunakas.

Koneesta poistuessa jaettiin yhdellä ovella bisnesluokan matkustajille pahvilätkää, jolla pääsi priority-kaistaa maahantulotarkastukseen. En meinannut huomata tätä, eivätkä Finnairin lennolla sanoneet tästä mitään. Toinen matkustaja onneksi huomautti minulle asiasta, enkä joutunut sinne turistiluokan jonoon.

Muutama bisnesluokan matkustaja  sen sijaan meni koneesta sinne jonon perälle. Oli erikoista, ettei tätä ohjeistettu mitenkään. Ero oli aika iso, sillä pääsin ylös kentältä laukkuineni taksille noin 30 minuutissa. Turistiluokan jono sen sijaan oli toista sataa metriä pitkiä.