Kokeiltua: Pasta Box ei vakuuta

Ihmettelen, miten ravintola voi onnistua pilaamaan fusillipasta-annoksen, jossa on savulohta, kevätsipulia, valkosipulia ja mausteena sahramia. Näemmä niin käy ainakin liiallisella suolalla ja suolaisella kermakastikkeella!

Tämän totesin lauantaina tilattuani Ison Omenan Pasta Boxista ruokaa kotiin Wolt-kuljetuspalvelun kautta. Pasta Box tekee siis pastaa pikaruokaravintolan konseptilla.

Pasta sinällään on keitetty oikeappisesti al dente, eli siinä on vielä purutuntumaa. Mausteitakin on käytetty. Tässä kolmannessakin maistamassani pasta-annoksessa oli kuitenkin hyvin suolainen kermakastike. Ilmeisesti kastike ja itse pastat yhdistetään vasta ennen tarjoilu- ja kuljetusastiana toimivaan pahviboksiin laittamista, sillä kastikkeen makua ei ole juuri imeytynyt pastaan.

Toisena pastana maistoin kanacurrypastan, joka tulee myös fusillipastan kera. Sen kookoskermastike ei ollut yhtä suolainen, vaan kastikkeessa maistuivat voimakkaammin chili ja korianteri. Tälle pastalle antaisin arvosanaksi ”ihan ok”, mutta tässäkään kastikkeen makua ei ole saatu imeytymään itse fusillipastaan. Hyvä asia tietty on, että pasta ilmeisesti tehdään todellakin tilauksesta asiakkaalle.

Ensimmäisellä tilauskerralla maistoin Pasta Boxin bolognesepastan eli spagetin perinteisellä jauheliha-tomaattikastikkeella. Se oli mielestäni tasapainoisin annos, sillä mausteita oli sopivasti ilman ylikorostunutta suolaa tai rasvaista kermaa.

On myönnettävä, että suolainhoni saattaa olla korostuneen herkkä, kun olen niin aktiivisesti vältellyt sen käyttöä. En kuitenkaan usko, että kovin suolaiseen ruokaan on ruokavaliossani paluuta, sillä parempaa ja terveellisempää makua saa ruokaan yrteillä ja pippureilla.

Myönteisenä asiana Pasta Boxissa on kolme eri annoskokoa, pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni sopii minusta vaikkapa toimistotyöläisen lounaaksi, keskikokoinen isompaan nälkään. Iso annos lienee suunnattu urheilevan nuoren tai raskasta fyysistä työtä tekevän henkilön nälkään. Tai jaettavaksi vaikka kahdelle syöjälle.

En ole syönyt Pasta Boxin ravintolan tiloissa Isossa Omenassa, koska sen pikaruokahenkinen ilmapiiri, muoviset kertakäyttöaterimet ja ruoan tarjoaminen pahvilaatikossa eivät houkuta. Kotiin kuljetettuna ruoka on helppo siirtää kauniimpaan astiaan.


Kauppakeskusten riesat

Kauppakeskukset tekevät itselleen karhunpalveluksen, kun sallivat nämä feissarityyliset käytävämyyjät. Välillä muutaman metrin välein joku tyrkyttää elämyslahjakorttia, kännykkäliittymää, sähköliittymää tai jotain muuta.

Näiden käytävätyrkyttäjien määrä on moninkertaistunut parin viime vuoden aikana ainakin Espoossa Isossa Omenassa. Myyjiä on paikoissa, joissa kulku välillä muutenkin ruuhkautuu ihmispaljouden takia.

Tämä on minusta vielä ärsyttävämpää kuin kuulutusten kakofonia, joka sekin kyllä työntää minua pois täältä.

Minulle herää ilmiöstä kysmys, että ovatkohan kauppakeskukset ja kaupat laskeneet tämän kannattavuutta. Epäilemättä nämä popup-myyntipisteet tuovat jotain tuloja, mutta onko se tosiaan asiakkaille aiheutetun kiusan arvoista?

Hyvä journalistin duuni tarjolla

Jos innostut teknologiasta ja ymmärrätkin siitä jotain, osaat kirjoittaa ja journalismi kiinnostaa, nyt olisi oiva vakituinen työpaikka tarjolla Tekniikka&Talous-lehden toimittajana.

Viiden vuoden kokemuksella rohkenen sanoa, että tässä duunissa saa mukavat ja osaavat työkaverit. Joka päivä saa ja pitää oppia uutta. Innostuminen teknologiasta tekee työstä kiinnostavaa. T&T:ssa pääsee tekemään sekä nopeaa digijournalismia että taustoitetumpaa printtimediaa.

Mainittakoon samalla, että myös talon toinen viikkojulkaisu Talouselämä hakee toimittajaa.

Työskentelen toimittajana molempia lehtiä kustantavassa Alma Talentissa, eli arvioni lehtien erinomaisuudesta on tietenkin puolueellinen. 🙂


Thairuokaa kotiin kuljetettuna Espoossa

Syön usein ravintolassa, arkisin lähinnä lounaan ja viikonloppuisin kaupungilla tai kotiin kuljetettuna. Ennen kotiinkuljetuksia tarjosivat lähinnä kotilähiöni etniset kebab- ja pitsaravintolat, mutta ruoan kotiinkuljetuspalvelut Foodora ja Wolt ovat moninkertaistaneet tarjonnan.

Olarissa suurin osa kotiin kuljettavista ravintoloista toimii Ison Omenan kauppakeskuksessa. Yksi niistä on Tamarin, joka kuuluu pienehköön, käsittääkseni yhä perheomisteiseen ketjuun.

Olen tilannut sieltä ankka-, jättikatkarapu-, kana- ja naudanliha-annoksia monenlaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla. Myös satay-kanavarteet ja kookosmaitokeitto ovat olleet hyviä.

Höyrystetty riisi ei ole hääppöistä, mutta jos syöjiä on useampia, usein tilaamme maukkaampaa paistettua riisiä vihannesten kanssa. Paistettu riisi vaikkapa kanan tai katkarapujen kanssa riittää jo annokseksi pieneen nälkään. Paistettu riisi on Suomessa valitettavan huonosti tunnettu vaihtoehto.

Thairuokaa - jättikatkarapuja ja kanaa
Thairuokaa – jättikatkarapuja basilika- ja soijakastikkeessa sekä kanaa mustapippuri- ja valkosipulikastikkeessa.

Maustaminen on Suomessa miedompaa kuin Thaimaassa, ja vihannekset ovat Suomessa tutumpia, mutta minusta nämä ovat aika loogisia valintoja ravintolan sovittamisessa täkäläiselle asiakaskunnalle. Sekä Foodoran että Woltin sovelluksissa voi myös valita ruoan tulisuuden asteen.

Varauksen sana tosin: Tamarin Iso Omena on saanut aika heikot arvostelut Eat.fi-verkkopalvelussa. Tosin suurin osa noista muutamistakin arvioista näyttää koskevan lounasajan noutopöytää. Sen laatu vaihtelee monissa ravintoloissa, kun ruoka voi seistä astioissa tunteja.

Luotan asiassa jonkin verran makuaistiini, kun olen matkustanut Thaimaassa toistakymmentä kertaa vuodesta 1997 alkaen. Tosin Thaimaassakin etenkin turistien suosimissa paikoissa ravintolat tarjoavat herkästi ”länsimaistettuja” annoksia.

Kotiin kuljetettu ruoka tulee epähoukuttelevan näköisissä muovirasioissa. Houkuttelevuus paranee, jos sen jaksaa siirtää tarjoilua varten kauniimpaan astiaan.

Olen aiemmin jo kirjoittanut siitä, että toivoisin Foodoran ja Woltin kehittelevän yhdessä ravintoloiden kanssa houkuttelevampia ja kenties samalla myös ympäristöystävällisempiä kuljetusastioita.

Ainakin suomalaisella pakkaustuotteita kehittävällä Huhtamäellä on tällaisia jo saatavanakin. Kyse on kuitenkin ainakin osittain kustannuksista, sillä kotiinkuljetus lohkaisee jo nyt osan ravintolan katteesta.

Kokeiltua: Goodwin, Iso Omena

Espoon Matinkylässä sijaitsevaan Ison Omenan kauppakeskukseen on tullut tänä ja viime vuonna monta kymmentä uutta ravintolaa. Suurin osa niistä on kuitenkin enemmän arkisia ja nopeita pikaruokapaikkoja. Valinnanvaraa on onneksi montaa eri aasialaista, japanilaista, pastaa ja pitsaa.

Yksi hieman parempi ruokaravintola on alun perin virolaistaustainen pihviravintola Goodwin, jossa olen syönyt kahdesti.

Ravintola on erikoistunut hyvälaatuiseen lihaan ja kastikkeisiin. Tarjolla on montaa eri lihojen osaa eri tavoin kypsennettynä.

Ensimmäisen kerran kävin ravintolassa viime vuonna pian avautumisen jälkeen, Palvelu oli innotonta ja ilotonta, mutta liha oli todella hyvälaatuista. Sain myös pihvini  puoliraakana (medium rare), kuten tilasin. Valitettavasti valitsemani kastike oli kaadettu lihan päälle valmiiksi, joten pihvi ui kuin lähes keitossa tarjottuna. Vihannekset eivät olleet ihmeellisiä, vaan maistuivat pakkasesta sulatetuilta.

Kävin ravintolassa äskettäin uudelleen. Sain taas hyvälaatuisen, mehukkaan ja murean medium rare -pihvin, josta pidin kovasti. Tällä kertaa pyysin kermaisen pippurikastikkeen erillisesä kipossa, ja tarjoilijan mukaan se nykyään tuodaankin aina niin. Lisukkeiksi tilasin grillatut vihannekset, jotka maistuivat tuoreilta ja grillatuilta.

Sen sijaan alkuruoaksi tilaamani tonnikalacarpaccio oli pettymys. Kala maistui sinänsä hyvältä, mutta sen pinta oli kostean vetinen. Annoksesta jäi tunne, että  tonnikala oli sulatettu liian nopeasti kylmästä, jolloin vesi jää kalan pintaan.

Nyt palvelu oli hieman innokkaampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta henkilökunta voisi edelleen tsempata lisää.

Goodwin on kauppakeskuksen ravintolaksi yllättävän hintava. Alkuruoan, pääruoan ja makean jälkiruoan sekä ruokaviinilasillisten kanssa hintaa kertyi yli 120 euroa.

Taidan käydä Goodwinissa uudelleenkin, mutta eihän sinne kovin usein raski mennä.