Toimittajan työkalut

Osallistuin tällä viikolla tiedotustilaisuuteen ministeriössä, ja lisäkseni siellä oli muistaakseni seitsemän muuta journalistia. Tein ainoana muistiinpanot kannettavalla tietokoneella. Muut luottivat yhä kynään ja paperiin. Tosin osalla saattoi olla äänitallennin varalla päällä.

Tämä sai miettimään, miten perinteisiä toimittajien työkalut vielä ovat. Olen itse huomannut monia etuja digitaalisissa välineissä.

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuus.
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuus.

Tärkein on, että kun teen jo kaikki muistiinpanot ja juttuluonnokseni läppärillä, ne ovat käytettävissä aina ja missä vain. En tallenna tiedostoja ensisijaisesti paikallisesti, vaan työnantajani tarjoamaan pilvipalveluun (Microsoft Onedrive -palvelussa).

Tämä osoittautui arvokkaaksi yhtenä aamuna tällä viikolla, kun lähdin kiireessä töihin ilman läppäriäni. Edellisenä iltana ja aikaisin aamulla aloittamani työt olivat tallessa pilvessä. Lainasin lähituesta uuden läppärin, ja työnteko jatkui 10 minuutin kuluttua siihen mihin se aamulla oli jäänyt.

Samoin kameran ja älypuhelimen kuvat ja videot kopioituvat pilveen tuoreeltaan.

Olenkin totutellut kytkemään päälle puhelimessa mobiilitukiaseman, jos paikassa ei ole ollut WiFiä tarjolla.

Aiemmin piti muistaa erikseen tallentaa haastattelupuhelut, ja sovellukset olivat hankalia. Nykyisin kaikki työpuheluni tallentuvat automaattisesti Elisan pilveen, josta voin kuunnella ne kolmen kuukauden ajan.

Parannettavaakin vielä olisi. Tavallisella läppärillä on hankalaa tehdä visuaalisia muistiinpanoja, kuten piirrellä ideakarttoja tai lisätä muistiinpanoja esityskalvoihin. Tätä varten olisi kätevää olla kosketusnäytöllinen kone ja kynä.

Samoin äänitallenteet saisivat kääntyä automaattisesti puheeksi. Tekstintunnistus on kehittynyt huimasti etenkin Google Docsissa. Ei se kuitenkaan ihan vielä ole riittävän tarkka, jotta voisin luottaa ominaisuuteen haastatteluiden purkamisessa. Veikkaan, että tilanne on paljon parempi jo parin vuoden päästä.

Yritykset ja media -lounastilaisuus

Mietitkö työssäsi työnantajasi tai oman yrityksesti suhdetta tiedotusvälineisiin? Siinä tapauksessa, ja jos olet Helsingissä 31. tammikuuta, sinua voi kiinnostaa ystäväni, olarilaisen naapurini ja viestintäyrittäjä Leena Jokirannan järjestämä lounastilaisuus ravintola Kosmoksessa Helsingin Kaivokadulla.

Tilaisuus on maksuton. Jokainen kustantaa itse oman lounaansa. Pöytä on varattu 12:lle, ja vielä on useita vapaita paikkoja. Ilmoittautumisohjeet näet Facebook-tapahtumasivulla.

Olen lupautunut keskustelemaan aiheesta taloustoimittajan näkökulmasta, mutta en aio pitää mitään esityistä. Ideana on vain vapaamuotoisesti keskustella ja vaihtaa ajatuksia.

Hyvä journalistin duuni tarjolla

Jos innostut teknologiasta ja ymmärrätkin siitä jotain, osaat kirjoittaa ja journalismi kiinnostaa, nyt olisi oiva vakituinen työpaikka tarjolla Tekniikka&Talous-lehden toimittajana.

Viiden vuoden kokemuksella rohkenen sanoa, että tässä duunissa saa mukavat ja osaavat työkaverit. Joka päivä saa ja pitää oppia uutta. Innostuminen teknologiasta tekee työstä kiinnostavaa. T&T:ssa pääsee tekemään sekä nopeaa digijournalismia että taustoitetumpaa printtimediaa.

Mainittakoon samalla, että myös talon toinen viikkojulkaisu Talouselämä hakee toimittajaa.

Työskentelen toimittajana molempia lehtiä kustantavassa Alma Talentissa, eli arvioni lehtien erinomaisuudesta on tietenkin puolueellinen. 🙂


MTV:n uusi ajankohtaisohjelma

Kun toimittaja Jaakko Loikkanen vaihtoi Ylen ajankohtaistoimituksesta Maikkarille, harmittelin mikä menetys onkaan, jos hänestä tulee ”vain” uutisankkuri.

Avausjakson ensivaikutelman perusteella ohjelma on rakennettu voimakkaasti Loikkasen kasvojen ja nimen päälle. Hän juontaa ohjelmaa ja haastattelee studiovieraita.  Visuaalinen ilme on askeettinen verrattuna Ylen A-Studion isoihin puitteisiin.

Niin ei ollut näemmä tarkoituskaan, vaan kanavalla on aloittanut uusi viikoittainen ajankohtaisohjelma Asian ytimessä. Ensimmäisen jakson voi yhä katsoa verkossa. 

Ensimmäinen jakso käsittelee kahta aihetta, ja studioon oli saatu Sinisten puolueen kansanedustaja ja ulkoministeri Timo Soini kommentoimaan puolueen näkymiä kevään eduskuntavaaleissa. Odotettua isoa uutista ei kuitenkaan tullut, eli Soini ei kertonut lähteekö ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. 

Soini on kutsunut Suomen eduskuntatyötä ”paskan mättämiseksi”. Hän väläyttääkin vaihtoehtoina myös europarlamentin ehdokkuutta tai yritystehtäviin siirtymistä. Soini tyrmäsi jälleen voimakkaasti spekulaatiot siirtymisestä ”vihreälle oksalle” johonkin ”palkintovirkaan”. (Edit: Ainakaan hän ei myöntänyt tuota ilmaisua, miten sen nyt tulkitseekin. )

Ohjelman toisessa puolikkaassa studiohaastattelussa on kyberturvallisuuden professori ja oululaisen Tosiboxin tuore toimitusjohtaja Jarno Limnéll, ja aiheena on kevään eduskuntavaaleihin vaikuttaminen, siis esimerkiksi trollit ja ns. ”hybridivaikuttaminen”.

Lyhyessä insertissä Suomessa vieraillut yhteisöpalvelu Facebookin johtaja kertoi toimista asiatonta vaalivaikuttamista vastaan.

Yhden jakson perusteella: seurantaan menee

PR haluaa kysymykset etukäteen, ja lähetän sinne jotain

Aika monen firman PR pyytää etukäteen kysymykset haastattelua varten. Se tuntuu olevan heille tärkeää, joten lähettelen sinne jotain kysymyksiä.

Tosin yhtä hyvin kysymykset voisivat olla vaikka ”mikä on lempivärisi” tai ”tykkäätkö enemmän pastasta vai pitsasta”, koska varsinaiset kysymyksethän selviävät sitten haastattelun edetessä.

Haastattelun idea on hankkia tietoa, joten vastaukset vaikuttavat seuraaviin kysymyksin. Näin on ainakin, jos toimittaja tekee työnsä.

Taustahan tässä on, että firman PR haluaa etukäteen valmistautua hankaliin kysymyksiin haastateltavan kanssa. Vaan arvatkaapa, lähettääkö yksikään toimittaja niitä hankalia kysymyksiä etukäteen? Ei tietenkään.

Joskus saattaa olla niinkin, että hankalat kysymykset ovat koko haastattelun motivaatio, mutta ensin on luottamuksen synnyttämiseksi lätistävä niitä-näitä vaikka ensimmäiset puolisen tuntia. Joskus tuotakin joutuu käyttämään tiedonhankintakeinona.

Julkaisin tämän saman kirjoituksen Facebookissa, ja se herätti aika paljon keskustelua. Moni viestinnän asiantuntija huomautti, että kysymyksiä pyydetään useista perustelluista syistä:

  • Toimittajan tavoittelema henkilö ei välttämättä ole oikea asiantuntija vastaamaan  näihin kysymyksiin.
  • Asiantuntijakin voi tarvita etukäteisvalmistautumista, eikä pysty ”heittämään liukuhihnalta” vaikka pyydettyjä lukuja tai .teknisiä tietoja.
  • Aihe voi olla niin laaja, että voidakseen antaa näkemyksiä tai tietoja, on tiedettävä etukäteen mistä puhutaan.

Nuo voivat tietenkin pitää paikkansa. Tai sitten ne voivat olla tekosyitä.

Toimittajan kannalta riski on, että yrityksessä tai viranomaistaholla pohditaan asiaa jossain komiteassa, jolloin markkinointi, myynti ja viestintä yhdessä pohtivat kankeita ja varovaisia komitealausuntoja. Pahimmillaan haastateltava vain toistaa ennalta opettelemaansa puhetta.

Toimittaja ja tiedottaja: pari yleistä väärää olettamaa

Olen kirjoittanut aiemminkin journalistin suhteista yrittäjien ja viestinnän kanssa. Tarkoituksena ei ole väittää, että tuntisin muiden työtä paremmin, vaan edistää sitä, että yhteistyö sujuisi ilman turhia kommelluksia. Ne tuhlaavat vain kaikkien työaikaa.

Aiemmin kirjoitin vinkkejä median lähestymisestä startup-yrittäjille.

Nyt on tuoreeltaan parin viime päivän keissin pohjalta kokemuksia toimittajan ja yritysten tiedottajien tai PR-konsulttien välisestä vuorovaikutuksesta. Näissä tapauksissa homma ei mennyt kenenkään kannalta ihan putkeen.

Tässäpä siis pari yleistä väärinkäsitystä, joita on yllättävän yleisesti aivan viestinnän ammattilaisillakin, toimittajan kannalta sieltä toiselta puolelta pöytää:

1) Toimittaja viettää suurimman osan ajastaan toimistolla vain odottaen puheluasi tai tiedotettasi. Niinpä otettuasi yhteyttä hän rupeaa heti työstämään siitä juttua. Petyt suuresti, jos näin ei käykään, vaan toimittaja sanoo, ettei ehdi katsella asiaasi ainakaan tänään, huomenna tai ehkä tällä viikolla.

2) Toimittaja tekee aina sitä samaa kuin on tehnyt viimeiset 15 vuottqa. Jos toimittaja oli vuonna 2007 vaikka Tietokone-lehdessä (RIP), niin tokihan hänelle kannattaa sitkeästi soitella samoissa asioissa edelleen. Ihmettelet, jos pitchaus ei onnistukaan, eikä tarjoamasi norjalaisfirman EVVK-tuoteuutinen kiinnosta.

3) Toimittajalla on aikaa osallistua seminaariin, joka alkaa klo 09 ja päättyy klo 17. Onhan siellä satoja muitakin istumassa koko päivän. Yllätyt suuresti, kun haastattelut klo 10 ja seuraava klo 15 eivät onnistu.

Muistuttaisin myös, että Ohjelmistoyrittäjät ry järjesti syyskuussa tilaisuuden, jossa minä ja Helsingin Sanomien Marko Junkkari, Kauppalehden ja Talouselämän Elina Lappalainen sekä Tivin Mikko Torikka vastasimme ohjelmistoyrittäjien kysymyksiin toimimisesta median kanssa. Tilaisuuden videotallenteen voi yhä katsoa YouTubessa.

Yle keksi oman someraivo-kohunsa ja ampui sen sitten alas

Paljon on puhuttu luottamuksesta uutisiin niin sanottuja valeuutisia vastaan.

Tämän viikon tragikoomisimpia tapauksia on ollut Ylen uutisointi Sonkajärvellä metsälaavuilla asuneesta saksalaisnaisesta Charlotte Arnswaldista.

Sunnuntaina Ylen uutinen kertoi, että Arnswald poistui maasta viikonloppuna. Heti perään väliotsikko ja seuraava kappale kertovat Arnswaldin tapauksen saaneen ihmiset raivostumaan ja aiheuttaneen vihapuhetta nettikeskustelussa. Naista uhkailtiin väkivallalla, Yle kertoi.

Uutisesta saa käsityksen, että nainen poistui ”someraivon” ja uhkailujen takia.

Torstaina Yle on sitten jatkanut uutisjuttuaan saksalaisnaisen tapauksesta.

Jatkojuttu kertookin, että nainen poistui maasta ihan muusta syystä, ja kuuli ”someraivosta” vasta palattuaan Saksaan.

Sitä Ylen jatkojuttu ei vain kerro, että juuri heidän ensimmäinen uutisensa vihjasi lähdön syyksi tätä ”someraivoa”.

Sittemmin on selvinnyt, että paljon puhuttu ”someraivokin” oli yhden, eli Ylilauta-foorumin (sinänsä asiaton) keskusteluketju aiheesta.

Näin voi siis näppärästi ensin keksiä ja luoda oman mediakohunsa, ja sitten valistaa lukijoita, että ähäkutti, tajusitte ihan väärin!