Turun ravintolat: Blanko ja Gustavo

Turusta on kehittynyt viime vuosina erinomainen ravintolakaupunki. Kätevän kävelymatkan sisällä on paljon hyvätasoisia ravintoloita, kuten Blanko, Di Trevi, Gustavo, Kaskis, Mami,  Sergio’s, Smör,  Tintå ja Tårget.

Tämä viikonloppuna Turku heräili kevääseen; Teatterisilta oli koristeltu narsisseilla ja joenrannassa oli mainiot saaristolaismarkkinat.

Söin viikonloppuna Turusssa perjantaina Blankossa ja lauantaina Gustavossa.

Blanko oli menestys

Yritimme perjantaina alun perin Tintå-ravintolaan, mutta siellä oli täyttä. Päädyimme suosituksesta samojen omistajien Blanko-ravintolaan.

Blanko on kuuluisa lammaspastastaan, ja se olikin oikein hyvää. Pastan sai myös gluteeenittomana.

Miinuksen antaisin siitä, että annos oli suorastaan ylisuolainen. Tästä annoin palautetta jo ravintolassa keittiöön.

Pääruoaksi tilattu Blankon lankkupihvi oli pastojen tapaan iso ja maukas annos. Oli oli maukasta ja mureaa.

Alkuruoaksi tilaamani chili- ja valkosipuliravintolat olivat ihan hyvät, mutta eihän niitä ollut lautasella kuin kolme tai neljä.

Gustavo ei vielä vakuuttanut

Lauantainakin oli Turussa ravintoloissa kovin täyttä, olihan kaupungissa paljon kevättapahtumia.

Päädyimme Linnankadulle Gustavoon, viihtyisään tuoreeseen paikkaan.

Tilasin itse puna-anturaa, koska pidän vaaleasta kalasta. Se maistui hyvältä, mutta kovin ruotoisen palan sain.

Pääruokia oli tarjolla vain neljä, joten ruokaseuralaiseni tilasivat pitsat. Ne olivat heidän mukaansa ”ihan ok”, mutta mutta… tällainen paksu napolilaistyylinen pohja jakaa mielipiteitä.

Gustavo ei ollut huono, mutta ei tämä noussut myöskään vielä tasolle, että haluaisin nopeasti palata uudelleen.

Paistetut muikut: helppoa suomalaista ruokaa

Lauantaina kokkasin ensimmäistä kertaa paistettuja muikkuja hyvin yksinkertaisen kotikokki.netin reseptin perusteella. Reseptihän on niin yksinkertainen, ettei sitä oikeastaan tarvitse.

Ostin tuoreita muikkuja lähikaupastani Prismasta, joka myi ne ”putsattuina” eli ilman sisäelimiä ja päitä. Tämä on monien mielestä vääräoppista, koska muikut kuuluisi syödä kokonaan päiden kanssa. Näin kuitenkin muikut valmistuivat helposti ja nopeasti.

Jotkut kuulemma pyörittävät muikut vehnäjauhoissa, mutta käytin ruisjauhoja, kuten perinteisesti kuuluukin.

Edesmennyt isäni suosi muikkujen kanssa ruokajuomana olutta, mutta minusta myös kuiva ja hapokas valkoviini sopi hyvin ruoan seuraksi.

Vaikka tein muikkuja näin yksinkertaisesti ja ensimmäistä kertaa, näistä tuli kivasti rapsakoita ja maukkaita, ja itse asiassa parempia kuin olen viimeksi saanut ravintolassa tai työpaikkani Fazer-työpaikkaravintolassa.

Koko aterian valmistamiseen kahdelle meni lisukkeineen yhteensä ehkä 40 minuuttia, ja eniten aikaa vei perunamuusin teko.

Sunnuntai-illallinen: äyriäiskeitto ja paistettu kuha

Tänään nautin veljeni sunnuntaikeittiössä äyriäiskeittoa ja paistettua kotimaista kuhaa.

Syömme aika usein kalaa sunnuntaisin, koska se on kevyttä ruoansulatukselle ja hyvää. Yleensä haen kalan Ison Omenan Citymarketista tai Stockmannin Herkusta. Viime aikoina olen ostanut kalan useammin Olarin Prismasta, joka on jokin aika sitten parantanut tuoreen kalan valikoimaansa loppuviikosta.

Tänä lauantaina siellä oli tarjolla tuoretiskillä muun muassa haukea, kampelaa, kuhaa, puna-ahventa ja siikaa. Päädyin kuhaan, koska se oli kotimaista ja tullut samana päivänä muistaakseni Lappeenrannan Haukivedeltä.

Reseptejä en nyt pysty tarjoamaan, koska Tomi kokkasi nämä omasta päästään, eikä ole nyt reseptiä mihin linkata.

Alkuruoaksi söimme äyriäiskeiton, jossa oli parin tunnin haudutuksella vesiliemessä ”käytetään mitä on” -hengessä ainakin lohta, turskaa,  jokiravunpyrstöjä, katkarapuja, vihanneksia,  sinisimpukoita sekä ruohosipulia ja tilliä, tietenkin myös valkoviinin kera. Mausteiksi meni mustapippuria, kurkumaa ja suolaa. Keiton haudutukseen meni parisen tuntia.

Keiton kanssa samaan aikaan valmistuivat kuha ja lisukkeet, tietenkin nopeammin. Lisukkeina oli kurkumarisottoa tuorejuustolla sekä voissa haudetettua pinaattia.

Kuhafileet maustuivat perinteisesti mustapippurilla ja suolalla. Päällä hieman tillipestoa. Tuore kotimainen kala ei sen kummempaa kaipaakaan.

Ruokaviiniksi päätyi australialainen Jacob’s Creekin Chardonnay-luomuviini, oikeastaan aika sattumalta. Katselin jälkikäteen, että sitä on kehuttukin.