16 kodin konetta ja välinettä, joista en enää luopuisi

Muutin neljä vuotta sitten kerrostalokasiosta hieman isompaan rivitaloasuntoon, mutta halusin silti vähentää tavaran määrää saadakseni avaruutta kotiin. Monta esinettä ja ja välinettä etenkin keittiössä annoin tai myin pois.

Viime aikoina olen kuitenkin siinä määrin innostunut ruoanlaitosta keittiössä ja pihalla, että kotiin on taas löytänyt tiensä koneita ja välineitä. Pohdin, että aika monesta niistä on tullut tärkeitä.  Osa on  aivan itsestään selviä. Osa on enemmän mukavuutta tai arjen luksusta.

Jätin tästä pois itsestäänselvyyksiä kuten uunin ja induktiolieden, tai kylpyhuoneessa sähköhammasharjan. Olisihan nekin voinut erikseen listata tietenkin. Mikroaaaltouunikin minulla on, mutten juuri koskaan käytä sitä.

Kommenteissa voi kertoa, jos tästä puuttuu jokin kone tai väline, joka on ”ihan pakko” olla kotona keittiössä tai muualla.

  • Poreammeå
  • Viinikaappi
  • Viinikaappi
  • Sauvasekoitin
  • Mortteli
  • Elintarvikevaaka

1. Ilmalämpöpumppu

Suomessa ei ole lämmintä tai saati hellesäitä isoa osaa vuodesta, mutta silloin kun on, vanhat asunnot tuppaavat muuttumaan tukalan kuumiksi. Vanhoja asuntoja ei ole aikoinaan suunniteltu lämpimillä keleillä mukaviksi. Niinpä olen iloinnut suuresti nykyisessä asunnossani edellisen omistajalta jääneestä ilmalämpöpumpusta, jolla saan olohuoneen ja makuuhuoneen viileiksi silloinkin, kun ulkona aurinko paistaa, ja lämpömittari näyttää yli 25 astetta. Vastoin kuin pelkät viilentävät tuulettimet, ILP ei pidä sisällä asunnossa juuri kuultavaa ääntä.

Tehokkaimmin laite toimii, kun pitää käyttäessä ikkunat ja ovet kiinni, mutta esimerkiksi grillatessani tai muuten vain pihalla ollessani olen pitänyt takapihan ovea auki, eikä tämä ole kokonaan vienyt ILPin tehoja.

On vaikeaa kuvitella, että hankkisin enää uutta tai vanhaa asuntoa, jossa ei saa jotenkin asuntokohtaista viilennystä päälle.

2. Kuivausrumpu

Pyykkien kuivattaminen pienessä kylpyhuoneessa, makuuhuoneesa tai olohuoneessa on ikävää hommaa. Kun tilaa oli, ostin nykyisen asunnon remontin yhteydessä erillisen kuivausrummun, jossa saa pestyt vaattet pysyvät materiaalista ja paksuudesta riippuen noin 90 minuutissa tai noin 180 minuutissa. Joidenkin mielestä kuivausrumpu aiheuttaa vaatteiden nukkaantumista ja nopeuttaa kulumista, mutta en ole havainnut ongelmaa esimerkiksi eniten pestävien alusvaatteiden, sukkien tai vuodevaatteiden kanssa.

3. Kaasugrilli

Kerrostaloasunnossa grillaaminen ei onnistunut, joten saatuani oman pihan ehkä eniten pihaelämään iloa on tuonut kaasugrilli. Grillailu on minulle kesäisen ruoanlaiton ja ruokahalua herättävien tuoksujen lisäksi yhdessäolosta perheen ja ystävien kanssa.  Harvoin grillaan yksin, paitsi ehkä opetellessani jotain uutta ruokaa. Yleensä se on sosiaalista ruoanlaittoa yhdessä muiden kansa.

4. Poreamme

Pienen kaksion sähkösauna ei koskaan miellyttänyt, Löylyt tuntuivat ”liian kovilta”, ja pahimmillaan koko asunto lämpeni saunan takia. Näinpä päädyin nykyisen asunnon remontissa vaihtamaan saunan tilalle tilavan poreammeen. Se on ollut mukava ja rentouttava arjen ilo etenkin kylmien ja sateisten päivien jälkeen. Ja niitähän Suomessa riittää.  Tai kun jalat ovat vaikka vähän turvonneet työpäivän toimistolla istumisesta.

5. Viinikaappi

Alkoholinkulutukseni on pudonnut etenkin tänä vuonna painon pudottamisen vuoksi, ja sen jälkeen huimattuani nukkuvani paremmin, kun en ole ottanut arkisin edes sitä ”yhtä lasillista viiniä” ruoan kanssa. Siitä huolimatta iloa tuo asunnonvaihdon yhteydessä hankkimani viilennetyn viinikaappi, jonka kahteen osastoon mahtuu yhteensä noin 42 tavallista 0,75 litran viinipulloa. Pullot saa kaappiin siististi piiloon, ne ovat valmiiksi sopivassa lämpötilassa käyttöä varten.  viinikaapissa on yhden ja riivin osastot, joiden lämpötilat voi säätää erikseen. Minulla on pienessä lokerikossa kuohu- ja valkoviinit, ja isommassa punaviinit. Kaappi on 60 cm leveä ja 60 cm syvä, eli vie perinteisen keittiökaapin tillan. Tämä on  tehokas tapa pientää mukavaa viinivalikoimaa  siististi käytössä  ilman, että on tilaa varsinaiselle viinikellarille.

6. Sähkösavustin

Savustaminen tuo ruokaan ihan oman makunsa, ja tähän sähköinen savustuspönttö on kätevä.  Pohjalle tarvitsee vain purut ja sokeria.  Moni ruoka valmistuu helposti 30 minuutissa. Sähkösavustin soveltuu vaikka kerrostaloasun parvekkeelle. Naapurisovun kannalta on fiksua tarkistaa, etteivät savut kuitenkaan päädy suoraa naapurin asuntoon.

7. Sauva- tai tehosekoitin

Innostuttuani uudelleen ruoanlaitosta huomasin melkein ensimmäiseksi  sauva- tai tehosekoittimen puutteen. Jo pelkän marjasmoothien tekeminen nopeasti tai mausteiden ja yrttien sekoittaminen käyvät paremmin sauvasekoittimella kuin  käsin. Jos taas isompaa annosta, kuten vaikka perunamuussia, on kulhollinen tehosekoitin jo kätevämpi, Minulla on nyt onneksi molemmat, sillä pieni sauvasekoitin on nopeampi ottaa käyttöön ja putsata käytön jälkeen.

8. Sauvavatkain

Vatkain on kätevä nopeaan vatkaamiseen vaikkapa kermavaahtoa tai perunamuussia valmistaessa.

9. Mortteli

Mausteiden ja yrttien pilkkomisessa ja survomisessa on osoittautunut käteväksi graniittinen mortteli, jonka näin edullisesti (alle 20 eurolla) läheisessä hypermarketissa. Jämäkän survimen ansiosta käsivoimaa ei tarvitse kovin paljon, ja kovatkin pippurit murskautuvat helposti. Osa kivestä tai valuraudasta valmistetuista mortteleista on ihan tyylikkäitäkin. Isommissa mortteleissa mahtuu sekoittamaan vaikka usean henkilön salaattikastikkeen ainekset.

10. Digitaalinen paistomittari

Monen kalan tai lihan kypsyttämisessä niin pannussa, uunissa tai savustimessa tärkeää on oikean sisälämpötilan saavuttaminen. Vaikkapa karitsan sisäfile saattaa olla parhaimmillaan 53 asteeseen kypseynnettynä, ja sen jälkeen foliopaperin sisälle vetäytymään. Sopivan kypsyyden saavuttamisessa digitaalinen paistomittari on suuri apu.

11. Grillihalsteri

Kalaa ja vartaita grillatessani kävi ensin niin, että osa ruoasta putosi grillin sisällä, mikä teki grillin putsaamisesta käytön jälkeen hankalampaa. Grillihalsterin metallien välissä ruoat pysyvät kätevästi paikoillaan, ja niin kalojen kuin vartaiden kääntäminen on helppoa,

12. Elintarvikevaaka

Ainakin kokkailuni alkuvaiheessa teen usein ruokia reseptien pohjalta. Aina ei ole selvää, miten iso määrä on tietty grammamäärä jotain ainesta. Samoin massaa tai tilavuutta on arvioitava, jos haluaa laskea ruoan ravintoarvoja elämäntapa- ja ruokasovelluksiin, jotka ovat nykyisin suosittuja.

13. Savustuslaatikko

Jos hiili- tai kaasugrilli on riittävän iso, ei välttämättä tarvitse erillistä savustuspönttöä, vaan saataana on myös grillien kanssa käytettäviä edullisiakin savustusrasioita. Niiden sisälle pistetään savustuspurut, ja savun maku tarttuu kuumentamisen jälkeen grillissä oleviin ruokiin. On myös isompia savustuslaatikoita, joiden sisälle pistetään savustettava ruoka.

14. Grillausverkko

Kaikkia ruokia ei saa kätevästi halsterin sisälle, joten nopeasti ostin grillausverkon, jonka päällä grillaan esimerkiksi vihanneksia, kalaa ja milloin mitäkin.

15. Lime- ja sitruunapuristin

Kalan ja kastikkeiden kanssa kaipaa lähes aina puristettua limettiä sitruunaa. Niitä saa tietenkin myös kaupasta valmiina mehuina. Kokonaisen hedelmän etuna on, että samalla voi raastaa hedelmän kuorta vaikkapa kastikkeen mausteeksi tai kokonaisen kalan sisälle.

16. Metalliset grillaustikut

Kesään ja grillaukseen kuuluvat grillivartaat. Puiset kertakäyttötikut ovat hankalia, kun syttyvät herkästi palamaan ja katkeavat. Metalliset grillaustikut ovat helpompia käyttää. Ne on helppo pestä käytön jälkeen.

Qatar Airwaysin B787-8:n vs. Finnair A350-900:n bisnesluokka

Matkustin Namibian-kiertomatkalle Qatar Airwaysin lennoilla Dohan kautta. Ensimmäinen etappi Dohaan kesti kuutisen tuntia, ja toinen osuus Dohasta Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin noin 9 tuntia ja 40 minuuttia. Ensimmäisen lennon kone oli Airbus A330-200, ja jatkolennon Boeing 787-8 (Dreamliner).

Netissä lähtöselvitystä tehdess sain Qatar Airwaysiltä bisnesluokan korotustarjouksen. Ensimmäisen lennon upgrade olisi maksanut 550 euroa per henkilö, mutta pidemmän (ja vähemmän ruuhkaisen, oletan) lennon upgrade-tarjous oli 307 euroa turistiluokan lipun päälle. Siispä tartuimme tarjoukseen pidemmällä lennolla.

QA:n 787-8 on moderni laajarunkoinen kone (ks. matkustamon kartta Seatgurussa), joka muistuttaa etenkin bisnesluokassa aika paljon Finnairin A350-koneiden bisnesluokkaa, jota olen myös päässyt kokeilemaan pari kertaa. Toinen lentokokemus oli Finnairin A350-koneen uudemmasta matkustamosta, vaikkei ero iso ollutkaan

Tosin QA:n koneessa matkustajan viihdenäyttö on huomattavasti isompi.

Istuin kääntyi kokonaan makuuasentoon. Jalkatila (80 tuumaa) tuntui samalta kuin Finnairin A350:ssa. Säilytystilaa oli yhden pienen lokeron verran enemmän.

Isompi ero oli palvelussa. QA:n kotikentällä Dohassa bisnesluokan matkustajat vietiin omalla minibussillaan koneeseen, kun turistiluokan matkustajat jonottivat linja-autoon. Koneeseen mennessä tarjottiin juotavaa, kuten Finnairin bisnesluokassakin. Valitsin rosesampanjan, josta QA on hieman tunnettukin.

Alkuruokia, pääruokia ja jälkiruokia oli tarjolla kolmea erilaista. Ne tulivat kivasti omina annoksinaan eivätkä yhdellä kertaa kuten Finnairilla. Tähän voi vaikuttaa lennon aika, eli yölennolla usein tulee ruoka yksinkertaisemmin, jotta matkustajat pääsevät nopeasti nukkumaan.

Viini- ja drinkkilista oli kattavampi kuin Finnairilla, mutta tätä en sinänsä hyödyntänyt, kun yritän juoda mahdollisimman vähän alkoholia lennoilla. Vähän sama juttu on kyllä ruoan kanssa, eli kovin paljon ei minulle lentokoneessa ruoka maistu.

Ei Qatar Aiways kuitenkaan kaikessa Finnair-kokemuksiani voittanut. Dohan kentällä emme päässeet lentoyhtiön bisnesluokan loungeen, koska olimme ostaneet upgraden edullisena nettitarjouksena. Menimme sinne viereiseen loungeen, johon pääsi Amexin platinakortilla.

Helsinki-Vantaalla ja muilla lentokentillä olen kuitenkin päässyt Finnairin ja OneWorldin loungetiloihin, vaikka onkin ollut upgrade-tarjouksena ostettu bisnesluokka.

Kumpi sitten on parempi? Sanoisin, että tasapeli siltä osin kuin asialla on minulle merkitystä. Pidän Finnairin suorista lennoista Aasiaan, enkä aivan pienen säästön takia lentäisi pidempää matkaa Dohan kautta.

Jännittävä kokemus: Finnairin A350-simulaattori

Aina silloin tällöin toimittajan työssä pääsee erikoisiin ja jännittäviin paikkoihin. Tällainen tilaisuus tuli maaliskuun lopussa, kun lentoyhtiö Finnair kutsui tutustumaan uuteen Airbus A350 -laajarunkokoneen simulaattoriinsa.

Simulaattoriin tutustuminen on harvinaista herkkua, sillä 10 miljoonaa euroa maksanut laite on tiivisti käytössä seitsemän päivää viikossa liki vuorokauden ympäri.

Kiinnostavaa oli tietenkin, että simulaattorin ohjaaja pystyi muutamalla napin painalluksella vaihtamaan säätä ja muita olosuhteita. Noin vartin lentomme aikana nousimme San Franciscon (SFO) kentältä poutasäässä, koimme pilvet, sateet ja ukkosmyrskyn, ja laskeuduimme taas poutasäässä.

Aivan kaikkia olosuhteita ja poikkeustilanteita simulaattorikaan ei pysty mallintamaan, koska sen toiminta perustuu tähän asti kerättyyn lentodataan.

Finnairin lentäjät ja kouluttajat kertoivat, että simulaattorilla voidaan kuitenkin harjoitella monipuolisemmin poikkeusolosuhteita kuin oikeilla koneilla, koska turvallisuusmääräykset eivät sallisi oikeilla koneilla yhtä laajaa kirjoja vaikeiden olosuhteiden kokeiluja.

Video: A350-simulaattorilla nousu San Franciscosta

20170331_110146
Minä perämiehenä. Jännää. 🙂

Oli hienoa kokea, kun Finnairin lentokapteeni ja A350-koneen kouluttaja Tapani Toppari esitteli, miten A350-simulaattori nousee San Franciscon kentältä (SFO). Onnekas Ilta-Sanomien toimittaja valikoitui perämiehen paikalle kapteenin ”oppilaaksi”.

Video: A350-simulaattorilla laskeutuminen San Franciscoon

Nopeasti näimme, että A350-konetta ohjataan muun muassa ”joystickmaisella” sauvalla ja pallomaisella hiirellä. Jalkapaneeleilla ohjattavat kaasut ja jarrut. Mittareita on lisäksi paljon.

Finnairin lentäjien mukaan simulaattorin laitteisto vastaa oikean A350-koneen ohjaamoa, joka taas on hyvin lähellä A380-jättijumbon ohjaamoa. Simulaattorissa kouluttaja voi nappeja painamalla vaihtaa säätä, tuulen voimakkuutta ja suuntaa sekä muita olosuhteita.

Riittääkö sitten simulaattori sen sijaan, että harjoiteltaisiin oikeilla koneilla? Finnairin Toppari kertoi, että simulaattorilla voidaan itse asiassa harjoitella laajemmin vaikeita olosuhteita, kuten myrskyjä ja voimakkaita sivuttaistuulia kuin aidoilla koneilla turvallisuusmääräysten takia.

A350-simulaattorillakaan ei voida kuitenkaan kokeilla ihan mitä tahansa. Sen toiminta perustuu koelennoilta kerättyyn dataan. Ajan myötä tuokin datamäärä jatkuvasti lisääntyy.

Simulaattorissa on 60 tuuman sähköinen liikevara,  joten turvavyöt on yleensä syytä pitää kiinni. Meidän tapauksessamme se ei ollut tarpeen, koska laitteeseen ahtautuneiden kuvaajien ja toimittajien takia simulaattori ei liikkunut lainkaan.

Simulaattorin liikkumisen mahdollistavat hydrauliset sähkömoottorit eivät siis olleet käytössä.

Vaikka simulaattori ei nyt fyysisesti lainkaan liikkunutkaan, oli vaikutelma hyvin aidon tuntuinen satelliittikuvista rakennetun visuaalisuuden ja äänimaailman ansiosta ansiosta.

Miten tavallinen ihminen sitten pääsee kokeilemaan A350-simulaattoria? Ei valitettavasti juuri mitenkään. Tämä oli Finnairille 10 miljoonan euron investointi. Laite on suunnilleen seitsemän päivää viikossa lentäjien koulutuskäytössä.

Kysyntä ja tarve on niin kovaa, että Finnair odottaa muiden lentoyhtiöiden lähettävän lentäjiään simulaattorikoulutukseen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.