Kokeiltua: Pasta Box ei vakuuta

Ihmettelen, miten ravintola voi onnistua pilaamaan fusillipasta-annoksen, jossa on savulohta, kevätsipulia, valkosipulia ja mausteena sahramia. Näemmä niin käy ainakin liiallisella suolalla ja suolaisella kermakastikkeella!

Tämän totesin lauantaina tilattuani Ison Omenan Pasta Boxista ruokaa kotiin Wolt-kuljetuspalvelun kautta. Pasta Box tekee siis pastaa pikaruokaravintolan konseptilla.

Pasta sinällään on keitetty oikeappisesti al dente, eli siinä on vielä purutuntumaa. Mausteitakin on käytetty. Tässä kolmannessakin maistamassani pasta-annoksessa oli kuitenkin hyvin suolainen kermakastike. Ilmeisesti kastike ja itse pastat yhdistetään vasta ennen tarjoilu- ja kuljetusastiana toimivaan pahviboksiin laittamista, sillä kastikkeen makua ei ole juuri imeytynyt pastaan.

Toisena pastana maistoin kanacurrypastan, joka tulee myös fusillipastan kera. Sen kookoskermastike ei ollut yhtä suolainen, vaan kastikkeessa maistuivat voimakkaammin chili ja korianteri. Tälle pastalle antaisin arvosanaksi ”ihan ok”, mutta tässäkään kastikkeen makua ei ole saatu imeytymään itse fusillipastaan. Hyvä asia tietty on, että pasta ilmeisesti tehdään todellakin tilauksesta asiakkaalle.

Ensimmäisellä tilauskerralla maistoin Pasta Boxin bolognesepastan eli spagetin perinteisellä jauheliha-tomaattikastikkeella. Se oli mielestäni tasapainoisin annos, sillä mausteita oli sopivasti ilman ylikorostunutta suolaa tai rasvaista kermaa.

On myönnettävä, että suolainhoni saattaa olla korostuneen herkkä, kun olen niin aktiivisesti vältellyt sen käyttöä. En kuitenkaan usko, että kovin suolaiseen ruokaan on ruokavaliossani paluuta, sillä parempaa ja terveellisempää makua saa ruokaan yrteillä ja pippureilla.

Myönteisenä asiana Pasta Boxissa on kolme eri annoskokoa, pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni sopii minusta vaikkapa toimistotyöläisen lounaaksi, keskikokoinen isompaan nälkään. Iso annos lienee suunnattu urheilevan nuoren tai raskasta fyysistä työtä tekevän henkilön nälkään. Tai jaettavaksi vaikka kahdelle syöjälle.

En ole syönyt Pasta Boxin ravintolan tiloissa Isossa Omenassa, koska sen pikaruokahenkinen ilmapiiri, muoviset kertakäyttöaterimet ja ruoan tarjoaminen pahvilaatikossa eivät houkuta. Kotiin kuljetettuna ruoka on helppo siirtää kauniimpaan astiaan.


Ensimmäinen oma lasagne

Jatkan yritystäni innostua uudelleen ruoanlaitosta, joten kutsuin äitini kylään. Kokeilen tehdä lasagnea mascarponejuustolla. Näin ei tarvitse säätää maidon keittämisen kanssa, ja mascarponejuustoa saa laktoosittomana.

Reseptin nappasin Google-haun jälkeen Hesarin ruokasivuilta.

Ensin kuullotin pari salottisipulia öljyssä. Resepti sanoi vain yhden sipulin, mutta ne olivat niin pieniä, että vähintään kaksi sopisi maksuuni. Sitten pistin jauhelihan sekaan tomaattimurskaa, oreganoa, muskottipähkinää, fond du chef –tahnaa (”lihafondia”), sokeria ja vähän mustapippuria. Reseptissä ei tätä ollut, mutta raastin lisäksi sekaan yhden porkkanan värin ja makeuden toivossa.

Täytin lasagnevuokani vain kolmeen kerrokseen, eli ensin pohjalle lihakastiketta, sitten lasagnepastalevyjä, lisää lihaa, mascarponejuustoa, juustoraastetta ja sama uudelleen. Lopuksi päälle vielä ranskankermaa ja loput juustoraasteesta.

Lasagnevuoka meni uuniin noin 45 minuutiksi 200 asteeseen.

Valmis lasagne oli kenties yksi parhaimmista syömistäni, ja päihitti monet Italiassa ja Suomessa ravintoloissa saamani.

Ainoana miinuksena juustoraaste vähän kovettui pinnalla. Sain vinkin, että juustoraaste kannattaisi ehkä lisätä lasagnen päälle vasta loppuvaiheessa. Joku toinen taas kommentoi, että lasagnessahan kuuluukin olla vähän rapsakka juusto pinnalla.

Seuraava kehitysversio olisi kokeilla, onnistuisiko lasagne hyvin gluteenittomalla pastalevyllä.

valmislasagne