Huh, miten suolaista!

Tilasin kotiin ruokaa paikallisesta lähiöravintolasta kotiuduttuani Jorvin sairaalasta, jossa menivät joulun ja uudenvuoden pyhät.

Halusin jotain kevyttä ja vähärasvaista. Kanacaesarsalaatti vaikutti hyvältä valinnalta. Ja hyväähän salaatti olikin, mutta huh, miten suolaista kana ja kastikkeet ovat.

Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.
Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.

Aiemmin kirjoitin sairaalaruoan mausteettomuudesta, mutta tämä suolan korostuminen osoittaa hyvin, miten isoja eroja voi olla ruoanlaitossa suolan käytössä.

Tämä osoittaa myös, miten nopeasti voi tottua vähäsuolaiseen ruokaan. Aion pitää tuosta tottumuksesta kiinni.


Kokeiltua: Sandro, Tapiola

Ravintolatarjonta Espoossa paranee tällä hetkellä kauppakeskusten uudistusten ja laajennusten myötä. Matinkylässä näin on tapahtunut Isossa Omenassa, ja Tapiolassa Ainoan laajennuksessa.

Olin nälkäisenä Tapiolassa työkeikan jälkeen. Katselin netistä Ainoan tarjontaa, ja suurin osa näytti lähinnä pikaruokapaikoilta, mikä oli pettymys.

Moni oli kehunut Lähi-itä-henkistä Sandroa Helsingissä, joten kokein sitä.

Ensimmäinen kertani Sandro Tapiolassa oli ristiriitainen kokemus.
Tarjoilijan ensikertalaiselle suosittelema lampaanpotkan (lamb shank) pitkään kypsynyt liha oli maukasta ja mehevää.

Mausteita oli reippaasti, ja kastike oli itämaisen mausteinen, ainakin suomalaisittain jopa hieman tulinen. Lihaa oli kuitenkin aika vähän, koska suuri osa oli pelkkää rasvaa luun päällä.

Hummus ja muut dipit olivat mielestäni hieman epämääräisiä, mutta mukana tullut leipä taas oli todella hyvää. Se oli ilmeisesti maustettu kurkumalla ja sahramilla, tykkäsin kovasti.

Paikka tuntui aika steriililtä, ja ikään kuin olisin istunut akvaariossa aukiolla isojen ikkunoiden takana. Kivat pöytäliinat varmaankin parantaisivat tunnelmaa. Lounaspaikaksi se olisi ihan siedettävää, mutta 28 euron päivälliseltä (ruoan osuus) odotan enemmän.

Naapuripöytiin tilatut burgerit ja pastat näyttivät hyviltä, joten kokeilen Sandroa vielä uudelleen. Myös tartarpihvi houkuttelisi alkuruokanälkään.

Pitääkö kotiinkuljetetun ruoan näyttää rumalta?

Viime vuosien ilahduttavimpia palveluita ovat ravintolaruoan kotiinkuljetuksen palvelut. Espoon nukkumalähiöönkin voi tilata kotisohvaltaan vaikka japanilaista, kiinalaista tai thaimaalaista ruokaa. Tai laadukkaan pastan ja pitsan.

Ravintoloiden kotiinkuljetuspalvelut, eli Suomessa lähinnä saksalainen Foodora ja kotimainen Wolt ovat laajentaneet tarjontaa aiemmista kebab- ja pitsaravintoloista.

Näiden palveluiden heikkous on yhä, että kuskit ovat kokemattomia. joten kokemusteni mukaan molempien palveluiden kanssa vähintään puolet tilauksista päättyy enemmän tai vähemmän hankalaan kuskin opastamiseen perille englanniksi. Vielä hankalampaa on niillä tilaajilla, jotka eivät puhu englantia, ja kuskit eivät siis usein osaa suomea.

Palvelukonseptin toinen puute on, että hyvänkin ravintolan ruoka toimitetaan kotiin sangen epähoukuttelevassa muovi- tai pahvipakkauksessa. Herkullinen ruokakin näyttää jotenkin huonolta rumaan laatikkoon mätettynä.

Olen ihmetellyt, miksei näitä kotiinkuljetuspalveluita varten ole kehitetty houkuttelevampia ja tyylikkäämpiä pakkauksia. Siispä kysyin asiasta.

Woltin toimitusjohtaja Miki Kuusi vastasi Facebookissa, että asiaa on mietitty paljonkin, ja pakkauksissa on jo valikoimaa, mutta pallo on ravintoloiden päässä. Woltilla on jo siis palveluvalikoimassaan ravintoloille biohajoavia ja nykyistä tyylikkäämpiä kuljetuspakkauksia, jotka toimittaa kumppaniyritys Vegware.

20170731_130629
Kysyin asiaa aiemmin myös suomalaisesta pakkaustuotteista valmistavasta Huhtamäestä, jonka kaupallistamisjohtaja Timo Tiilikainen kertoi myös kansainvälisten ravintolaketjujen kiinnostuneen kotiinkuljetuspalveluista kasvavissa määrin. Se tarkoittaa, että tuotekehityksen panostukset kasvavat.

Tiilikainen kertoi, että volyymien kasvaessa myös mahdollisuudet kehittää uusia räätälöidympiä pakkausratkaisuja kotiinkuljetukseen paranevat.

Huhtamäellä on Tiilikaisen mukaan jo nyt periaatteessa jo nyt kuitupohjaisia ruokapakkauksia valikoimissa, joilla voidaan korvata muoviset EPS-muovirasiat, mutta kehitys jatkuu edelleen.

Kotiinkuljetuksen erityisiä pulmia on liittyen ajalliseen viiveeseen ja lämpimän ruuan käyttäytymiseen suljetussa tilassa.

Kotiinkuljetetun ruoan liiketoiminta on Prioridatan selvityksen (PDF) mukaan Suomessa arviolta 50–100 miljoonaa euroa vuodessa.

Kesäruokaa: grillatut ribsit

Kesäisen viikonlopun kunniaksi grillasimme possun kylkipaloja eli ”ribsejä”.

Ensin keitimme lihoja kuitenkin parisen tuntia kypsiksi mureuden saamiseksi.

Lopuksi ribsit saivat väriä ja raidat grillissä kymmenisen minuuttia.

Väri tuli kunnolla glaseerauskastikkeesta, jossa oli muun muassa savupaprikaa, suolaa, pippuria, sipulia, valkosipulia, selleriä, cayennepippuria ja juustokuminaa. Tätä sivelimme grillauksen ajan lihojen päälle.

Maalaisalaatti grillatuilla perunoilla ja pekoneilla.

Sorrenton makumatka

Vietimme perheen ja ystävien kesken kaksi viikkoa Etelä-Italiassa, Napolin naapurissa Sorrentossa. En ole käynyt Etelä-Italiassa sitten lapsuuteni, joten odotin matkaa innolla.  Olinhan kuullut huimia kertomuksia Pompein rauniokaupungista ja Vesuvius-tulivuoresta.

Odotin köyhää ja vaatimatonta kylää, mutta olin täysin väärässä. Sorrento oli kaunis ja tasokas pikkukaupunki. Alueen kuuluisa maine näkyi katukuvassa, kun kaupungissa oli Brittien lisäksi paljon aasialaisia ja yhdysvaltalaisia turisteja.

Myönteinen yllätys oli Sorrenton hyvä ravintolatarjonta. Perinteisten trattorioiden ja pitserioiden lisäksi oli monenlaisia viinibaareja ja tasokkaampia, Michelin-oppaassa kunniamaininnan, ja muutama tähdenkin ansanneita ravintoloita.

Trattoria L’Antica

Suosittu ja tasokas ravintola vanhassa kaupungissa. Pöytä piti varata monta päivää etukäteen, sen verran täyttä oli joka ilta. Palvelu oli ystävällistä, henkilökunta ammattimaista, mutta tunnelma oli silti iloisen rento. Päivällinen alkoi ravintolan tarjoamalla proseccolasillisella ja keittiön tervehdyksellä. Söimme muun muassa vaaleaa kalaa, pastaa ja tonnikalaa. Kaikki oli todella hyvää. Myös jälkiruoat ihania. Alkuruoat olivat niin isoja, että tilasimme ne kahdelle jaettuna. Hintataso on tavallista korkeampi, mutta ei kuitenkaan Suomen hintatasoa.

Ristorante Il Buco

Hieman vanhankaupungin ulkopuolella, Sant’Antinon aukiolla, ja Sant’Anonion kirkon viereisellä sivukadulla sijaitseva viihtyisä Michelin-tähden ravintola. Tasokas palvelu, valkoiset pöytäliinat, keittiön tervehdykset ja kuohuvat alkuun. Söimme kanaa kalaa ja pastaa. Annokset olivat kauniita ja maistuvia.

Ristorante Basilica

Yksi lomamme kohokohdista, mukava ravintola rauhallisella pikkukujalla, jonne löytää Via Sant’Antoninon päädystä tai alaspäin Tasso-aukiolta (Piazza Tasso). Päivällinen alkoi keittiön tervehdyksellä, joka oli Margarita-pitsapala ja lasillisella proseccoa. Isojen annosten takia jaoimme carpaccioalkuruoan kahdelle, ja se riitti hyvin. Pääruoaksi saimme mainiota kalaa, ahventa (sogliola) ja miekkakalaa (pesce spada). Viinikin oli kohtuullisen hintaista.

Il Pozzo Sorrento

Kodikas ja viihtyisä vanhankaupungin ravintola tarjosi hyvää pastaa ja pitsaa. Sijainti vanhankaupungin pikkukujalla on mainio, koska tässä tuntee elävänsä keskellä italialaista elämää. Hintataso oli kohtuullinen, ja palvelu pelasi nopeasti.

Bar Ristorante Monnalisa

Vanhankaupungin ytimen paikassa lounassalaatit ja pastat olivat ”ok”, mutta parasta tässä paikassa oli jäätelö, kenties Sorrenton parhaimpia. Jäätelöaltaan valikoima ei ollut kaupungin suurin, mutta sitäkin parempi, Rakastuin erityisesti kahvi-, mansikka-, sitruuna- ja suklaajäätelöihin.

 

Muuta Sorrenton ympäristössä

Sorrenton kirkot

Kaupungissa on monta kaupungista eri aikakausien kirkkoa. Suurimman vaikutuksen teki minuun teki < kirkko, jossa pääsee portaita alakertaan kryptaan.

Vaikka lähdimme matkaan jo kesäkuun lopussa, Etelä-Italiassa oli jo sangen kuuma, monena päivänä etenkin toisella viikolla jo 34 astetta. Liikunta ja vierailut toisiin kyliin jäivät siis etukäteissuunnitelmia vähemmälle. Muutama omatoimiretki tuli onneksi silti tehtyä myös Sorrenton ulkopuolelle.

 

Positano

Matkustimme Positanoon kansainvälisen ryhmän kanssa minibussilla. Opas kertoi Sorrenton ympäristön kylistä ja alueen elämästä. Jyrkkään rinteeseen rakennettu Positano oli kaunis ja näyttävä kaupunki. Ennen keskustaan saapumista pysähdyimme kauniille kukkularinteen pysähdyspaikalle kuvaamista varten. Hintataso Positanon liikkeissä ja ravintoloissa oli selvästi Sorrentoa kalliimpi, joten ostoksiin ei ollut tarvetta. Söimme viihtyisässä rantaravintolassa kalaa ja mainion jälkiruoan.

 

Pompei ja Vesuvius

Vierailimme Pompeissa omatoimiretkellä paikallisen oppaan kanssa. Oppaan kertomusten kanssa 2000 vuotta sitten tulivuoren purkaukseen tuhoutunut rauniokaupunki oli upea elämys, jota ei kannata jättää väliin. Parin tunnin kiertely riitti yli 30 asteen helteessä, kun varjoon ei päässyt juuri missään. Pompeihin kannattaa mennä uudelleenkin, sillä harva ehtii kiertää läheskään koko aluetta yhdellä kierroksella. Teimme yhden kierroksen neljän eri sisäänkäynnin vaihtoehdoista.

Pompeissa näimme yli 2000 vanhoja kujia, Rooman valtakunnan aikaisen ”pikaruokalan”, asumistiloja, muumioituneita ruumiita, tuhon keskellä säästyneitä mosaiiikkeja, sen ajan pesu- ja kylpytila ja vanhan teatterin, jota aikoinaan peitti katto.

Seuraavaksi matkasimme paikalliselle viinitilalle, jossa tilanpitäjä esitteli lyhyesti oliiviöljyjen ja viinien tuotantoa. Nautimme mainion pastalounaan viiden eri viinin maistelun lomassa.

Matkamme jatkui Vesuvius-tulivuorelle, jossa nousimme ensin isolla vuoristomaasturilla noin 1,5 kilometrin korkeuteen. Sieltä oli vielä noin 20 minuutin kipuaminen tulivuoren kraaterin huipulle.

 

Ravintola Lasipalatsi remontin jälkeen

Yli vuoden remontissa ollut Helsingin Lasipalatsin ravintola avautui yli vuoden remontin jälkeen.

Kävin ravintolassa tiistaina työlounaalla. Taas oli mainiota hyvää ruokaa. Olen arvostanut Lasipalatsissa erityisesti blini-, kala-, parsa- ja pororuokia. Nyt on parsakausi, joten tilasin lounaslistalta paistettua lohtaa ja tuoretta vaaleaa parsaa. Naapurini tilasi parsarisottoa. Molemmat olivat taas hyviä.

Pikaisesti en nähnyt paikassa muutoksia remonttia edeltävään aikaan. Kokolattiamatto oli näemmä uusittu. Tosin ei kai tuota funkkisrakennusta voi sisältäkään kovin rajusti muuttaa.

Onhan Lasipalatsi hintava ravintola, mutta sinne on kätevää ja nopeaa mennä syömään. Varmasti käyn taas jatkossakin.

Äitienpäivät herkut: keittoa ja punakampelaa

Äitienpäivien päivällisenä nautimme  ensin kokkimme eli siis äitienpäivien kunniaksi veljeni tervehdyksenä pienen munakkaan. Alkuruokana oli mausteinen kala- ja simpukkakeitto. Toisena alkuruoakana nautimme grillattuja katkarapuja ja riisinuudelia.

Pääruoaksi söimme paistettua punakampelaa Pohjanmereltä, haudutettua pinaattia, vihanneksia ja risottoa.

Tavallisesti ostaisin kotimaista vaaleaa kalaa, mutta tällä kertaa kuha ja siika olivat loppuneet, kun menin kauppaan vähän myöhään.

Reseptejä en ehtinyt tässä nyt jakaa, joten annokset ovat tässä tarjolla nyt lähinnä visuaalisen inspiraation vuoksi.