Ristiriitainen kokemus: ravintola Tanner

Vietin perjantai-iltaa ystäväni kanssa Helsingin Kalliossa ravintola Tannerissa.. Paikka valikoitui saamiensa myönteisten arvioiden ja paikallisten ihmisten palautteen perusteella.

Tannerin ruokalalista on aika kasvisruokapainotteinen, mikä ei helpottanut valintoja minun kannaltani. Olen tottunut siihen, että vihannekset ja muut kasvikset ovat lisuke proteiinin kuten kanan tai kalan rinnalla.

Tannerissa tilasin ystäväni rohkaisemana kaksi kasvisruoka-annosta. Ideana on siis tilata useita annoksia jaettavaksi ruokalijoiden kesken.

Saamastani ruoasta jäi ristiriitainen tunne. Myskikurpitasarisotto oli kuin makaeaa pyretta, jossa ei ollut risotolle kuuluvaa purutuntumaa ollenkaan. Myöskään risottoon kuuluvaa kirpeyttä ei ollut yhtään maussa mukana. Annos oli enemmän puuroa kuin edes riisiä.

Paistetut palsternakat onnistuivat paremmin. Ne olivat pehmeitä, mutta eivät sentään mössöytyneitä. Palsternakkatikut oli maustettu kivasti.

Molemmat annokseni olivat melko värittömiä, mikä ei yhtään parantanut ensivaikutelmaa ruoan saapuessa pöytään.

Ystäväni tilasi valkoviinissä keitettyjä sinisimpukoita, joita hän kehui parhaiksi Helsingissä saamiinsa. Hän piti myös tomaattisalaatistaan, jossa oli iloisesti erivärisiä kirsikkatomaatteja.

Tarjoilija hyvitti epäonnistuneen risottoni sillä, ettei sitä laskutettu, ja sain myös veloituksetta jälkiruoan.

Palvelu oli muutenkin ystävällistä ja nopeaa, vaikka oli perjantai-ilta, ja ravintola tuntui olevan aivan täynnä. Tarjoilija osasi myös suositella ruokaan sopivia viinejä, ja oli siellä muutama hauska alkudrinkkikin tarjolla.

Suosituin ruoka näytti olevan naapuripöydissä pienet pitsaviipaleet, ja niitä varmaan kokeilen, jos palaan vielä tänne. Listalla olisi ollut minulle vieraiden kasvisruokien lisäksi pitkään haudutettua häränrintaa, mutta olen kyllästynyt viime aikoina pitkään ylikypsään tai pitkään haudutettuun ylitarjonnan takia.

Sunnuntai-illallinen: äyriäiskeitto ja paistettu kuha

Tänään nautin veljeni sunnuntaikeittiössä äyriäiskeittoa ja paistettua kotimaista kuhaa.

Syömme aika usein kalaa sunnuntaisin, koska se on kevyttä ruoansulatukselle ja hyvää. Yleensä haen kalan Ison Omenan Citymarketista tai Stockmannin Herkusta. Viime aikoina olen ostanut kalan useammin Olarin Prismasta, joka on jokin aika sitten parantanut tuoreen kalan valikoimaansa loppuviikosta.

Tänä lauantaina siellä oli tarjolla tuoretiskillä muun muassa haukea, kampelaa, kuhaa, puna-ahventa ja siikaa. Päädyin kuhaan, koska se oli kotimaista ja tullut samana päivänä muistaakseni Lappeenrannan Haukivedeltä.

Reseptejä en nyt pysty tarjoamaan, koska Tomi kokkasi nämä omasta päästään, eikä ole nyt reseptiä mihin linkata.

Alkuruoaksi söimme äyriäiskeiton, jossa oli parin tunnin haudutuksella vesiliemessä ”käytetään mitä on” -hengessä ainakin lohta, turskaa,  jokiravunpyrstöjä, katkarapuja, vihanneksia,  sinisimpukoita sekä ruohosipulia ja tilliä, tietenkin myös valkoviinin kera. Mausteiksi meni mustapippuria, kurkumaa ja suolaa. Keiton haudutukseen meni parisen tuntia.

Keiton kanssa samaan aikaan valmistuivat kuha ja lisukkeet, tietenkin nopeammin. Lisukkeina oli kurkumarisottoa tuorejuustolla sekä voissa haudetettua pinaattia.

Kuhafileet maustuivat perinteisesti mustapippurilla ja suolalla. Päällä hieman tillipestoa. Tuore kotimainen kala ei sen kummempaa kaipaakaan.

Ruokaviiniksi päätyi australialainen Jacob’s Creekin Chardonnay-luomuviini, oikeastaan aika sattumalta. Katselin jälkikäteen, että sitä on kehuttukin.