Parempaa kuin karkit

Olen ollut kovin perso makealle, erityisesti suklaalle. Hampaiden ja painon vuoksi koetan vähentää tätä pahetta. Yhtenä konstina olen ostanut enemmän hedelmiä ja marjoja. Tämä toimii aika kivasti. Usein, kun minun on tehnyt mieli makeaa, olen syönyt banaania, hunajamelonia, kiivihedelmän, klementiinejä, päärynän tai viinirypäleitä.

Välillä tulee tosin huteja, kun hedelmä onkin vielä liian raakaa tai muuten vain kirpeää. Vaivannäkö palkitsee sikäli, että satokauden hedelmät ovat Suomeen tuotunakin parhaimpia. Koetan siis seurata satokausikalenteria.

Iso ero tuntuu olevan viinirypäleiden lajeissa. Viime aikoina olen ollut koukussa pieniin tummiin viinirypäleisiin Etelä-Afrikasta. Ne ovat hyvin makeita ja mehukkaita.

Pienet tummat viinirypäleet ovat ihanan makeita, ikään kuin luonnon hedelmäsokerikarkkeja..
Hedelmälautanen keittiön pöydälläni muistuttaa minua jatkuvasti vaihtoehdosta suklaalle.

Pienet kivettömät rypäleet ovat nopeaa syötävää. Kaikissa kaupoissa en ole näitä nähnyt, mutta ainakin Espoon Iso Omenan Prisma myy niitä rasioittain. Iltalehden jutun luonnehdinta ”kuin pienistä sokeripusseista” pätee hyvin niihin.

Vielä koetan varmistaa, voiko jokin näin makea herkku olla yhtään terveellistä. Aiheesta on keskusteltu verkossa jo ainakin 10 vuotta.

Piilosuolaa löytyy monesta paikasta

Lääkärin suosituksesta olen päättänyt vähentää tuntuvasti suolan käyttöä ruokavaliossani ja ruoanvalmistuksessa. Ennen en ole juurikaan seuraillut suolan määrää, joten suolan määrä eri juustoissa, leikkeleissä ja ja mausteissa on yllättänyt.

Kaveri kirjoitti Facebookissa hirvenpaistista valmistamasta keitosta ja siinä käyttämästään sitruunapippuri. Muutamakin keskustelija ihmetteli, että miksi käyttää tällaista suolaista mausteseosta. Tämä yllätti minut, koska kuvittelin sitruunapippurin olevan lähinnä sitruunan ja muiden mausteiden seos.

Olen itsekin käyttänyt sitruunapippuria kalan ja kastikkeiden maustamisessa, joten asian tarkistaminen kiinnosti.

Oli melkoinen yllätys, että maustekaappini Santa Maria -sitruunapippurin tuoteseloste ilmoittaa suolapitoisuudeksi noin 41 prosenttia ravintosisällöstä. Tätähän pitäisi rehellisemmin katsua suolaiseksi mausteseokseksi.

Santa Maria -sitruunapippuri. "Vain" noin 41% suolaa!
Santa Maria -sitruunapippuri. ”Vain” noin 41% suolaa!

Selvisi myös, että vaihtoehtoja on. Esimerkiksi suomalaisen Meiran sitruunapippurissa ei tuoteselosteen mukaan ole lainkaan lisättyä suolaa.

En yritä jatkossakaan absoluuttista nollalinjaa suolan kanssa, mutta yritän vähentää turhan suolan käyttämistä. Useimmiten ruokaan saa tarpeeksi makua ilmankin, ja ainakin tällaisessa mausteseoksessa iso suolan osuus on aivan tarpeetonta. Se lieneekin vain korvaamassa arvokkaampia mausteita.

Huh, miten suolaista!

Tilasin kotiin ruokaa paikallisesta lähiöravintolasta kotiuduttuani Jorvin sairaalasta, jossa menivät joulun ja uudenvuoden pyhät.

Halusin jotain kevyttä ja vähärasvaista. Kanacaesarsalaatti vaikutti hyvältä valinnalta. Ja hyväähän salaatti olikin, mutta huh, miten suolaista kana ja kastikkeet ovat.

Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.
Espoolaislähiön ravintolan caesar-kanasalaatti.

Aiemmin kirjoitin sairaalaruoan mausteettomuudesta, mutta tämä suolan korostuminen osoittaa hyvin, miten isoja eroja voi olla ruoanlaitossa suolan käytössä.

Tämä osoittaa myös, miten nopeasti voi tottua vähäsuolaiseen ruokaan. Aion pitää tuosta tottumuksesta kiinni.