Khao Lak -rantaloma tammikuussa

Vietin mukavan kahden viikon loman Thaimaan Khao Lakissa tammikuussa. Kovin tiukkaa ohjelmaa meillä ei etukäteen ollut, ja sekin tekeminen supistui vielä helteen ja sairasteluiden takia.

Matkasimme veljeni perheen 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joten lomaohjelma oli jo etukäteen tiedossa rauhalliseksi. Se sopi minullekin hyvin vastapainoksi kiireiselle arjella töissä.

En ole aiemmin käynyt Khao Lakissa, vaikka muuten Thaimaan lomakohteita olen nähnytkin: kolme kertaa Phuketissa, pari kertaa Cha-Amissa, kerran Hua Hinissä, pari kertaa Koh Samuilla ja jokunen päivä Bangkokissakin.

Khao Lak oli myönteinen kokemus. Paikka on hyvin rauhallinen, mutta silti ruokapaikkoja on mukavasti kahden viikon lomalle. Eniten tarjolla on thairuokaa, mutta vaihtelun vuoksi saa myös grillissä paistetta pihviä, kanaa ja kalaa, pitsaa kivihiiliuunissa tai vaikka ankkaa kuumalla parilalla.

Thairuokaa on saanut alkaen noin 120 bahtilla eli alkaen reilulla kolmella eurolla, mutta meriahven tai punanapsija(? eli red snapper maksavaa alkaen noin 350 bahtia eli noin yhdeksän euroa. Kalliimpaakin tietysti on. Elävänä valitsemani noin 830 gramman hummeri maksoi noin 3100 bahtia eli yli 80 euroa. eli suhteettoman paljon, mutta olin päättänyt kerran lomalla maistaa sellaisenkin taas.

Hotelleissa ruoka on tietysti tätä kalliimpaa. Sitä kompensoi, että esimerkiksi meidän hotellissamme lasten (alle 12 vuotta) ruoat eivät maksaneet, jos aikuiset söivät samalla. Mukavampaa on minusta syödä pääasiassa paikallisissa ravintoloissa.

Olut (kuten täkäläinen Chang, Leo tai Singha) on Thaimaassa suht halpaa, mutta viinivalikoimat ovat huonot ja kalliit. Kerran saimme niin huonoa tonkkaviiniä, että palautimme sen kahdesti pois. Tietty tasokkaissa ravintoloissa ja hotelleissa voi valinta onnistuakin. Täällä voi myös kaupasta ostetun viinin (peruspunkku tai -valkkari) alkaen noin 900 bahtia eli 24 euroa) viedä mukanaan ravintolaan, mutta ravintola veloittaa päälle 100-200 bahtin pullonavausmaksun.

Khao Lakin kylässä ei ole hyviä ostosmahdollisuuksia, mutta perinteisiä turistikojuja riittää, jos hakee vaikka huiveja, kesävaatteita (ei aitoja), lasten rantaleluja ja muuta vastaavaa. Jokunen ihan liikekin on kylässä. Samoin on muutama  pieni ja yksi isompi ruokakauppa, joista saa myös paikallisen mobiilidataliittymän.

Jos haluaa kauppakeskuksia, matka käy Phuketiin, jonne on kuitenkin matkaa 60-70 kilometriä, ja tämä kestää noin tunnin. Phuketin lentokentän lähellä (suunnilleen sama matka) on myös jonkinlainen tehtaanmyymäläalue.

Nykyisin tosin liki kaikissa baareissa, hotelleissa ja ravintoloissa on maksuton WiFi, joten en itse ole enää parilla viimeisellä Thaimaan-matkallani ostanut paikallista mobiilidataliittymää.

Hotelli X10 Khao Lak Resort

Olemme majoittuneet koko kaksi viikkoa Aurinkomatkojen valikoimasta neljän tähden X10 Khao Lak Resortissa. Valitsimme hotellin, koska tämä on melko uusi, eli valmistunut syksyllä 2016. Alueella on viisi uima-allasta, ja kaksi pientä lastenallasta. Lisäksi on isompi ja pienempi vesiliukumäki ja lasten vesisuihkuja ja monta lasten leikkipaikkaa. Yksi altaita on lapsilta kielletty allas, jossa on  myös ”uitava” allasbaari.

Hotellissa on kaksi ravintolaa, joista toisessa tarjotaan aamiainen ja päivällinen noutopöydästä. Emme ottaneet puolihoitoa kuitenkaan. Toinen ravintola on rannassa ja painottaa kalaa ja äyriäisiä.  Muutamat kerrat söimme hotellissa päivällistä, kun satoi illalla, tai joku porukasta oli kipeänä.

Aamiainen hotellissa oli hyvälaatuinen, ja valikoima laaja. Erityisesti pidin siitä, että tuoreita hedelmiä sai viedä mehuksi puristettavaksi, ja melkein joka aamu kokeilinkin erilaisia banaani- ja vesimeloniyhdistelmiä, ananas-, mango- ja papaijasekoituksia ja muita. Tuohon ei vain kyllästynyt, kun mehu syntyi tuoreena hedelmistä ilman sokeria tai mitään muita lisäaineita.

Toinen hotellin ja suuren osan Khao Lakia etu on rauhallinen ja siisti ranta. Vastoin kuin monissa Thaimaan lomapaikoissa, täällä ei kierrellyt myyjiä tyrkyttämässä hedelmiä, kankaita tai paistettuja maisseja. Rannalla ei ole juuri edes aurinkotuoleja tai rantabaareja, paitsi joidenkin hotellien kohdalla, mutta nekään eivät ole aivan merenrannassa.

Khao Lakin lähikylät

Sairasteluiden, oman pienen nestehukkakohtaukseni ja lasten väsymyksen takia seikkailumme muihin kyliin ja paikkoihin jäivät tekemättä.

Kävin tosin Khao Lakin naapurissa Bang Niangissa, jossa oli vilkkaat iltamarkkinat.

Siellä on myös tunnettu vuoden 2004 tsunamin muistomerkki, museo ja paikallinen pelastusoperaatioihin osallistunut poliisivene. Minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta tsunamiin, joten en ollut noista niin kiinnostunut. Tsunamin muistomerkkejä ja evakuointivaroituksia on muutenkin ympäri Khao Lakin seutua.

4-vuotiaan pojan suosikki taisi olla vierailu merikilpikonnien pelastuskeskuksessa, joka sijaitsee Thaimaan armeijan ylläpitämällä. Sinne ei siis pääse ex tempore -vierailulle ilman paikallisopasta. Näimme sekä hyvin pieniä merikilpikonnien poikaiia että isoja, yli 100 kilogramman kavereita, joilla oli ikää kymmeniä vuosia.

Tarkoitukseni oli käydä ainakin isommassa Takuapan kylässä, joka sijaitsee samassa maakunnassa noin 30 kilometrin päässä. Siellä on paikallinen ”vanhakaupunki”, eläväiset katumarkkinat ja monia komeita temppeleitä.

Lisäksi alueella on kuuluisa kansallispuisto, ja sen rannassa komea hyvin rauhallinen ranta.

20180110_161312.jpg
Tämä norsupuisto vakuutti, että eläimiä kohdellaan kunnioittavasti. Norsuilla ei saanut ratsastaa, mutta niille sai ruokkia banaaneja, ja lampeen pääsi pesemään norsuja. Moni jätti menemättä, kun norsut päästelivät veteen kilogrammojen kokoisia kakkapökäleitään. 🙂

Khao Lakin ruokia

Suosikkiruokiani Thaimaasssa ovat paistettu riisi kanan, katkarapujen, vihannusten ja kananmunan kanssa. Näyttävin on annos, jossa puolikas ananas toimii tarjoilulautasena.  Riisiin kaiketi tulee myös ananaksen mehukasta makua.

Muita suosikkejani ovat curryliemet, vaikka ne turisteille tuodaankin yleensä melko mietoina. Lisäksi tykkään inkivääri-, osteri- ja limeliemistä kalan ja kanan kanssa.

Finnairin suorat lennot

Lensimme Thaimaahan Finnairin suoralla lennolla Phuketiin. Lennon arvioitu aika oli n noin 10 tuntia, mutta lensimme tänne noin 9 tunnissa ja 15 minuutissa. Kone oli Finnairin A350-900-koneyksilö OH-LWK eli eli uusin yhdestoista kone, jos oikein laskin.

Finnairin A350-koneiden bisnesluokan vinoon käännetyt istuimet ja edessä kapeneva jalkatila jakavat mielipiteitä, vaikka tilaa onkin mukavat noin 80 / 21 tuumaa. Minusta istuin ja paikka on mukava. Eniten pidän kuitenkin siitä, että matkustamon sisäilma on huomattavasti parempi kuin Finnairin vanhoissa A330-  ja A340-koneissa oli, joten minulle ei tule niin huono olo kuin ennen pitkilläkään lennoilla.

Nettiyhteys ei lähtenyt minulla ensi yrittämällä toimimaan, kun en edes päässyt WiFi-palvelun kirjautumissivulle. En jaksanut sitten säätää enempää. Päättelin, ettei Finnairin nykyistä 20 euron hintaa per lento kannata maksaa epävarmasta palvelusta.

20171231_202350.jpg

Takaisin Thaimaassa: Cha Am ja Hua Hin

Tänä jouluna vietän kahden viikon talvilomaa Thaimaassa Cha Amin ja Hua Hinin kylien välissä, pienessä entisessä kalastaja- ja vesipuhvelikylässä, jota on kutsuttu nimellä Wat Sai Yoi.

Kyllästyin joskus neljä tai viisi vuotta sitten Thaimaahan, kun Krabilla ja Phuketissa tuntui palveluntaso laskevan, thaimaalainen ystävällisyys monilta kaikkoavan ja samalla hintataso nousevan. Phuketissa asuva kaverini arveli syyksi kuristunutta taloutta: moni thaimaalainenkin on vaikeuksissa auto- ja asuntolainojen kanssa, kun etenkin eurooppalaiset ja venäläiset turistit ovat vähentyneet.

Eilen istuin sitten illallisella pienessä kolmen seurueessamme pienessä ja syrjäisessä Platoo-ravintolassa, aivan merenrannalla, mutta hankalasti löydettävässä paikassa. Kävelimme sinne kapean ja pimeän kujan kautta. Matkalla kulkukoirat haukkuivat, ja isot villisiat tonkivat roskalaatikoita.

Hienon merenrannan auringonlaskun lisäksi saimme todella hyvää ruokaa: paistettua ja höyrystettyä ahventa (sea bass),  friteerattuja ravunpyrstöjä hieman tulisessa currykastikkeessa ja kananmunalla maustettua paistettua riisiä.

Pienessä paikallisravintolassa (ks. TripAdvisor-arviot) ei ollut lainkaan viiniä, mitä ravintolan päällikkö suuresti pahoitteli. Mutta ei hätää: hän ehdotti, että voisi noutaa meille valkoviiniäpulloja paikallisesta 7-Eleven-ruokakaupasta. Myöhemmin laskua maksaessamme selvisi, ettei ravintola edes veloittanut tästä mitään lisää, vaan maksoimme kaupan viinin hinnan.

Jälkiruoaksi tilasimme jonkinlaista paksua pannukakkumaista makeaa leivosta hunajalla ja jäätelöllä sekä friteerattua banaania. Molemmat olivat mehukkaita, mutta eivät ällömakeita.

Täällähän saa paikallisten ravintoloihin muutenkin tuoda omat viinit mukanaan, koska useimmat eivät täällä viiniä käytä ruokajuomana, etenkään paikalliset. Ruokajuoma on yleensä vesi, tuhti hedelmäsekoituksesta puristettu juoma tai olut.

Ruokaa tulee pöytään sitä mukaan kuin sitä valmistuu. Siksi onkin kätevintä vain tilata sopiva määrä ruokaa kaikille jaettavaksi, eikä yrittää tilata jokaiselle ”omaa ruokaansa” suomalaiseen tapaan. Jakaminen toimii parhaiten niin alkuruokien kuin pääruokien kanssa, ja sitten tulee kenties myös maisteltua itselleen vieraampia annoksia.

Ravintolassa ei puhuttu kovin hyvin englantia, eikä osaa ruokalistastakaan oltu käännetty. Silti saimme juuri ne ruoat kuin halusimme, ja palvelu oli yatävällistä.

Tästä illasta tuli taas mieleen se ystävällinen ja palvelualtis Thaimaa, johon ihastuin ensi kertaa tänne tullessa joulukuussa 1997. Jos tällaisia iltoja tulee vielä monta lisää, kenties palaan Thaimaahan taas uudelleen.

# # #

Ai niin, tänne Thaimaahan päädyin tänä jouluna siksi, että toivoin lentäväni Bangkokiin Finnairin uudella A350-koneella, mutta koneiden myöhästymisen takia se ei toteutunutkaan.

Siitäkin tulikin sitten karumpi lentokokemus. Onneksi Finnair poistaa vanhinta kalustoaan niin nopeasti kuin mahdollista.