Blogille uusi nimi: Hyvä Elämä

Olen pitkään miettinyt, että mikä olisi parempi nimi kuvaamaan tätä blogiani kuin pelkkä nimeni. Aihepiiri on ainakin tällä hetkellä pääasiassa ruokaan liittyvä, koska töistäni en halua (pääasiassa) täällä kirjoittaa, ja matkusteluni on niin töissä kuin vapaa-ajalla tällä hetkellä vähäistä.

Viimeksi ruokamatkalla Barcelonassa toukokuussa 2018.

En halua kuitenkaan otsikkotasolla liikaa rajoittaa kirjoitteluani, joten pelkkä ruoka- ja juomablogi tämä ei ole. Eikä tämä ole myöskään mikään herkkusuublogi, koska haluan kirjoittaa myös epäonnistuneista kokemuksista, oli se sitten kaupassa, ravintolassa tai omassa keittiössäni.

Viimein keksin sen. Haluan kirjoittaa asiasta, jotka tekevät hyvän elämän. Tällä hetkellä hyvä ja terveellinen ruoka, ja entistä useammin sen kokkaaminen sen itse, ovat tuossa isossa roolissa. Siihen sopivat myös satunnaiset tutustumiset uusiin laitteisiin ja niin edelleen.

Elämä ei ole hyvää joka päivä. Sitä kannattaa mielestäni kuitenkin tavoitella, niin asenteissaan kuin tekemisissään.

Blogini on nyt toistaiseksi siis Teron Hyvä Elämä.

Mobiilimainontaa hyvänäköisille – monesti toteutus ontuu

Luen uutiset ja ison.ison journalismista tai sosiaalisen median sisällöistä puhelimella. Mobiilimainontaa tulee siis silmilleni paljon. Yksi asia ihmetyttää paljon: Miten hyvänäköinen pitää olla, että pystyy lukemaan suirimman osan mainoksista?

Etenkin ruokakauppojen kännykkämainokset näytävät siltä kuin painetun lehden kokosivun ilmoitus olisi tungettu kännykän 4-6-tuumaiselle näytölle. Tekstejä tai hintoja ei erota. Välillä jää epäselväksi mitä ilmoitus mainostaa.

Osassa mainoksia ajatus näyttää olevan, että numeroita tai tekstejä ei erota mainoksesta joten potentiaalinen asiakas klikkaa mainosta. Linkin takaa saattaa avautua kännykälle optimoitu kampanjasivusto, tai sitten kaupan tai yrityksen palvelun etusivu. Aina ei ole siis ajateltu asiaa kovin pitkälle.

Osa mainoksista on taas selkeästi optimoitu pienelle näytölle. Tekstiä ja numeroita on sopivan vähän ja helposti luettavalla kirjasinkoolla. Mainos saattaa olla brändin imagomainontaa tai sitten tavoittelee potentiaalista asiakasta klikkaamaan lukemaan lisää tai suoraan ostoksille verkkokauppaan.

Kiinnostavaa oli havaita, ettei onnistunut tai epäonnistunut mobiilimainos tunnu riippuvan yrityksen koosta tai toimialasta, vaan pienellä yrittäjän kaupalla saattaa olla hyvin mietitty toteutus, ja vastaavasti taas kymmen- tai satakertaisella mainosbudjetilla toimiva yritys on teetättänyt kännykän näytölle optimoimattoman mobiilimainoksen.

Yritykset ja media -lounastilaisuus

Mietitkö työssäsi työnantajasi tai oman yrityksesti suhdetta tiedotusvälineisiin? Siinä tapauksessa, ja jos olet Helsingissä 31. tammikuuta, sinua voi kiinnostaa ystäväni, olarilaisen naapurini ja viestintäyrittäjä Leena Jokirannan järjestämä lounastilaisuus ravintola Kosmoksessa Helsingin Kaivokadulla.

Tilaisuus on maksuton. Jokainen kustantaa itse oman lounaansa. Pöytä on varattu 12:lle, ja vielä on useita vapaita paikkoja. Ilmoittautumisohjeet näet Facebook-tapahtumasivulla.

Olen lupautunut keskustelemaan aiheesta taloustoimittajan näkökulmasta, mutta en aio pitää mitään esityistä. Ideana on vain vapaamuotoisesti keskustella ja vaihtaa ajatuksia.

PR haluaa kysymykset etukäteen, ja lähetän sinne jotain

Aika monen firman PR pyytää etukäteen kysymykset haastattelua varten. Se tuntuu olevan heille tärkeää, joten lähettelen sinne jotain kysymyksiä.

Tosin yhtä hyvin kysymykset voisivat olla vaikka ”mikä on lempivärisi” tai ”tykkäätkö enemmän pastasta vai pitsasta”, koska varsinaiset kysymyksethän selviävät sitten haastattelun edetessä.

Haastattelun idea on hankkia tietoa, joten vastaukset vaikuttavat seuraaviin kysymyksin. Näin on ainakin, jos toimittaja tekee työnsä.

Taustahan tässä on, että firman PR haluaa etukäteen valmistautua hankaliin kysymyksiin haastateltavan kanssa. Vaan arvatkaapa, lähettääkö yksikään toimittaja niitä hankalia kysymyksiä etukäteen? Ei tietenkään.

Joskus saattaa olla niinkin, että hankalat kysymykset ovat koko haastattelun motivaatio, mutta ensin on luottamuksen synnyttämiseksi lätistävä niitä-näitä vaikka ensimmäiset puolisen tuntia. Joskus tuotakin joutuu käyttämään tiedonhankintakeinona.

Julkaisin tämän saman kirjoituksen Facebookissa, ja se herätti aika paljon keskustelua. Moni viestinnän asiantuntija huomautti, että kysymyksiä pyydetään useista perustelluista syistä:

  • Toimittajan tavoittelema henkilö ei välttämättä ole oikea asiantuntija vastaamaan  näihin kysymyksiin.
  • Asiantuntijakin voi tarvita etukäteisvalmistautumista, eikä pysty ”heittämään liukuhihnalta” vaikka pyydettyjä lukuja tai .teknisiä tietoja.
  • Aihe voi olla niin laaja, että voidakseen antaa näkemyksiä tai tietoja, on tiedettävä etukäteen mistä puhutaan.

Nuo voivat tietenkin pitää paikkansa. Tai sitten ne voivat olla tekosyitä.

Toimittajan kannalta riski on, että yrityksessä tai viranomaistaholla pohditaan asiaa jossain komiteassa, jolloin markkinointi, myynti ja viestintä yhdessä pohtivat kankeita ja varovaisia komitealausuntoja. Pahimmillaan haastateltava vain toistaa ennalta opettelemaansa puhetta.

Toimittaja ja tiedottaja: pari yleistä väärää olettamaa

Olen kirjoittanut aiemminkin journalistin suhteista yrittäjien ja viestinnän kanssa. Tarkoituksena ei ole väittää, että tuntisin muiden työtä paremmin, vaan edistää sitä, että yhteistyö sujuisi ilman turhia kommelluksia. Ne tuhlaavat vain kaikkien työaikaa.

Aiemmin kirjoitin vinkkejä median lähestymisestä startup-yrittäjille.

Nyt on tuoreeltaan parin viime päivän keissin pohjalta kokemuksia toimittajan ja yritysten tiedottajien tai PR-konsulttien välisestä vuorovaikutuksesta. Näissä tapauksissa homma ei mennyt kenenkään kannalta ihan putkeen.

Tässäpä siis pari yleistä väärinkäsitystä, joita on yllättävän yleisesti aivan viestinnän ammattilaisillakin, toimittajan kannalta sieltä toiselta puolelta pöytää:

1) Toimittaja viettää suurimman osan ajastaan toimistolla vain odottaen puheluasi tai tiedotettasi. Niinpä otettuasi yhteyttä hän rupeaa heti työstämään siitä juttua. Petyt suuresti, jos näin ei käykään, vaan toimittaja sanoo, ettei ehdi katsella asiaasi ainakaan tänään, huomenna tai ehkä tällä viikolla.

2) Toimittaja tekee aina sitä samaa kuin on tehnyt viimeiset 15 vuottqa. Jos toimittaja oli vuonna 2007 vaikka Tietokone-lehdessä (RIP), niin tokihan hänelle kannattaa sitkeästi soitella samoissa asioissa edelleen. Ihmettelet, jos pitchaus ei onnistukaan, eikä tarjoamasi norjalaisfirman EVVK-tuoteuutinen kiinnosta.

3) Toimittajalla on aikaa osallistua seminaariin, joka alkaa klo 09 ja päättyy klo 17. Onhan siellä satoja muitakin istumassa koko päivän. Yllätyt suuresti, kun haastattelut klo 10 ja seuraava klo 15 eivät onnistu.

Muistuttaisin myös, että Ohjelmistoyrittäjät ry järjesti syyskuussa tilaisuuden, jossa minä ja Helsingin Sanomien Marko Junkkari, Kauppalehden ja Talouselämän Elina Lappalainen sekä Tivin Mikko Torikka vastasimme ohjelmistoyrittäjien kysymyksiin toimimisesta median kanssa. Tilaisuuden videotallenteen voi yhä katsoa YouTubessa.

Nordean tiedottaminen ihmetytti

Sunnuntaiaamun Helsingin Sanomissa on kattava juttu siitä, miten Nordea neuvoo asiakkaita varautumaan etukäteen sunnuntaiaamuna alkavaan laajaan korttien, maksamisen ja verkkopankin palveluiden katkokseen,  joka vaikuttaa noin miljoonaan suomalaiseen asiakkaaseen.

Juttua lukiessa mietin, että miksi kuulen tästä vasta nyt ja lukemalla siitä sanomalehdestä.

Hesari jatkoi aiheesta iltapäivällä kertomalla, että palvelukatko on ohi.

Nordean henkilöasiakkaana mietin, että huh, onneksi ei tarvinnut tänään aamulla tai päivällä käydä kaupassa, verkkopankissa tai tunnistautua pankkitunnuksilla missään.

Nordean lehdistöpäällikkö vakuutteli jutussa, että asiasta on tiedotettu Nordean nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä. Kuinkakohan suuri osa Nordean asiakkaista seuraa pankkinsa nettisivuja tai sosiaalisen median kanavia?

Kummeksun, etten saanut asiasta etukäteen tiedotetta postitse, sähköpostitse tai tekstiviestillä, vaikka kaikki nämä yhteystiedot pankilla minusta on.

Sunnuntain Hesarin juttuakaan en ajunnut. Miksi sunnuntaina julkaistaan juttu, että kannattaa varautua etukäteen sunnuntaiaamuna kuudelta alkavaan palveluiden katkokseen?

Vinkkejä startupille, joka kohtaa toimittajan

En aio useinkaan käsitellä täällä työasioita, mutta yhdestä asiasta tekee mieli kirjoittaa.

Alkuun kuitenkin tärkeä huomautus:

  • Nämä ovat kokonaan omia mielipiteitäni, eivät edusta työnantajaani Alma Mediaa tai julkaisuja, joihin kirjoitan.

Aika usein kohtaan toimittajan työssäni aloittelevia yrityksiä, kasvuhaluisia startupeja ja pidempään toimineita pk-yrityksiä, jotka haluavat kertoa uudesta palvelustaan, tuotteestaan tai vain näkemyksistään tiedotusvälineessä. Usein tämä kuitenkin epäonnistuu ja aiheuttaa pettymyksen yrittäjälle.

Listaan alla muutamat seikat, jotka huomioimalla välttää tavallisimmat epäonnistumiset.

Ajattele lukijaa, älä kavereitasi

Toimittajat saavat päivittäin kymmeniä juttuvinkkejä, joissa toistuvat samat aiheet. Minun alallani niiden avainsanoja ovat big data, BI (bisnes intelligence), digitalisaatio, IoT (esineiden internet, teollinen internet, jne), keino- ja tekoäly sekä koneoppiminen, ohjelmistoautomaatio ja -robotiikka sekä terveysteknologia.

Tyypillistä näille on, että ulkopuolinen viestintäkonsultti tai yrityksen edustaja paasaa samanlaista viestiä kuin asiakasseminaareissa, eli sitä mitä yritys haluaa myydä. Tai siitä mistä puhutaan kollegoiden kesken.

Ei ole kovin iso kärjistys sanoa, että toimittajaa tuo ei kiinnosta, koska hänen asiakkaansa on lehden tai verkkojulkaisun lukija. Mieti siis, mikä on julkaisun lukijaa kiinnostava näkökulma asiassa.

Tässä auttaa, kun ymmärrät, että vaikka Iltalehden, Kauppalehden, Tekniikka&Talouden, Tivin tai Ylen lukijat eivät ole yksi ja sama tyyppi, vaikka esimerkiksi minä saatan kirjoittaa noihin jokaiseen julkaisuun. Kannattaa siis hieman selvittää, mikä on oman viestin kannalta olennainen kohdeyleisö.

Siihen vaikuttaa muun muassa haluaako viestiä omasta alustastaan sovelluskehittäjille, palvelustaan tai tuotteestaan kuluttajille tai yrityksestään tuleville työntekijöille.

Mieti mitä haluat sanoa

Kun toimittaja soittaa, hän hyvin suurella todennäköisyydellä hakee uutista, tai ainaki tarttuu siihen, jos sellaisen tarjoat.

Mieti siis etukäteen mitä asioita haluatte ja voitte kertoa julkisuutta. Haastattelussa ei kannata yrittää tehdä vaikutusta toimittajaan liikevaihto-, työntekijämäärä- tai tulostavoitteilla, jos ette halua kertoa näitä julkisuudessa.

Haastattelun jälkeen voitte pyytää suorat sitaatit tarkistettavaksi. Useimmat toimittajat mielellään lähettävät ne. Se ei kuitenkaan tarkoita oikeutta perua jo sanottuja asioita.

On myös turha yrittää kieltää laittamasta juttuun tietoja, jotka joka tapauksessa löytyvät nyt heti tai piakkoin esimerkiksi Asiakastiedon tietokannasta tai kaupparekisteristä. Tällaisia ovat liikevaihto, tulos ja työntekijämäärät sekä yrityksen vastuuhenkilöt.

Jos teette töitä julkishallinnon kanssa, julkisista rekistereistä saa kaivamalla paljon muutakin tietoa.

Ole tavoitettavissa

Yllättävän moni yritys lähettää tiedotteen, jossa on mainittu joku henkilö lisätietojen antajana ilman, että on tarkistettu onko hän oikeasti tavoitettavissa.

Nykyaian kiireessä moni julkaisu tekee jutun suoraan tiedotteesta, ja sekin on ihan kiva.

Parhaimmat jutut ja eniten palstatilaa, tai yhtälailla verkkonäkyvyyttä saatte, kun joku toimittaja kiinnostuu aiheesta ja soittelee perään. Hyvin todennäköisesti tällainen toimittaja myös tekee juttua useampaan verkkojulkaisuun, seuraavan aamun lehteen, radioon, televisioon ja muualle.

Toimittajalla on kiire. Aihe on voitu päättää vasta aamun uutiskokouksessa, ja deadline on iltapäivällä. Jos lisätietojen antaja ei ole tavoitettavissa, toimittaja joutuu pakostikin hyppäämään ehkä suoraan seuraavaan aiheeseen. Seuraava tilaisuutenne voi tulla viikkojen tai kuukausien päästä.

Tee jutunteko helpoksi

Jos julkistat uuden palvelun tai tuotteen, pistä jo tiedotteen mukaan linkit hyvälaatuisiin kuviin.

Jos teillä on videoita, vielä parempi, laita mukaan YouTube-videolinkki.

Jos kyseessä on tekninen palvelu tai härveli, laita mukaan linkki teknisiin tietoihin niitä kaipaaville.

Voitte seurata julkaistujen juttujen perusteella, ketkä asiasta ovat kiinnostuneet. Kuvien tai muiden materiaalien pihtaaminen jonnekin verkkopalveluun tai PR-konsultin koneelle ei ole enää tätä päivää.

Jos viittaat tiedotteessasi tutkimuksiin tai selvityksiin, linkitä niihin. Se lisää jutun julkaisemisen todennäköisyyttä, koska toimittaja voi käyttää näitä juttua tukevina lähteinä.

Kun viittaa selvityksiin tai tutkimuksiin, tarkista ne. Muuten vain nolaat itsesi, ja mahdollisesti myös kiireisen toimittajan, joka luottaa tiedotukseenne. Mokaa ei teidän osalta vähennä se, jos fiksu toimittaja huomaa virheenne ennen juttunsa julkaisua.

Hyväksy raflaavat otsikot

Kun haastattelu on tehty, ja olet usein saanut tarkistaa ainakin sitaattisi, ja usein myös koko jutun, varaudu yllätykseen.

Jutun otsikko voi olla ihan muuta kuin odotit. Otsikko on usein yllätys myös jutun kirjoittajalle. Joskus sanon leikilläni, että olen oikein iloinen, kun juttuni otsikko liittyy kirjoittamani jutun sisältöön. Huom. Tämä on vitsi, jolla vain korostan sitä, ettei mielestäsi huonosta otsikoista kannata haukkua juuri jutun kirjoittajaa.

Ilmiöstä voi olla montaa mieltä, mutta nykyisessä mediataloudessa avoimen verkon jutut, eli sellaiset joita ei ole suljettu maksumuurin taakse, ”myydään” lööppimäisesti klikkauksilla.

Ei siis kannata pahastua ja pillastua raflaavasta otsikosta. Turha siitä ainakaan on avautua toimittajalle, joka ei ole sitä kirjoittanut. Jos otsikossa on asiavirhe tai se on suorastaan harhaanjohtava, palaute uutispäällikölle on paikallaan. Verkkodeski tekee töitä kovassa kiireessä, joten virheitä voi sattua ilman sen suurempaa halua vääristellä mitään.

EVVK?

Nyt moni yrittäjä takuuvarmasti ajattelee, että mitä ihmettä minua kiinnostaisi olla tekemisissä suomalaisten toimittajien kanssa, kun asiakkaani ovat ulkomailla ja markkinani ovat globaalit.

Ehkä näin joillakin on. Mieti kuitenkin näitä ensin:

Etsitkö Suomesta esimerkiksi tuotekehitykseen työvoimaa?

Hyötyisitkö kunnista ja Suomen valtiosta referensseinä?

Voisiko Suomi toimia pienenä ja tehokkaana pilotti- ja testimarkkinana palvelullesi ja tuotteellesi?

Jos vastaus edes yhteen näistä on myönteinen, ammattimainen mediasuhteiden hoito Suomessa kannattaa.

Ja paljon muuta

Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Olen usein harmitellut, miten heikosti tekniikan alan pk-yritykset hoitavat mediasuhteitaan. Siksi olen muutamat kerrat käynyt puhumassa aiheesta muun muassa Teknologiateollisuus ry:ssä ja muualla. Tästä saa lähettää meiliä tai soitella, ja lupaan harkita uusiakin ehdotuksia.

Olen myös lupautunut keskustelemaan aiheesta Keskustellaan mediasta -tilaisuuteen, jonka Leena Jokirannan Viestintätoimisto EBC järjestää 18. toukokuuta Technopoliksen UMA Esplanadissa, osoitteessa Pohjoisesplanadi 39 (Akateemisen kirjakaupan yläpuolella, 3. krs.). Tilaisuus on maksuton, ja siitä on lisätietoa Facebookissa.

Päivitetty 21.4.2017 klo 15:59. Korjasin tapahtumapaikan.