Khao Lak -rantaloma tammikuussa

Vietin mukavan kahden viikon loman Thaimaan Khao Lakissa tammikuussa. Kovin tiukkaa ohjelmaa meillä ei etukäteen ollut, ja sekin tekeminen supistui vielä helteen ja sairasteluiden takia.

Matkasimme veljeni perheen 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joten lomaohjelma oli jo etukäteen tiedossa rauhalliseksi. Se sopi minullekin hyvin vastapainoksi kiireiselle arjella töissä.

En ole aiemmin käynyt Khao Lakissa, vaikka muuten Thaimaan lomakohteita olen nähnytkin: kolme kertaa Phuketissa, pari kertaa Cha-Amissa, kerran Hua Hinissä, pari kertaa Koh Samuilla ja jokunen päivä Bangkokissakin.

Khao Lak oli myönteinen kokemus. Paikka on hyvin rauhallinen, mutta silti ruokapaikkoja on mukavasti kahden viikon lomalle. Eniten tarjolla on thairuokaa, mutta vaihtelun vuoksi saa myös grillissä paistetta pihviä, kanaa ja kalaa, pitsaa kivihiiliuunissa tai vaikka ankkaa kuumalla parilalla.

Thairuokaa on saanut alkaen noin 120 bahtilla eli alkaen reilulla kolmella eurolla, mutta meriahven tai punanapsija(? eli red snapper maksavaa alkaen noin 350 bahtia eli noin yhdeksän euroa. Kalliimpaakin tietysti on. Elävänä valitsemani noin 830 gramman hummeri maksoi noin 3100 bahtia eli yli 80 euroa. eli suhteettoman paljon, mutta olin päättänyt kerran lomalla maistaa sellaisenkin taas.

Hotelleissa ruoka on tietysti tätä kalliimpaa. Sitä kompensoi, että esimerkiksi meidän hotellissamme lasten (alle 12 vuotta) ruoat eivät maksaneet, jos aikuiset söivät samalla. Mukavampaa on minusta syödä pääasiassa paikallisissa ravintoloissa.

Olut (kuten täkäläinen Chang, Leo tai Singha) on Thaimaassa suht halpaa, mutta viinivalikoimat ovat huonot ja kalliit. Kerran saimme niin huonoa tonkkaviiniä, että palautimme sen kahdesti pois. Tietty tasokkaissa ravintoloissa ja hotelleissa voi valinta onnistuakin. Täällä voi myös kaupasta ostetun viinin (peruspunkku tai -valkkari) alkaen noin 900 bahtia eli 24 euroa) viedä mukanaan ravintolaan, mutta ravintola veloittaa päälle 100-200 bahtin pullonavausmaksun.

Khao Lakin kylässä ei ole hyviä ostosmahdollisuuksia, mutta perinteisiä turistikojuja riittää, jos hakee vaikka huiveja, kesävaatteita (ei aitoja), lasten rantaleluja ja muuta vastaavaa. Jokunen ihan liikekin on kylässä. Samoin on muutama  pieni ja yksi isompi ruokakauppa, joista saa myös paikallisen mobiilidataliittymän.

Jos haluaa kauppakeskuksia, matka käy Phuketiin, jonne on kuitenkin matkaa 60-70 kilometriä, ja tämä kestää noin tunnin. Phuketin lentokentän lähellä (suunnilleen sama matka) on myös jonkinlainen tehtaanmyymäläalue.

Nykyisin tosin liki kaikissa baareissa, hotelleissa ja ravintoloissa on maksuton WiFi, joten en itse ole enää parilla viimeisellä Thaimaan-matkallani ostanut paikallista mobiilidataliittymää.

Hotelli X10 Khao Lak Resort

Olemme majoittuneet koko kaksi viikkoa Aurinkomatkojen valikoimasta neljän tähden X10 Khao Lak Resortissa. Valitsimme hotellin, koska tämä on melko uusi, eli valmistunut syksyllä 2016. Alueella on viisi uima-allasta, ja kaksi pientä lastenallasta. Lisäksi on isompi ja pienempi vesiliukumäki ja lasten vesisuihkuja ja monta lasten leikkipaikkaa. Yksi altaita on lapsilta kielletty allas, jossa on  myös ”uitava” allasbaari.

Hotellissa on kaksi ravintolaa, joista toisessa tarjotaan aamiainen ja päivällinen noutopöydästä. Emme ottaneet puolihoitoa kuitenkaan. Toinen ravintola on rannassa ja painottaa kalaa ja äyriäisiä.  Muutamat kerrat söimme hotellissa päivällistä, kun satoi illalla, tai joku porukasta oli kipeänä.

Aamiainen hotellissa oli hyvälaatuinen, ja valikoima laaja. Erityisesti pidin siitä, että tuoreita hedelmiä sai viedä mehuksi puristettavaksi, ja melkein joka aamu kokeilinkin erilaisia banaani- ja vesimeloniyhdistelmiä, ananas-, mango- ja papaijasekoituksia ja muita. Tuohon ei vain kyllästynyt, kun mehu syntyi tuoreena hedelmistä ilman sokeria tai mitään muita lisäaineita.

Toinen hotellin ja suuren osan Khao Lakia etu on rauhallinen ja siisti ranta. Vastoin kuin monissa Thaimaan lomapaikoissa, täällä ei kierrellyt myyjiä tyrkyttämässä hedelmiä, kankaita tai paistettuja maisseja. Rannalla ei ole juuri edes aurinkotuoleja tai rantabaareja, paitsi joidenkin hotellien kohdalla, mutta nekään eivät ole aivan merenrannassa.

Khao Lakin lähikylät

Sairasteluiden, oman pienen nestehukkakohtaukseni ja lasten väsymyksen takia seikkailumme muihin kyliin ja paikkoihin jäivät tekemättä.

Kävin tosin Khao Lakin naapurissa Bang Niangissa, jossa oli vilkkaat iltamarkkinat.

Siellä on myös tunnettu vuoden 2004 tsunamin muistomerkki, museo ja paikallinen pelastusoperaatioihin osallistunut poliisivene. Minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta tsunamiin, joten en ollut noista niin kiinnostunut. Tsunamin muistomerkkejä ja evakuointivaroituksia on muutenkin ympäri Khao Lakin seutua.

4-vuotiaan pojan suosikki taisi olla vierailu merikilpikonnien pelastuskeskuksessa, joka sijaitsee Thaimaan armeijan ylläpitämällä. Sinne ei siis pääse ex tempore -vierailulle ilman paikallisopasta. Näimme sekä hyvin pieniä merikilpikonnien poikaiia että isoja, yli 100 kilogramman kavereita, joilla oli ikää kymmeniä vuosia.

Tarkoitukseni oli käydä ainakin isommassa Takuapan kylässä, joka sijaitsee samassa maakunnassa noin 30 kilometrin päässä. Siellä on paikallinen ”vanhakaupunki”, eläväiset katumarkkinat ja monia komeita temppeleitä.

Lisäksi alueella on kuuluisa kansallispuisto, ja sen rannassa komea hyvin rauhallinen ranta.

20180110_161312.jpg
Tämä norsupuisto vakuutti, että eläimiä kohdellaan kunnioittavasti. Norsuilla ei saanut ratsastaa, mutta niille sai ruokkia banaaneja, ja lampeen pääsi pesemään norsuja. Moni jätti menemättä, kun norsut päästelivät veteen kilogrammojen kokoisia kakkapökäleitään. 🙂

Khao Lakin ruokia

Suosikkiruokiani Thaimaasssa ovat paistettu riisi kanan, katkarapujen, vihannusten ja kananmunan kanssa. Näyttävin on annos, jossa puolikas ananas toimii tarjoilulautasena.  Riisiin kaiketi tulee myös ananaksen mehukasta makua.

Muita suosikkejani ovat curryliemet, vaikka ne turisteille tuodaankin yleensä melko mietoina. Lisäksi tykkään inkivääri-, osteri- ja limeliemistä kalan ja kanan kanssa.

Finnairin suorat lennot

Lensimme Thaimaahan Finnairin suoralla lennolla Phuketiin. Lennon arvioitu aika oli n noin 10 tuntia, mutta lensimme tänne noin 9 tunnissa ja 15 minuutissa. Kone oli Finnairin A350-900-koneyksilö OH-LWK eli eli uusin yhdestoista kone, jos oikein laskin.

Finnairin A350-koneiden bisnesluokan vinoon käännetyt istuimet ja edessä kapeneva jalkatila jakavat mielipiteitä, vaikka tilaa onkin mukavat noin 80 / 21 tuumaa. Minusta istuin ja paikka on mukava. Eniten pidän kuitenkin siitä, että matkustamon sisäilma on huomattavasti parempi kuin Finnairin vanhoissa A330-  ja A340-koneissa oli, joten minulle ei tule niin huono olo kuin ennen pitkilläkään lennoilla.

Nettiyhteys ei lähtenyt minulla ensi yrittämällä toimimaan, kun en edes päässyt WiFi-palvelun kirjautumissivulle. En jaksanut sitten säätää enempää. Päättelin, ettei Finnairin nykyistä 20 euron hintaa per lento kannata maksaa epävarmasta palvelusta.

20171231_202350.jpg

Kokeiltua: Finnairin A350 & Bangkok-Helsinki

AY89 lähestyy Bangkokia
AY89 lähestyy Bangkokia

Mukavan aurinkoinen kaksiviikkoinen loma on valitettavasti päättynyt, mutta pieni kohokohta odottaa matkan päätteeksi. Minulla on lippu Finnairin lennolle  AY90, jonka Finnair lentää tällä hetkellä uudella A350-900-koneellaan. Koneyksilö lienee Finnairin toinen A350-kone OH-LWB.

Huomaathan, että tätä kirjoitusta on muutettu ja päivitetty useaan otteeseen 2.1. A350-lentoni aikana, ja loppuyhteenvedon tein lennon jälkeen.

Lento Helsingistä Bangkokiin (AY89) näytti lähteneen perjantai-iltana noin tunnin myöhässä, ja oli Flightradarin mukaan vähän aikaa sitten jossain Myanmarin lähellä. Tällä hetkellä arvioitu laskeutumisaika on paikallista aikaa noin 8:50, ja lähtö viivästymässä noin tunnin.

Finnairin bisneslipulla pääsee täällä CIP Loungeen, joka on tällainen aika tavallinen steriili loungetila. Tarjolla on lähinnä thairuokaa, ei varsinaista aamiaista. Onneksi oli sentään lihapasteijat sekä hyvää kahvia ja mehua.

Mielenkiintoista on, toimiiko tosiaan lennolla langaton verkkoyhteys (WiFi), jolloin voin jatkaa päivittelyä sieltäkin. (Lisää tähän halutessasi rumpujen pärinää.)

Päivitetty viimeksi 2.1.2016 klo 18:29 Suomen aikaa

Pääsen koneeseen lopulta noin tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Tilanne on hieman erikoinen, kun myöhemmin lähtevä A96 on samaan aikaan kentällä. Minua tämä ei lannista, kun haluan lentää nimenomaan A350:lla.

20160102_095029.jpg
A350:n erottaa vanhasta A330:sta helpoiten siipien päiden kärkisiivekkeistä (sharklets). Myös ohjaamon ikkunat ovat kuulemma erilaiset, mutta itse en tuota eroa tunnistanut.

Tämä on hieno, etenkin etupään bisnesluokka. Kaikki on niin puhdasta ja uutta istuimista wc-tiloihin.

Kävin piipahtamassa myös turistiluokassa. Siellä näyttää yhtä ahtaalta kuin Finnairin A330- ja A340-koneissa. Vaikutelmaa vahvistavat yhdeksän vierekkäisen istuimen (3-3-3-kokoonpanolla) rivit, joita on lähes koko turistiluokka. En tosin kokeillut istua siellä, kun ei ollut tyhjää paikkaa lähellä.

säilytystilaa ja käsinoja
Finnairin A350:n bisnesluokan istuimissa on käteviä pieniä parannuksia, kuten pieni säilytystila istuimen reunassa ja käsinoja, joka laskeutuu alas tieltä pois. Paikalta pääsee siis vessaan, vaikka tarjotin olisi vielä pöydällä.

# # #

Olen hieman lomaflunssan kourissa vielä, ja ainakin vielä sisäilma matkustamossa tuntuu kevyemmältä kuin tullessa vanhalla A340-koneella (OH-LQA). Vielä ei ole tullut edes pääkipua yhtään, saa nähdä miten menee lennon loppua kohti.

Nettiyhteys toimii paremmin kuin odotin: Facebook, Twitter, WhatsApp ja työsähköpostini päivittyvät ongelmitta. Kuvien jako niihin toimi myös.

Ooklan speedtest.net ilmoitti latausnopeudeksi parhaimmillaan 3,9 Mbit/s, lähetysnopeudeksi 250 kbit/s ja viiveeksi (ping) n. 1100 ms (1,1 s). Hitaimmillaan latausnopeudeksi tuli vain 40 kbits/s.

Uplinkinkin hitaus ja pitkä viive (latenssi) johtuvat satelliittiyhteydestä, jonka kautta yhteys menee koneesta ulkomaailmaan.

Yhteys on ollut lennon ajan kuitenkin nopeampi ja vakaampi kuin Norwegianin tarjoama nettiyhteys. Niin sen tosin pitääkin, sillä Norski ei vielä veloita palvelustaan, kun taas Finnairin palvelu maksaa turistiluokassa 15 euroa (lennon ajalta).

A350:n satelliittiyhteys on huimasti parempi kuin satelliittilinkki, jota Finnair kokeili hetken keväällä 2013 A330-300-koneessaan (OH-LTT). Kokeilin sitä itse New Yorkin lennoilla toukokuussa 2013, ja se oli lähes koko lennon käyttökelvottoman hidas.

Tämän päivän A350-lennon pääpurserin mukaan kone on aivan täynnä, ja tällä hetkellä WiFi – verkolla on noin 60 käyttäjää.

Yhden parannustoiveen voisin esittää: A350-koneen Nordic Sky -verkkoon kirjautuminen oli tehty tarpeettoman vaikeaksi. Ensin piti rekisreröityä käyttäjäksi, eikä pelkkä voucher-koodi riittänyt. Sitten oli keksittävä salasana, jossa on isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja vielä erikoismerkkikin. Jouduin myös kirjautumaan sisään monta kertaa lennon aikana. Verkon käyttöä pitäisi helpottaa rutkasti.

Lennon loppuvaiheessa paljastui tekninen härö. Sähköpistokkeet eivät toimi ainakaan tässä paikallani (6L) ja parilla muulla. Kokeilin sekä Samsungin luurin että MacBook Airin kanssa. Stuertti otti laitteeni lataukseen omalle paikalleen.  Tilanne korjaantui noin puolessa tunnissa, eli tästä ei ollut isoa haittaa. Nyt latautuvat sekä läppäri että puhelin (toki vuorotellen).

# # #

Lentomme AY90 laskeutui lopulta Helsinki-Vantaalle nopeammin kuin odotin. Koskaan ennen ei ole kymmenen tunnin lento kulunut näin nopeasti, etenkin päiväsaikaan.

Nettiyhteys, isompi viihdejärjestelmän näyttö ja mukava istuin ovar hyviä uudistuksia, mutta tärkein muutos minulle oli matkustamon selvästi parempi sisäilma.

Ero oli aika iso verrattuna ensimmäiseen lentoon vanhalla koneella, kun jo lyhyemmän lennon päätteeksi jomotti päätä ja silmät valuivat kuivan ilman takia.

Siitä en valitettavasti saanut käsitystä, miten matkustamon ilmanpaine ja -laatu ovat muuttuneet turistiluokassa, mutta eiköhän sekin tule testattua piakkoin. Tämä bisnespaikka oli kuitenkin lomalaiselle harvinaista herkkua pakettimatkan tarjouksen kyljessä.

Hotellien ärsyttävät WiFi-loginit

En jaksanut Bangkokin lentokentällä etsiä thaimaalaisen AIS-operaattorin kauppaa, josta olisi ainakin saanut ennakkoon dataliittymän lomareissua varten.

Aiemmin näitä sai helposti melkein mistä tahansa 7-Elevenin pikkukaupasta, mutta ilmeisesti terrorismipelon takia myyntiä on rajoitettu.

Nyt olenkin ollut ensimmäiset kuusi päivää erilaisten WiFi-verkkojen varassa. Onneksi sellainen on lähes jokaisessa baarissa ja ravintolassa. Moni mainostaa palvelua kadulle asti.

Sen sijaan Regent Cha Am Resort -hotellimme maksuton WiFi on aivan pöhkö, kun tähän on kirjauduttava web-hässäkän kautta pahimmillaan kymmenen minuutin välein.

Wifi-login
Tällaisia paperilappuja käyn säännöllisesti kyselemässä hotellin vastaanotosta päästäkseni WiFi-verkkoon.

Herää kysymys, eikö tähän rittäisi tukiaseman SSDID-kohtainen salasana,  jota sitten vaihdettaisiin vaikka viikon tai parin välein. Joku varmaankin tekee hyvää bisnestä myymällä näitä vierasverkkojen virityksiä.

Hotelleissa ei usein tajuta, että tällainen verkko on nykyisin peruspalvelua siinä missä aamiainen, taksin tilaaminen hotellin eteen tai huoneen siivous.

Sharing 3G access for many devices

This is nothing new for mobile experts, but I thought I’d briefly share my experiences anyway. There are many ways to share a mobile (3G/GPRS) connection for many devices and users. This is handy when you only have one 3G device and or SIM card, but several devices and users.

I used to use my Symbian phone with JoikuSpot Premium application installed. It uses the WLAN connection to share the mobile connection. The free version of the application (JoikuSpot Lite) only supports HTTP/HTTPS access, but the paid Premium version supports other protocols too, so it works with e-mail, SSH and VPN remote access etc.

The biggest limitation is that JoikuSpot creates an ad hoc network which many devices such as Nintendo DS and Sony PSP do not support. Connecting to ad hoc networks is also prevented in many laptops under a strict IT policies.

In new Android smartphones and tablets, creating a Portable WiFi Hotspot a standard feature from version 2.2 onwards. It is easy to activate, see step-by-step instructions for example at Tech-Recipes.com. What’s even nicer, Android seems to support infrastructure mode too, so it can be used with pretty much every WLAN device there is.

As I don’t currently use iPhone frequently, I wouldn’t know which would a good br app for sharing the mobile connection via WLAN. Bluetooth and USB tethering are available anyway.

However, sharing the connecting with a smrtphones is often not the ideal method, because it can consume the battery in just a few hours. Lately I have been using a nice external 3G modem from the Chinese vendor Huawei. Huawei E5 (E5830) (see reviews and specs) is a MiFi, mobile WiFi access point that shares a 3G connection over a 802.11b/g network. It supports GPRS, EDGE, UMTS and HSPA on many frequencies. Very important is support for 900 MHz 3G, because this enables 3G support in Finland even in rulal areas, for example many people’s summer cottages.

Huawei E5 is small enough to fit most pockets (here pictured next to the 1 EUR coin), and weighs only about 90 grams. The LCD display could be better, but the device is easy to setup with its browser based user interface.
Huawei E5 is small enough to fit most pockets (here pictured next to the 1 EUR coin), and weighs only about 90 grams. The LCD display could be better, but the device is easy to setup with its browser based user interface.

It promises support for five concurrent users, which seems to work great. I have used this device on my brother’s summer cottage, in a middle of a forest close to small town called Karjaa (Raasepori), Finland, where Elisa has 3G (HSPA) coverage. I have downloaded PS3 updates,  surfed the web on iPad and my laptop, streamed music from Spotify. The WLAN antenna is good enough for the whole house (76 sq. meters) and its surroundings.

E5 has a battery and supports USB charging. When at a fixed location, you can have it active as long as you want, but there’s also the option for mobile use. It is easy to setup and there’s a nice web paged UI for checking the status and settings. Huawei E5 came to market already in 2009, but it has succeeded quite well in reviews, such Trustedreviews.com.

What do you think is the best way to shar your 3G connection for many devices and users?